Onko elämäsi perushyvää vai jatkuvaa kärsimystä?

?

Perushyvää. Etenkin lapsuus oli erittäin traumaattinen, lisäksi vakavia haasteita lapsen terveyden kanssa aikuisiällä jne. Nyt kun olen kuntoutunut ja pystyn työelämään ja elämä on suhteellisen tasaista, koen sen hyväksi. Osittain myös asennekysymys. 

Perushyvää on. Valittaminen on tyhjää ja tympeää,

Eilinen on aina parempi kuin tämä päivä ja tämä päivä on aina parempi kuin huominen.

Elämä on pelkkää kärsimystä eikä parempaa ole odotettavissa. Turha sanoa, että tee elämästäsi parempaa. Mitään parempaa ei ole luvassa. Katson vain vieressä kun läheiseni kärsivät sairauksiensa kanssa. Sairaudet etenevät eikä asialle voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Eilinen on aina parempi kuin tämä päivä ja tämä päivä on aina parempi kuin huominen.

Elämä on pelkkää kärsimystä eikä parempaa ole odotettavissa. Turha sanoa, että tee elämästäsi parempaa. Mitään parempaa ei ole luvassa. Katson vain vieressä kun läheiseni kärsivät sairauksiensa kanssa. Sairaudet etenevät eikä asialle voi mitään.

Ethän sinä läheisten sairauksille voikaan, mutta sinun elämäsihän tuo on. Kuulostaa kyllä itse aiheutetulta asenneongelmalta. 

Yksinäistä, en olisi uskonut miten yksinäiseksi tulin jo tässä iässä. N61v

Perushyvää ja suurelta osin jopa aivan mahtavaa.  Kärsimystä tuottaa lähinnä ailahteleva terveys ja ajoittaiset rahaongelmat. Mutta niiden kanssa pärjää. 

Varmaan suurimmalla osalla on perushyvää, ehkä 80/20. Omani on on enemmän jatkuvaa kärsimystä. Nähdäkseni asennekysymys, hyvin pitkälti.

Jatkuvaa kärsimystä, koska mielenterveyteni haasteisiin ei vaan ole löytynyt hoitoa, ja sen takia valitsen aina itselleni tuhoisia miehiä. Nipin napin pysyn elävien kirjoissa, näissä kaikissa käänteissä, kun en parempia valintoja vaan näköjään kykene tekemään. Aina kyllä yritän, itse asiassa joka päivä. Tehdä parempia valintoja. Itseni ja elämäni eteen. Mutta mönkään menee.

Yritän pysyä positiivisena ja kiitollisena, vaikka ahdistushäiriö tuottaa jatkuvasti mieleeni uusia ahdistumisen aiheita. Kun yhdestä selviää, niin kymmenen uutta nousee tilalle. Silti sanon aina kysyttäessä, että minulle kuuluu hyvää, koska olen kiitollinen siitä että on katto pään päällä ja ruokaa. Monella ei ole. 

Vaihdellen molempia eli ei kumpaakaan.

Sanoisin, että elämäni on paljon enemmän kuin vain perushyvää.

Mistään maailman prosenteista en osaa arvioida.

Tasaista enimmäkseen ja kurjuutta ja hyviä hetkiä, jonkun verran. Rahaa pitäisi olla enemmän, että ei tarvitsisi kitkutella. 

Elämä on ollut pääosin perushyvää. Väliin on tietysti mahtunut synkkiäkin jaksoja kuten nyt. Vaan kai tästäkin alhosta vielä noustaan.

Parempaa kuin perushyvää.

Mulla on rinnalla upea nainen, molemmilla on hyväpalkkaiset työt, on omakotitaloa, mökkiä ja pari autoa.

Osa lapsista jo omillaan ja osa kasvaa vielä kotona.

Säästöjä, sekä sijoituksia tietenkin myös löytyy.

Täytyy olla kiitollinen, ettei perheessä kenelläkään ole mitään vakavampia sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Parempaa kuin perushyvää.

Mulla on rinnalla upea nainen, molemmilla on hyväpalkkaiset työt, on omakotitaloa, mökkiä ja pari autoa.

Osa lapsista jo omillaan ja osa kasvaa vielä kotona.

Säästöjä, sekä sijoituksia tietenkin myös löytyy.

Täytyy olla kiitollinen, ettei perheessä kenelläkään ole mitään vakavampia sairauksia.

Mukavaa että menee hyvin <3

Perushyvää elämää. Jotkut ihmiset nyt ei vaan kestä mitään vastoinkäymisiä ja valittavat kaikesta, esimerkki tekevät vanhempien erosta koko elämän trauman.