Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen vanha ja väsynyt, en jaksaisi tavata muita ihmisiä
17.10.2025 |
Haluan kertoa teille asian, joka on painanut mieltäni jo pitkään. Vaikka olen kiitollinen siitä, että minulla on sukulaisia, ystäviä ja entisiä työtovereita, tuntuu siltä, että heitä on joka nurkalla! Onko kellekään muulle näin?
Joka ikinen päivä joku tulee kylään tai soittaa. Sairaanhoitajat käyvät, kodinhoitajat kiertävät, ja sosiaaliviranomaisiltakin tulee jatkuvasti kyselyitä. En ymmärrä, miten voin olla niin tärkeä, että joka vartti joku haluaa ottaa selvää voinnistani! Eihän siinä sinänsä mitään pahaa ole, mutta kun en jaksa aina leipoa ja keitellä kahvia.
Olisipa edes puoli tuntia päivässä, jolloin saisin olla yksin. Mutta ei jos ei tule kukaan käymään, kymmenen ihmistä ainakin soittaa. Miten voit? Tarvitsetko apua? kysytään koko ajan. Hyvä, että kysytään, mutta joskus kaipaisin vain rauhaa.
Enkä edes tiedä, mitä tehdä, kun kaikki haluavat olla läsnä. Kyllähän se on ihanaa, että joku välittää, mutta tarvitseeko tunnin välein vaihtaa kuulumisia? Olisiko niin pahasti, jos saisin vähän omaa aikaa? Kaipaan hetkiä, jolloin voisin istua rauhassa ikkunan ääressä ja vain nauttia hiljaisuudesta, eikä aina tarvitse miettiä, onko leivonnaisia tarjolla tai kahvia keitetty.
Miksi on niin vaikeaa, että saisimme elää niitä rauhallisia hetkiä omassa rauhassamme? Onko muilla sama tunne? Miten olette selviytyneet tästä?
Toivon, että joku ymmärtäisi, kuinka tärkeää olisi myös se oma aika.
Kiitos, että sain purkaa sydäntäni.
nm. Yksinäinen Pieksämäen mummo
Kommentit (12)
Laita rajat. Kerro miten haluat toimittavan. Että liika määrä porukkaa ravaamassa stressaa. -Et ole muiden vanki. Sovi suvun kanssa myös toimintatavat ja ajat. Vaadi aikojen sopimista sinut huomioiden muiltakin. Huonot palvelut voi lopettaa ja tarpeettomat. Tai määrä kohtuulliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En taaahdo nääähdä iiihmisiä... lauloi Tero vaara muinoin.
Voit myös olla vastaamatta osalle. Ja viesti. Puhelimessa saa automaattisia viestejä myös. Ota omaa aikaa.
Sinusta sentään välitetään, joten älä valita.
Vartin välein joku ottaa yhteyttä ja henkilö on yksinäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tapaa muita. Lue Eeva-lehteä ja uutisien jälkeen nukkumaan. Sama toistuu seuraavana päivänä.
Sama täällä. Mitä enemmän tulee ikää niin haluaa olla vaan yksin ja omaa tahtia. Väsyn niin helposti kaikesta kotitöistäkin. Tunnen että en ole höperö vaan uupunut kaikeen tuntuu että tämä on nyt nähä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan totta. Kun on tullut vanhaksi,huomaa miten merkityksetöntä ihmisten ilot ja murheet ovat . Me olemme täällä hetken,ja sitten poissa.
Minä olen vasta 70v, onneksi kukaan ei ole häirinnyt. Kauppatilaus tulee kerran viikossa, apteekkitilaus 3kk välein. Aikuisten lasten ja vanhojen ystävien kanssa joskus viestitellään. En vastaa puhelimeen, jos tuntematon numero. Ihanaa olla vihdoinkin omassa rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen vasta 70v, onneksi kukaan ei ole häirinnyt. Kauppatilaus tulee kerran viikossa, apteekkitilaus 3kk välein. Aikuisten lasten ja vanhojen ystävien kanssa joskus viestitellään. En vastaa puhelimeen, jos tuntematon numero. Ihanaa olla vihdoinkin omassa rauhassa!
Kivaa. Saisi itsekin olla rauhassa hyvällä mielellä 😥
Ymmärrän. Meillä käy sentään harvakseltaan vieraita, mutta olen vanha ja väsynyt. Rasitun kahvin keittämisestä ja pöydän kattauksesta. Olisi tietysti kurjaa jos ketään ei kävisi. Ja mukavia juttuja on kiva kuunnella, mutta kyllä sitä muutamassa tunnissa jo niin väsyy, että pitkäkseen pitää mennä kun vieraat lähtee. Vähän ristiriitaista on. Olen myös huomannut, että näin vanhana en jaksa kuunnella tyhmiä juttuja, vaan voin sanoa myös suoraan mitä ajattelen. Eikä ihmiset oikein tykkää.
Alue: Aihe vapaa
Onhan se tullut jo selväksi, että aikani täällä on rajallista. Ikä alkaa painaa, ja monesti tunnen itseni väsyneeksi. Kaikki on jo moneen kertaan nähty, ja tyttärieni jutut alkavat tuntua kuin ilmaa korvissa. Samaa tarinaa olen kuullut niin monet kerrat mitkä työkuviot, mitkä kiireet, mitkä asiat ovat nyt pinnalla.
Joskus tuntuu, että se sama keli, sama aika ja sama puhe vain toistuvat eikä niihin enää jaksa oikein reagoida. Kyllä, olen iloinen heidän puolestaan, mutta kaipaisinhan minäkin vähän vaihtelua. Kaipaisin hetkiä, jolloin saisin vain rauhoittua omiin ajatuksiini ilman, että joku tulee taas kertomaan jostain, mikä ei oikeasti kosketa minua.
Kyllähän se on ihanaa, että he välittävät ja haluavat kertoa kuulumisiaan, mutta joskus se tuntuu enemmän taakan kantamiselta kuin ilolta. Raskaalta.
nm. Yksinäinen Pieksämäen mummo