Koulussa lautanen syötävå tyhjäksi
Mites teidän lasten kouluissa, täytyykö lautanen syödä tyhjäksi?
Luulin, että tästä pakottamisesta on päästy jo ohi, mutta ei.
Ekaluokkalainen tuli koulusta ja valitti vatsan olevan todella kipeä. Keskustellessa tuli ilmi, että vatsakipu alkoi ruokailussa. Lapsi oli yrittänyt ottaa vain vähän perunasosetta (todella pieniruokainen lapsi), mutta vahingossa kauhasta oli pudonnut iso kasa sosetta.
Kertoi syöneensä koko annoksen, vaikka vatsaan sattui ja lapsen sanoin "vatsa meinasi räjähtää ja yökötti."
Ihmettelin, miksi söi kaiken, jos vatsa oli jo täynnä. Lapsi vastasi, että "koulussa on sääntö, kaikki täytyy syödä, mitä lautaselle laittaa, koska muuten olis sama heittää rahaa roskiin."
Laitoin asiasta palautetta koululle.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on väkivaltaa ja lastenoikeusrikos.
Aina sitä kuvittelee että kurilla kasvattaminen olisi jäänyt menneisyyteen, mutta silti näitä tapauksia pulpahtaa joskus pintaan.
Itse kun kerroin että olin joutunut tuollaisen pakotuksen uhriksi, pakotettiin syömään siis vielä uudestaan kun olin oksentanut lautaselle ja sain siitä luultavasti elinikäiset traumat syömiseen. Minut haukuttiin aistiyliherkäksi ja vaikka miksi hoitoon kuuluvaksi.
Kerran kanssa 80-luvun alussa pakotettu syömään tuohon tyyliin jonka jälkeen kun faija pääsi keskustelemaan rehtorin kanssa ei koskaan enää ollut ongelma jättää syömättä, uskoisin että rehtori pelkäsi henkensä puolesta onneksi.
Meillä oli 90-luvulla käytäntö että piti käydä kysymässä joltain opettajalta lupa että saako jättää. (joku opettajista oli aina ruokasalissa paikalla) Se oli ihan hyvä käytäntö. Oli siinä kuitenkin pieni kynnys mennä kysymään opettajalta. Että mieluummin söi lautasen tyhjäksi. Mutta jos ei millään saanut ruokaa alas, oli paha olo tms, niin sitten oli se vaihtoehto mennä kysymään opettajalta. Että ei ollut pakko syödä. Yleensä opettaja antoi jättää ruokaa, jos oli hyvä perustelu. Toki meillä korostettiin myös tuota, että pitää ottaa sen verran kun jaksaa syödä ja lisää saa hakea toki. Se oli myös hyvä käytäntö.
Minä olen istunut kaalikeittolautasen äärellä kolme tuntia, kun opettaja yritti pakottaa syömään. Olin silloin ekaluokkalainen 60- luvun lopulla. Pidin päätökseni olla syömättä, kun inhosin kaalisoppaa. Ei ope sentään väkisin yrittänyt tunkea sitä suuhuni. Muistan vieläkin, kun sen sopan pinnalla lillui läskin paloja ja rasvaa. En muuten syö vieläkään kaalikeittoa.
Painostusta yritettiin, ei toiminut käytännössä.
Aika monessa koulussa on tuo periaate, että syödään se mitä otetaan, ettei aina lapata lautasta kukkuroilleen ja näykitä siitä sitten vain joku haarukallinen. Sillä pyritään saamaan lapset miettimään, paljonko he sitä ruokaa ottavat, lisäähän sitä yleensä saa hakea, jos ei saanut tarpeeksi. Mutta yleensä ei sitä vaadita syömään, jos jotain joskus jää, huomautetaan vaan tuosta periaatteesta.
Lapsi voi sanoa, että on vähän huono olo, ettei voi syödä enempää lautasta palauttaessaan, jos joku jotain valittaa.