Lue keskustelun säännöt.
Älkää imettäkö jos ei suju! Miksi taistella tuulimyllyjä vastaan?
14.04.2007 |
Minua jotenkin säälittävät ne kaikki tunnolliset äidit, jotka pyrkivät väkisin imettämään lapsiaan myös tilanteissa, joissa imetys ei kertakaikkiaan suju. On jotenkin niin surkuhupaisaa nähdä, miten moni äiti taistelee itku silmässä imetyksen jatkamiseksi, vaikka maito ei riitä, rinnat ovat tulehtuneet, rinnanpäät verillä, lapsi saa rintaraivareita, äiti ei saa nukkua, masennus iskee, muut lapset jäävät huomiotta jne.
Ei millään haluta antaa korviketta, vaikka se olisi lapsen edun mukaista ja äidinkin stressi lievenisi.
Olen monta kertaa törmännyt siihen, että kun suurista imetysvaikeuksista kärsivä tuore äiti vihdoin antaa itselleen luvan luovutaa ja siirtyy korvikkeille, hänestä tulee hetkessä tyytyväisempi ja lapseenkin saa ihan toisella tapaa oikeanlaisen, iloisemman kontaktin.
Äidinmaito on toki lapselle parasta, mutta mielestäni vain silloin kun imetys sujuu melko hyvin ilman isompia ongelmia.
Jos imetys ei syystä tai toisesta suju, on suorastaan epäinhimillistä, että nämä täydellisyyteen pyrkivät epävarmat äidit väkisin yrittävät jatkaa imetystä tai osittaisimetystä.
Minusta ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan, jos esimerkiksi maito ei suhteellisen helpolla tavalla rupea riittämään muutamassa viikossa synnytyksen jälkeen. Jo pariin kuukauteen menessä näkee varmasti, tuleeko hommasta mitään vai ei.
Haluan tällä vain lievittää niiden äitien tuskaa, jotka miettivät, uskaltavatko he siirtyä korvikkeille vai ei. Korvikkeilla kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin äidinmaidollakin, jopa parempia, jos äidillä ei maito riitä ja äidinmielenterveys on sen vuoksi koetuksella.
Kyse on kuitenkin vain muutamasta kuukaudesta. Tärkeintä on, että lapsi saa sopivasti ruokaa ja hellyyttä. Kiinteätkin voi aloittaa neljän kuukauden iässä, ei kaikkien tarvitse odottaa puoleen vuoteen saakka.
Armahtakaa äidit itsenne ja lapsenne! Imettäkää toki te, joilta se sujuu ilman kyyneliä!
Terveisin
" Terveydenhoitoalan ammattilainen"
Kommentit (43)
Tiedättekö mitä: olen kaksi lasta täysimettänyt 6 kk ja molemmat ovat rauhoittuneet MUUTENKIN juuri tuossa 3kk:n hujakoilla. Siis koliikista tai muusta ei olla kärsitty, mutta lukeehan se jo joka neuvolan oppaissa että itkuisuus on huipussaan tuossa kahdeksan viikon kohdalla (söi vauva sitten mitä vaan) ja alkaa siitä hiljalleen laskea. Aina rauhottuminen ei siis johdu tuttelin autuudesta.
Eri asia tietysti jos vauva huutaa naama sinisenä nälkää, mutta kyllä moni taitaa antaa sitä tuttelia vaan varmuuden vuoksi ja sehän sabotoi imetyksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi synnytin kättärillä missä imetystä suosittiin ja taistelin sitkeästi tuulimyllyjäni vasten. Pumppasin maitoa, käytin rintakumia ja surin.... Ostatin miehellä tuttelia kaappiin hätävaraksi ja sinne ne jäi.
Erittäin hankalasta alusta huolimatta vauvani sai 6kk vain rintamaitoa ja sen jälkeen vielä vuoden verran. 2kk iässä imetys alkoi sujua ilman pumppailuja ja muuta hässäkkää. Toki minulla oli tukena maailman ihanin mies joka kantoi ruokaa ja kannusti kaikin puolin.
Täällä sinnitelty 6vk juuri ja juuri täysimetyksellä ja kyllä on valovuodelta tuntunut tämä aika kaikkinen hankaluuksineen. Koskaan en ole näin lähellä hulluksi tulemista (tai itsemurhaa?) ollut, vaikka varmasti jälkikäteen ajateltuna aika onkin lyhyt.
Johtuisivatkohan siitä, että siellä lasketaan täysimetykseksi, vaikka lapsi saakin tietyn, pienen määrän korviketta päivässä..? Ja silloinhan on tietysti NIIN helppoa sanoa neuvolassa täysimettävänsä, vaikka sitä korviketta hiukan (?) tai sitten jonakin päivänä hiukan enemmänkin tulisi annettua.. Suomessa täysimetykseksi lasketaan vaan, jos pisaraakaan korviketta tai muuta ravintoa ei ole annettu. Edes oman maidon juottamista pullosta ei virallisen määritelmän mukaan lasketa täysimetykseksi.
Olen täysimettänyt kaikkia viittä lastani 6 kuukauden ikäiseksi. Kaksi lapsista oli koliikkilapsia, ja kummasti koliikkihuudot loppuivat 3 - 4 kuukauden iässä, vaikkei ruokavalio muuttunut miksikään. Siis korvike ei todellakaan ole mikään ratkaisu koliikkiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja toden totta, tilastojen mukaan vain 3 prosentia vauvoista saa VAIN JA AINOASTAAN äidinmaitoa tuon ensimmäisen 6 kuukauden aikana. Ruotsissa ja norjassa tämä luku on noin 30-40 prosenttia. Kummaa, että ollaan niin vähänmaitoisia me suomalaiset ;)
Omani ei ole vielä puolentoista vuoden iässäkään saanut mitän muuta maitoa kuin äidinmaitoa -- on siis maitoallergikko eikä olla haluttu siirtyä korvikkeisiin, kun rinta on kuitenkin aina parempi. Täysimetin 6 kk ja sen jälkeen siis aloitettiin kiinteät mutta maito tulee vieläkin rinnasta ...
johtuu juuri tuosta määritelmän tiukkuudesta Suomessa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin Norjassa määritelmä on aivan sama -- on omakohtaista kokemusta sieltä :) Ja äitien imetysaktiivisuus ihan toisenlaista kuin Suomessa
Samaa mieltä olen kanssasi siitä, ettei kannata väkisin yrittää jatkaa imetystä jos se ei vain kertakaikkiaan onnistu ja jos siinä menee oma mielenterveys, sekä lapsen terveyskin vielä... mutta tuo täydellisyyden tavoittelu kommentti oli mielestäni ajattelematon.
Tuliko mieleen, että äidillä saattaa olla muitakin syitä imettää omaa lastaan, kuin joku täydellisyyden tavoittelu?
Jollakin voi olla vain niin voimakas HALU imettää, ettei vain pysty hevillä luovuttamaan! Äiti saattaa ajatella vaikka, että tämä on ainoa mahdollisuuteni saada imettää juuri tätä lasta, koska hän ei ole kauaa vauva.
Olin kauan haaveillut siitä, että saan oman lapseni rinnalleni ja saan ANTAA itsestäni jotain hänelle. Minulla oli luonnostaan erittäin voimakas sisäinen halu imettää lastani ja olla niin lähellä lastani kuin vain mahdollista.
Kolme ensimmäistä kuukautta menikin ihan hyvin. Sitten lapsi alkoi itkeä iltaisin.. itkuun ei auttanut mikään. Lopulta aloin antamaan hänelle pullosta korviketta illalla, koska itkun takia ei huolinut rintaa. Itkut loppui siihen.. ajattelin, että hyvä näin, että nyt annan sitten välillä korviketta, kerran se auttaa. Siinä se imetys sitten alkoi loppumaan, kun pullosta saatuaan lapsi alkoi hylkimään rintaa.. vielä kuukauden verran yritin rintaa tarjota, mutta ei enää huolinut... ei sitten millään.
Imettäneenä ja korviketta antaneena voin sanoa, että imetysaika oli paljon helpompaa.. öisin ei tarvinnut koskaan sängystä nousta pulloa lämmittelemään.. muutenkin muistelen imetystä lämmöllä. Se läheisyyden tunne siinä on tärkeä sekä äidille, että lapselle.
Olisin halunnut imettää vielä paljon paljon kauemmin.. en siksi, että yrittäisin olla jotenkin täydellinen tai muka parempi, kuin muut äidit, koska en vertaa itseäni muihin, enkä muita itseeni. Teen vain niin, kuin haluan tehdä ja mikä tuntuu hyvältä, luonnolliselta ja oikealta.
- lintuötökkä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katsos kaikille se ei ole niin halppoa ja joillain lapsilla voi olla vammaa tai muita ongelmia jotka tekevät sen ettei vastasyntynyt kykene imemään maitoa rinnasta, vaikka sitä tulisikin.
Miten ihmeessä imetys sujuu silloin kun lapsi ei tuohon kykene? Kai sen jotenkin täytyy sujua jos se ei kerran ole pätevä syy siirtyä pulloon mielestäsi...
Mutta monelle nuo " tuulimyllyt" ovat kyllä aika pikkuasioita. Syiksi imetyksen lopettamiseen ole kuullut mm. vauva syö päivisin parin tunnin välein (täh? minusta se on oikein hyvä väli), vauva herää KERRAN yössä syömään eikä äiti tätä enää parin viikon jälkeen jaksa, äiti haluaa joka päivä olla tuntikausia omissa menoissaan (vaikka itse kerjäsi miestä suostumaan perheenlisäykseen) jne jne.
En kyllä kannata että kukaan yrittää imettää oman mielenterveyden tai koko perheen ilmapiirin kustannuksella. Mutta pitääkö jo valmiiksi suhtautua " katsotaan miten sujuu ja jos ei ole kivaa niin tuttelit kehiin" . Osallistuuko ihminen maratonillekaan ajatellen että juoksen nyt muutaman metrin ja sitten jos alkaa hengästyttää niin lopetan?
Vain 97% suomalaisista täysimettää suositusten mukaiset 6kk. Ei ole mitenkään mahdollista, että noin suurelta osalta " maito ei riitä" . Onhan todistettu, että SUURIMMALLA OSALLA NAISIA maitoa riittää vauvan ravinnoksi, kunhan imettää lapsentahtisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
todellakaan 97% täysimetä!! Mistä ihmeestä sä tuollaista olet saanut päähäsi??
Ja kaikille tiedoksi, aina se ei ole äiti, jonka syy on se ettei imetetä. Vauva voi myös kiletäytyä siitä (rintaraivarit yms.).
Vierailija:
todellakaan 97% täysimetä!! Mistä ihmeestä sä tuollaista olet saanut päähäsi??Ja kaikille tiedoksi, aina se ei ole äiti, jonka syy on se ettei imetetä. Vauva voi myös kiletäytyä siitä (rintaraivarit yms.).
Tarkoitin siis, että 3% täysimettää sen 6kk, eli siis 97% EI IMETÄ. Anteeksi sekoiluni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täysimettää sinne 6 kk, niin eikö silloin suositukset ole vääriä? Ja toisaalta, suositus on vain suositus, ei mikään laki. No, itsellä on vain kokemusta parin viikon ikäisen vauvan rinnan hylkäämisestä ja toisaalta 5 kk:n vauvan suuresta ruokahalusta (5 kiinteetä ateriaa päivässä). Joten suositukset ei meikäläistä ole koskettaneet...
t.38
Puoli kiloa kasviksia päivässä, ei herkkuja?
Ja jos jostain syystä suurimmalla osalla ei riitä selkäranka noudattamaan terveellistä ruokavaliota, ovatko suositukset ja terveellinen ravinto " vääriä" ?
By the way, Ruotsissa täysimetys on huimasti yleisempää kuin Suomessa.
Miunusta imetyksen voi lopettaa vain, jos:
- maitoa ei tule riittävästi
- vauvalle on haittaa imetyksestä (äidin lääkitys, hiivatulehdus rinnassa, alkoholin käyttö, veriset nännit, jolloin vauva juo vain verta jne).
Muita hväksyttäviä syitä ei ole.
Ja kyllä useimissa vauvaperheissä kärsitään unenpuutteesta mutta miksi kärsiä JOS se on ehkäistävissä? Ei ole kenenkään edun mukaista, että äiti sitkeästi tunnin välein herää syöttämään ( ja vauva herää) tunniksi. Sitten taas nukutaan, ainakin yritetään nukkua hetki ja eikun syömään...
Voisko täällä edes joku katsoa perheen hyvinvointia KOKONAISUUTENA, johon vauvan syöttäminen liittyy OSANA. Tulkoon se maito sitten rinnasta tahi kaupan hyllystä haettuna pullosta.
Minä olen neljä lasta imettänyt ja huomattavasti pidempään kuin ne 3kk mutta minulle se olikin alusta asti helppoa. Tuttavapiiristäni löytyy niitä jolle se ei ole ollut helppoa eikä he huonoja äitejä ole vaikka pullosta maidon antoivatkin jättäen väliin sen 3kk:n kärsimyksen jolla saa heittää marttyyrin viitan harteilleen ja saa " täydellinen äiti" tarran. Ja pulloruokintaan päätyivät nimenomaan lasta ajatellen...
Äitiys on muutakin kuin rintaruokintaa
Rintamaito on niin hyvin sulavaa, että vauvalla on usein nälkä. Ei se tarkoita sitä, että maitoa ei tule tarpeeksi.
Ja koliikkihan ei johdu mitenkään rintaruokinnasta, eikä parane korvikkeella. Olisi mielenkiintoista kuulla, miksi koliikkivauvan äidin pitäisi siis teidän joidenkin mielestä lopettaa imetys?
Eli jos imetät aina ensin, sitten tarjoat korviketta miten täsmälleen ottaen se lapsi kärsii? Tällä menetelmällä maitoa kuitenkin hyvin todennäköisesti alkaa tulemaan ja ainakin osittaisimetys on mahdollista.
Siis onko vaihtoehdot todellakin siinä että joko
1) Kokeillaan imetystä 2 viikkoa, ei suju heti täydellisesti, siirrytään korvikkeeseen
2) Aloitetaan imetys, sujuu heti täydellisesti, jatketaan
esikoisen kanssa imetys alkoi sujua alkuhankaluuksien jälkeen
(rintakumia piti aluksi käyttää kipeiden nännien vuoksi...).
maitoa riitti ja imetin puolivuotiaaksi.
kuopuksen kanssa oli alusta asti vielä hankalempaa,
rintakumi silloinkin käytössä, mutta maitoa ei vain tullut riittävästi!
2,5 kuukautta kuitenkin taistelin (terveydenhoitajan kehoituksista!).
vauva oli itkuinen ja itsekin hermostunut koko tilanteesta.
jälkikäteen ajatellen olin hullu kun edes jatkoin noinkin kauan imetyksen " yrittämistä" ,
kun siirryin vallan korvikkeeseen loppui vauvan kiukkuisuus ym...!!!