Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Älkää imettäkö jos ei suju! Miksi taistella tuulimyllyjä vastaan?
14.04.2007 |
Minua jotenkin säälittävät ne kaikki tunnolliset äidit, jotka pyrkivät väkisin imettämään lapsiaan myös tilanteissa, joissa imetys ei kertakaikkiaan suju. On jotenkin niin surkuhupaisaa nähdä, miten moni äiti taistelee itku silmässä imetyksen jatkamiseksi, vaikka maito ei riitä, rinnat ovat tulehtuneet, rinnanpäät verillä, lapsi saa rintaraivareita, äiti ei saa nukkua, masennus iskee, muut lapset jäävät huomiotta jne.
Ei millään haluta antaa korviketta, vaikka se olisi lapsen edun mukaista ja äidinkin stressi lievenisi.
Olen monta kertaa törmännyt siihen, että kun suurista imetysvaikeuksista kärsivä tuore äiti vihdoin antaa itselleen luvan luovutaa ja siirtyy korvikkeille, hänestä tulee hetkessä tyytyväisempi ja lapseenkin saa ihan toisella tapaa oikeanlaisen, iloisemman kontaktin.
Äidinmaito on toki lapselle parasta, mutta mielestäni vain silloin kun imetys sujuu melko hyvin ilman isompia ongelmia.
Jos imetys ei syystä tai toisesta suju, on suorastaan epäinhimillistä, että nämä täydellisyyteen pyrkivät epävarmat äidit väkisin yrittävät jatkaa imetystä tai osittaisimetystä.
Minusta ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan, jos esimerkiksi maito ei suhteellisen helpolla tavalla rupea riittämään muutamassa viikossa synnytyksen jälkeen. Jo pariin kuukauteen menessä näkee varmasti, tuleeko hommasta mitään vai ei.
Haluan tällä vain lievittää niiden äitien tuskaa, jotka miettivät, uskaltavatko he siirtyä korvikkeille vai ei. Korvikkeilla kasvaa ihan yhtä hyviä ihmisiä kuin äidinmaidollakin, jopa parempia, jos äidillä ei maito riitä ja äidinmielenterveys on sen vuoksi koetuksella.
Kyse on kuitenkin vain muutamasta kuukaudesta. Tärkeintä on, että lapsi saa sopivasti ruokaa ja hellyyttä. Kiinteätkin voi aloittaa neljän kuukauden iässä, ei kaikkien tarvitse odottaa puoleen vuoteen saakka.
Armahtakaa äidit itsenne ja lapsenne! Imettäkää toki te, joilta se sujuu ilman kyyneliä!
Terveisin
" Terveydenhoitoalan ammattilainen"
Kommentit (43)
enemmän kuin varmaan koskaan että sain esikoisen imetyksen onnistumaan. Lopulta se lähti sujumaan ja oli todella onnellinen kokemus meille molemmille! Suosittelen tsemppausta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imettäminen ei ole ollut aikoihin minulle ajankohtaista, mutta muistan kyllä omat " tuulimyllyni" . Imettämis-painostus voi olla jotakin järkyttävää ja suunnattoman raskasta, joka vain verhotaan tueksi.
Onneksi minäkin sain neuvolasta tukea itseni armahtamiseen. Vauva-arki muuttui heti sujuvammaksi! Sekä minä että vauva (nykyisin terve ja reipas 3v.) olimme tyytyväisempiä :)
Kunhan lapsi saa ruokaa ja kasvaa niin hyvä. Olipa se tissistä tai purkista otettua ruokaa. Onhan se hienoa että on näitä imetystukijuttuja ,mutta sittenkään kaikilla ei onnistu.
Kaikilla imetys ei vaan suju ja sillä hyvä, pääasia että lapsi saa ruokaa.
Mutta joskus nuo tuulimyllyt kuitenkin on mitä on. Itselleni sanoivat kaikki alkuun ettei imetsy tule onnistumaan esikoisen kohdalla ja pahalta se näyttikin. Sinnikkäästi kuitenkin taistelin ja lopulta tuo alkoi sujua ja jätti todella positiivisen kokemuksen! Mutta huomautan jo tässä vaiheessa ettei lapseni ollut nälässä missään vaiheessa, silloin kun imettäminen ei sujunut hän sai rintamaidon pumpattuna pullosta. Ilman tuota pulloruokintaa hän olisi kyllä menehtynyt...
Mutta kuitenkin, olen tyytyväinen että jaksoin yrittää ja se palkittiin. Ja onneksi tein sen siksi että jollain lailla uskoin kokoajan asian vielä selkiytyvän, en siksi että olisin kokenut itseni huonoksi äidiksi pullon kanssa tai että muiden arvostelu olisi minua loukannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis omalta kannaltani muokkaisin tuota otsikkoa niin että " antakaa toki lapselle lisämaitoa jos imetys ei onnistu" . En menisi ketään kieltämään imettämästä, mutta haluaisin että varmistutaan siitä että lapsi saa riittävän ravinnon ja äiti tarvitsemansa levon.
Imetys ei ole niin mustavalkoinen joko-tai asia, täysimetys tai ei lainkaan imetystä. Monesti on hyvä ottaa lisämaitoa imetyksen tueksi jos lapsi ei noin saa riittävää ravintoa, mutta imetystä voi sitten jatkaa siinä ohessa rentoutuneemmin mielein. Kenties sitten joku päivä päädytäänkin siihen ettei lapsi enää tarvitsekaan tuota lisämaitoa ja alkaa pärjätä pelkällä rinnalla. Ja äidille imetys voi olla helpompaa ja mukavamaa kun ei tarvi samalla pelätä lapsen nälkiintymistä.
kun nyt kuitenkin on lapsen maailmaan saattanut?! Muuten olen ap:n kanssa ihan samaa mieltä. Itse vain edustan sitä ajattelua, että kyllähän 3kk istuu vaikka kepin nokassa. Se on tosi lyhyt aika. Jos sen jälkeen tuntuu, ettei imetys onnistu ja ei saa nukuttua tms. ap:n mainitsemia ongelmia, niin lopettaa sitten. 3kk:n imetykseen pystyy melkein kaikki, jos on valmis vähän tinkimään elämän mukavuudesta... Sitä kun joutuu lasten takia tekemään jonkun verran myöhemmissäkin vaiheissa. Jos ne ekat 3 kk on henkisesti ja fyysisesti rankkoja äidille, niin ehtiihän se elämä siinä helpottua sen jälkeen. Niiden ihan ekojen kuukausien rankkuus kyllä johtuu muistakin asioista kuin imetyksen alkukankeudesta -synnytyksestä toipuminen, väsymys ja unenpuute yms. yms. Joten ei ehkä pidä heti luovuttaa ja ajatella, että imetyksen lopettaminen ratkaisee kaikki ongelmat...
Mutta totta kai on hyvä, että asiaa katsotaan tältäkin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse taistelen juuri sen asian kanssa, että jatkaisinko imetystä vaiko en. Olen osittaisimettänyt lasta nyt puolitoista kuukautta. Pääasiassa hän saa rintamaita, mutta pari kertaa päivässä korviketta pullosta, kun on jäänyt nälkäiseksi rintaruokinnan jälkeen.
Annan korviketta siksi, että neuvola niin käskee. Painoa on tullut viikossa vain 200 grammaa lisää ja on kuulemma siinä ja siinä, onko ok. Minulla on jatkuva stressi siitä, saako lapsi tarpeeksi nestettä ja pelkään, että hän kuivuu, kun hän kuitenkin kakkaa useasti päivässä melko löysää maitokakkaa.
Neuvolassa suorastaan kannustetaan korvikeruokintaan ja tämä lisää omaa epävarmuuttani, vaikka haluaisin imettää. Olen alkanut uskoa, että ei minun maitoni kai sitten riitä, kun neuvolassakin niin sanotaan, vaikka tutkimusten mukaan kaikkien äitien maito yleensä riittää. Kumpaa uskoa?
En yhtään ihmettelisi, jos ihan lähiaikoina lopettaisin koko imetyksen siksi, että en luota itseeni ja maitoni riittävyyteen. Olisihan se hirveää, jos tekisin jotain pahaa lapselleni siksi, että olen antanut hänelle liian vähän ruokaa.
Toisaalta - mistä ne täysimettäjät voivat oikeasti tietää, että heidänkään maitonsa riittää? Vasta jälkikäteen - siis 6 kuukauden kuluttua - he voivat todeta, että olivatpa oikeassa ja hyvä kun jatkoivat imetystä.
Itse haluaisin tehdä oikein lapselleni - mutta kun en tiedä mikä on oikein.
jota en pystynyt huudattamaan yhtaan enempää - en vaan raaskinut.
Kun maidontuotantoni sitten oli jossain vaiheessa aika rajoittunutta ja lapsi huusi tissillä, siirryin tutteliin. Minulta se oli rakkauden teko(sanoo imetysfanaatikot mitä vaan). Meidän lapsi kun oli ensimmäisten kuukausien aikana itkenyt jo vuosien edestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päättäisi jatkaako imettämistä, niin aika helposti sen jättäisi pois. Imetyksen alkutaival (kivulias maidon nousu, rinnanpäät rikki jne.) voi tuntua tosi rasittavalta ja hankalalta. Ekan lapsen kanssa laskin päiviä siihen, että olisi edes se 3 kk ja voisin lopettaa... Mutta kuinka ollakaan juuri niiden ekojen 3 kk JÄLKEEN imetys alkoi sujua ja tuntua mielekkäältä. Onneksi en lyönyt heti hanskoja tiskiin vaikka oli rintatulehdusta, rintakumin käyttöä, yövalvomista jne. Jos olisin lopettanut heti ekojen kuukausien jälkeen, en olisi ikinä saanut sitä kokemusta onnistuneesta, lasta JA äitiä tyydyttävästä imetyksestä. Olisi jäänyt ne negatiiviset kokemukset päällimäiseksi. Tokan lapsen kanssa oli ihan sama juttu, mutta kokemuksesta jo tiesin, että asia voi korjaantua ajan kanssa ja on kiva, jos saa kokea niitä hyviäkin hetkiä... ei vain ikäviä.
Ja minä en sitten ole mikää imetysfanaatikko. Meinaan saada näppylöitä imetystuki-sanastakin, koska siihen liittyy sellaista asenteellista hurmahenkeä... En ole edes imettänyt lapsiani " mega-pitkään" (toista 8kk, toista 6kk) mutta juuri sen verran, että ehdin saada ne paremmatkin kokemukset. Jokainen tekee ratkaisunsa itse, mutta itse ajattelen kaikissa muissakin elämän haasteissa, että kirvestä ei pidä heti heittää kaivoon. On ihmisiä, jotka kaikissa asioissa luovuttaa nopeammin, ja niitä, jotka haluavat aina yrittää ensin kaikkensa, jotta ei harmita myöhemmin...
Öööö... minne sitten unohtui lapsi? Siis eli marttyyrinkruunua kiilloittaessa on hyväksyttävää jättää lapsi nälkäiseksi, vaille tarvitsemaansa ravintoa ainakin tuon 3kk ajaksi? Olen paria tällaista äitiä kuunnellut joiden lapsilta paino on vain tippunut ja neuvolassa ohjattu lisäravintoon, mutta äiti vaan on halunnut pysyä kynsin-hampain täysimetyksessä kiinni todistaakseen omaa paremmuuttaan. Mielestäni se jos mikä on itsekästä!
Ja toisekseen, ensimmäisen lapsen kohdalla sitä on vielä mahdollista maata punkassa lapsi rinnalla 24/7 jos mies hoitaa kaiken muun ympärillä. Mutta selitä nyt sitten 2v:lle että äiti on tämän seuraavan 3kk vain kiinni vauvassa, että syödään ja leikitään me sitten kun vauva on vähän isompi. Ei sekään ihan järkevältä ja vastuulliselta kuulosta.
Kolmannekseen, aina se ei edes ole kiinni omasta yrittämisestä. Jos maitoa ei tule niin sitä ei tule. Piste. Tai jos lapsi ei osaa imeä, niin se ei osaa. Piste. Näin vaikka kuinka yrittäisit, eli eikö tärkeintä ole todellakin tarjota lapselle se ravinto jotain kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehtyi ja tuli ongelmia (liittyivät osittain kahteen fyysiseen sairauteeni ja lääkitykseen jotka sinällään ei olleet este imetykselle) juuri siinä 3kk tienoilla kaikkein eniten. Sitä ennen osa-imetin. Sitten joudui luopumaan, kun maitoa alkoi tulla avin n. ruokalusikallinen päivässä. Ja vauva ei ekrtakaikkiaan hyväksynyt sitä.
Ehtyminen taas johtui osittain lypsämisestä ja pumppaamisesta joista rintani meni ' jumiin' (jouduin yhden lääkkeen takia välillä poistamaan maitoa, kun sen turvallisuudesta ei voinut olla varma).
Ne ekat 3kk on kuitenkin niin tärkeitä lapselle. Totta kai voi antaa korviketta myös, mutta että lapsi saisi edes vähän aikaa myös äidinmaitoa... Olen edelleen sitä mieltä, että 3 kk on hemmetin lyhyt aika, vaikka se olisi kuinka hankalaa. Olenhan itsekin yrittänyt imettää toista lasta 1v.10kk esikoisen hyöriessä ympärillä, joten tiedän kyllä miten vaikeaa se on! Enkä ole ikinä imettämisestä niin paljon nauttinut, että jos en olisi tiennyt miten tärkeitä ne ihan ekat kuukaudet on vauvalle saada äidinmaitoa, niin enpä olisi itsekään imettänyt.
t. 8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten vasta luovuttaa.
Ei elämässä ole tarkoitus päästä helpolla, on hyvä että pystyy hiukan (tai paljonkin) kärsimään hyvän asian puolesta.
Krooninen unen puute on ei vain epämiellyttävää vaan vaarallista. Kekittymiskyky alenee, tarkkaavaisuus ja päättelykyky huononee, hermot on tiukilla (kaikki tuo=riski altistua onnettomuuksille ja vahingoille kasvaa huomattavasti) ja kyllä, unenpuutteesta kärsivän äidin maidontuotanto vähenee!!
Eikä tuossa ole edes lueteltu kaikkia haittatekijöitä unen puutteesta. Kolmessa kuukaudessa saat itsellesi jo aikamoiset univelat ja kyllä siinä on äidin ja lapsen suhde kovilla. Puhumattakaan äidin ja muiden perheenjäsenten.
Itselläni ei ole ongelmia imettämisen kanssa mutta univelkaa on kertynyt huonosti nukkuvan kanssa aivan liikaa ja kuinka ollakkaan, toissapäivänä kun käytin yhtä lapsistani tk:ssa olin kotiin ajaessani nukahtaa rattiin.
Ja huomatkaa, on tutkittua tietoa, että huonosti nukkuvalla vauvallakin ilmenee univelkaa ja se haittaa lapsen oppimista ja kehitystä.
Kyllä äidin on huolehdittava itsestään ja siitä ettei unen puute kroonistu, kolmessa kuukaudessa se tekee sen helposti. Se on kaikkien etu: äidin, vauvan, sisarusten ja aviomiehen....
kuvailemassasi tilanteessa voisi tinkiä imetyksestä. Totta kai aina on tilanteita, jolloin ne ekat 3 kuukauttakaan onnistu -ja teillä se tilanne on varmasti juuri se. Ymmärtääkseni keskustellaan nyt yleisemmällä tasolla siitä, että useimpiin imetyksiin liittyy alussa vaikeutta, josta voi päästä yli. Mutta ei tietenkään aina!!!
Jos vauva joutuu taistelemaan, että maitoa tulisi edes 20 milliä imetyskerralla, niin kenen etu se on? Kenenkään ei pitäisi kiduttaa vauvaansa, jos maitoa ei tule helposti tarpeeksi. Ihmislapsen elämän alku on muutenkin rankkaa, joten on suorastaan pahoinpitelyä, jos vauva joutuu hikipäässä tuntitolkulla syömään muutamia maitopisaroita. Vauvan edun mukaista on antaa hänelle riittävä ravinto näppärästi pullosta.
Imettäkööt he, joilla maitoa virtaa.
Joskus uhraukset tietämättä palkitaan. Ensimmäisten viikkojen perusteella, ei kannata lyödä hanskoja tiskiin. Ei se imetys ollut meilläkään ihan ruusuilla tanssimista, mutta kyllä niiden alkuhankaluuksien jälkeen kohtuullisen vaivatonta. Tosiaan pojan maitoallergia todettiin 7kk ikäisenä ja ennen sitä olisin ollut pulassa, jos en olisi sitkeästi vain imettänyt.
Alue: Aihe vapaa
Ja samalla maidontuotantokin koko ajan pysyy yllä ja paranee.