Onko suhteella mitään tulevaisuutta, jos toiveet on liian erilaiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhän miehen kanssa kannattaa pitää mielessä nyrkkisääntö: yhtä lasta varten kannattaa olla säästettynä vähintään 50 000 euroa ja se oikeuttaa yhteen siitokseen eli panoon. 

Satatonnia on lähempänä toteutumaa.

Mutta ei sitä rahaa pidä olla säästettynä jos käy töissä. Joka kuukausi tulee sitä rahaa myös niihin lapsiin.

done that

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että suhde on juhlaa? Elämä noin ylipäätään on enimmäkseen sitä tavallista arkea. 

Mutta hyvä tyydytyksellinen suhde voi tehdä siitä juhlavaa. 

Kyllä. Kaikki hyvät asiat voi tehdä elämästä juhlaa, rakkaat lapset ja ihan se arkikin <3

elämä ON juhlaa

Eikö kummallakaan ole lapsia? Jos on minkä ikäisiä? 

Toiveet on toiveita ja niistä pitää puhua. Itse pitää luopua jostain jotta saa kumppaniltaan jotain hyvää parisuhteen aikana. Ja kuitenkin jos on pitkä suhde niin niitä toiveita kyllä voi toteuttaa eli ei ne toiveet voi toteutua ekan kuukauden aikana. Pitää uskoa että ne toteutuu kuitenkin. Niin ainakin minun toiveet ovat toteutuneet vaikkei ne kummoisia ollutkaan suhteen alussa ja olen saanut paljon enemmän mitä toivoin. T: nainen

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Ensimmäisellä kerralla sen ymmärsin, kun poikaystävä ilmeni maajussin pojaksi ja tajusin, että mitä olisi luvassa. Vieläkin puistattaa kun ajattelen elämää maalla. Toisella ja kolmannella kerralla ajattelin, että ei sellaista olekkaan, että toiveet ja elämäntyyli kohtaisivat. Väkisin yritin ja eihän siitä mitään tullut. Kyllä on täytynyt olla tyhmä. Äitini kuitenkin sättii vieläkin, että luovutin ja olen nyt 'vanhapiika". 

N.55

Kolmasti olet epäonnistunut ja luovuttanut? Kyllä sättisin minäkin.

Riippuu siitä kumpi on tärkeämpää, sen tietyn ihmisen kanssa oleminen vai niiden tiettyjen toiveiden toteuttaminen.

Kannattaa ottaa huomioon sekin, että jos luopuu toiveistaan kumppanin takia, suhde saattaa päättyä myöhemmin ja sitten toiveiden toteutuminen voi olla jo myöhäistä syystä tai toisesta. Toisaalta jos luopuu kumppanista toiveidensa takia, eivät ne toiveet välttämättä silti toteudu koskaan.

Tarkoittaako juhlaa alkoholismia?

Ei. Ex halusi viettää aikaa kotona tv:n edessä ja minä nähdä maailmaa ja matkustella. Tässä ei olis ollu mitään ongelmaa jos hän ei olisi kitissyt ja kiukutellut mun matkustelusta jatkuvasti ja vaatinut munkin istuvan siel sohvalla tv:tä toljottamassa. Pakkohan se oli dumpata, en mä ala elää muiden odotusten ja halujen mukaan, mulla on tasan yksi elämä. 

Sen perusteella, mitä kerroit tässä ketjussa, saattaisit sopia mun eksälle. Hyvin samantyyppisiä ajatuksia ja iän puolestakin mätsäisitte, eli varmaan aika pysyvä ajattelutapa.

Eksä halusi nähdä vain viikonloppuisin ja juhlien merkeissä, ja tuhahteli toiveelleni läsnäolosta arjessa. Lähinnä sitten siis vietettiin aikaa joko hänen spesiaalimenoissaan: mun ehdotuksiin ja menoihin hän yleensä totesi että pitää kattoa lähemmin (eikä sitten onnistunut) tai ehkä voisit kysyä jotain kaveriasi. Tai sitten jos oli kotiviikonloppu, käänsi urheilulähetyksen päälle ja ehdotti pizzan tilaamista. Alkoholia hän käytti paljolti, enkä ole koskaan tuntenut yhtä paljon baarissa käyvää ihmistä. Kaipa se juhlaa oli.

Yritin aikani selittää omia ajatuksiani ja toiveitani, mutta eipä niissä hänen mielestään mitään käsiteltävää ollut. En ajatellutkaan hänen muuttuvan, mutta olisin toivonut edes jotain ymmärrystä ja kiinnostusta mun ajatuksia kohtaan. Että jopa yhdessä mietittäisiin ratkaisuja. Mutta ei, joko his way or highway.

Itsekin tykkään aika ajoin juhlia, haluan tehdä spesiaalijuttuja ja keksiä ja kokeilla uutta ja erikoista. Sen perustaksi toivoisin kuitenkin toisen kanssa myös arjessa jaettua elämää, joka luo perusturvallisuutta ja iloa. Suurin osa ajasta on arkea. Kuten moni täällä onkin kommentoinut, en tunnista "arjen jakoa" noista kuvauksistasi. Mulle se on ennemmin jotakin ihanaa oikean ihmisen kanssa.

Mun kohdalla tämä eroavaisuus toiveissa oli liian suuri, jotta suhteesta olisi saanut toimivaa. Tähän vaikutti myös osaltaan se, ettei asiasta pystytty rakentavasti keskustelemaan. Sanoisin että vaihtoehtosi ovat etsiä joku itsesi kanssa samanlainen tai sitten pystyä käsittelemään asiaa toista osapuolta kunnioittaen ja kuunnellen ja miettien, miten saatte hommaa toimimaan niin että molemmilla on hyvä olla.

Suhde, jossa ei eletä yhteistä arkea ja nautita siitä. 

Kestää aikansa. Siinä on aina 2 tyytymätöntä yhdessä. 

Vierailija kirjoitti:

Sen perusteella, mitä kerroit tässä ketjussa, saattaisit sopia mun eksälle. Hyvin samantyyppisiä ajatuksia ja iän puolestakin mätsäisitte, eli varmaan aika pysyvä ajattelutapa.

Eksä halusi nähdä vain viikonloppuisin ja juhlien merkeissä, ja tuhahteli toiveelleni läsnäolosta arjessa. Lähinnä sitten siis vietettiin aikaa joko hänen spesiaalimenoissaan: mun ehdotuksiin ja menoihin hän yleensä totesi että pitää kattoa lähemmin (eikä sitten onnistunut) tai ehkä voisit kysyä jotain kaveriasi. Tai sitten jos oli kotiviikonloppu, käänsi urheilulähetyksen päälle ja ehdotti pizzan tilaamista. Alkoholia hän käytti paljolti, enkä ole koskaan tuntenut yhtä paljon baarissa käyvää ihmistä. Kaipa se juhlaa oli.

Yritin aikani selittää omia ajatuksiani ja toiveitani, mutta eipä niissä hänen mielestään mitään käsiteltävää ollut. En ajatellutkaan hänen muuttuvan, mutta olisin toivonut edes jotain ymmärrystä ja kiinnostusta mun

En todellakaan sopisi :D Tämä kuulostaa ihan kauhealta.

"Tai sitten jos oli kotiviikonloppu, käänsi urheilulähetyksen päälle ja ehdotti pizzan tilaamista. Alkoholia hän käytti paljolti, enkä ole koskaan tuntenut yhtä paljon baarissa käyvää ihmistä. Kaipa se juhlaa oli."

Ap