Kun sanon miehelle jonkun asian, hän ei ota sitä kuuleviin koiriinsa

Esimerkki eilisillalta: asumme erillään, miehellä on lapset. Olin tilannut polttopuukuorman entiselle asunnollemme, ja soitin miehelle, että nyt se toimittaja soitti tulevansa huomenna ja paikassa, johonnpuut pitää saada on jonkinverran roinaa. Mies lupasi tulla apuun, koska on aina aiemmin ollut se, joka puukuormat tilaa ja hoitaa.

Pyysin miestä, että ota lasten toinen pulkka mukaan, että saan siirrettyä sillä tavaraa kuistille puukatoksesta. Mies sanoi, että sulattikin huurteisia pulkkia juuri pesuhuoneessa. Sanoin, että hyvä, laita se heti kuistille, niin lumi ei tartu, kun sillä vedetään, ja mies lupasi.

Kun mies tulee, kysyin, toitko pulkan. Ei kun mä unohdin, hoksaa mies samassa. Eli oli kyllä nostanut sen kuistille, mutta siihen se sitten oli silti jäänyt.

Tuntuu, että mitään ei kuule eikä mieti, mitä hänelle sanoo.

Sanoin myös tavaraa siirrellessämme, että vie ne lasten (pieniksi jääneet) pyörät kuistille, niin saan ne siitä sitten eteenpäin (mulla raivausprojekti muutenkin menossa), kun haluan niistä eroon, niin eikö mies ole kohta niiden kanssa pihan perimmäisessä nurkassa varastolla. Älä vie niitä sinne, kun sinne ne sitten unohtuu, kun peräkärryllä pitää viedä, huusin miehelle. Ei mitään käryäkäön miehellä, että juuri puhuin pyöristä, että laitetaan kuistille.