Suomessa tuntuu olevan tapana lytätä toisen onnistumiset

Valitse tarkoin ihmiset jotka päästät lähelle. Oikeat iloitsevat hyvinvoinnistasi, eivätkä ainakaan lyttää.

Moni suomalainen on sairaalloisen kateellinen luonne ja mikä pahinta, sairautensa pohjalta toimiva ja mitä sattuu puhuva ja silti täysin sairaudentunnoton. Se ON sairaus.

Jokainen varmaankin tuntee joskus hetken kateutta, mutta silloin henkisesti kehittynyt ottaa aikaa ja käy YKSIN perin pohjin sen päänsisäinen tunteensa läpi.

Minäkin kun kuulin yhden ihmisen asioista hiljattain, niin myönnän, kirpaisi. Mutta miksi ihmeessä! Kun sitten hetken pyörittelin ja suorastaan ihmettelin sitä ällöttävän alhaista tunnetta minussa, se meni pois eikä takaisin ole tullut. Vaikkei kyseinen ihminen ole edes ystävä, niin toivon hänelle kuten kaikille pelkkää hyvää. Upea juttu mitä tapahtui ja nyt tunnen aitoa iloa hänen puolestaan.

Tuo oli hyvä kommentti, että pitää katsoa, mitä kertoo ja kenelle. Minulla taas on kaveri, jolle minkä tahansa positiivisen asian kertominen on merkki kilpailun aloittamisesta. Jos vaikka sanon että minusta on kivaa, kun on älykkäitä työkavereita, hänellä on vähintään yhtä fiksuja. Jos kerron jostain matkasuunnitelmasta, alkaa välittömästi kertoa omastaan. Nyt olenkin vähentänyt tapaamisia. Tuntuu ettei minulle jää ollenkaan tilaa.

Olet asian ytimessä, Ap.

Suomessa kateus on niin sakeaa

ja kaikkeen integroitunutta, että sille

voisi pyhittää oman F-dg-coden.

Järkyttävää, kun sitä voi sataa jopa

verisukulaiselta

häijyjen, asiattomien somekommenttien

muodossa. Omalla pojalla vähemmän 

meriittejä kuin sisaren pojalla, tästä seuraa

hammastenkiristys Facebookissa..

Eräälle luulemalleni ystävälleni laitin n.pari vuotta aina ensimmäisenä viestin, jos sattui jotain ilonaihetta. Hän vastasi niihin aina "Onpa kiva kuulla, että sulla menee hyvin " tai vastaavaa. Tekstareissahan voi antaa ihan väärän kuvan. Ei tullut mieleenkään, että hän olikin katkera joka kerta. Viime keväänä ilm.mitta tuli täyteen ja hän vastasi että "Onko sulla ollut ikinä mitään vastoinkäymisiä elämässäs?". On, On ollut paljonkin, mutta eihän niitäkään ihmiset halua kuulla, ettei oma elämä vaan kuormitu. Pillahdin itkuun tuon vastauksen jälkeen. Emme ole olleet enää tekemisissä. Kumpikaan ei ole siis ottanut mitään yhteyttä.

liian monella suomessa on sellainen käsitys, että jos joku jakaa pieniä tai isoja onnen hetkiään, niin hän jakaa niitä siksi, että saisi muut kadehtimaan itseään tai ylpeydestään. 

Ei tule mieleenkään, että ihminen voi jakaa niitä ihan vain jakamisen ilosta. 

Itse olen aina pitänyt enemmän ihmisistä, jotka aidosti hehkuttavat omaa onneaan ja iloaan, silä olen huomannut, että he ovat aidosti onnellisia ja iloisia myös toisen puolesta, kun toiselle käy jotain hyvää tai onnekasta.