Lue keskustelun säännöt.
Elämä oli hyvää ja parempaa 1970-90 luvuilla kun ei ollut älykännykkää eikä internettiä!
16.10.2025 |
oli pakko lukea kirjoja , urheilla ja tehdä kaikkea itse, vielä 1990-luvullakin luin uutiset kerran viikossa yliopistolla sanomalehdestä, se riitti, en tarvinnut joka minuutti uutta päivitystä siitä mitä joku pöljä vastasi keskutelufoorumiin tai mitä maailmalla tapahtui. Kerrankin oli 3 kk Intiassa ja 3 kk sen jälkeen lukematta uutisia, ei ollut edes televiisiota, huomasin yksi päivä lehdestä, että Suomessa oli vaihtunut presidentti jo 6 kk sittemmin, nimi oli joku Martti Ahtisaari, enkä siihenkän sen kummemmin kiinnittänyt huomiota
elämä oli yksinkertaista, jopa mukavaa. oli jopa ystäviä. nyt on vuosikaudet vain internetti ja tieto ja kotona yksinistuminen ja tiedon addiktina. ja paras oli kun ennene kännykkää oli se kotipuhelin, lankapuhelin johon joku soitti ehkä kerran viikossa ja sovittiin tapaaminen esim urheiluhallilla.
Kommentit (39)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siskoni on ylilääkäri ja mies on pappi. heillä älykännyköitä ei annettu lapsille kuin vasta 12-vuotiaana eikä silloin ollut heillä edes televisiota. lapset lukivat sarjakuvia, kirjoja, harrastivat musiikkia ja urheilua ja olivat kas kummaa aina luokan priimuksia ja keskiarvo 10. tietokoneella sai pelata 15-30 min jos oli esim tehnyt siivousta tai tiskannut, palkaksi.
miksi? koska älykännykkä tuhoaa luovuuden ja oman ajattelun ja on täynnä paskaa. lapsi oppii paremmin itse lukemalla ja käyttämällä omia aivojaan.
ei ole lapset valittaneet vaan lukioikäinen esikoinen nytkin lukee jo oma-aloitteisesti JAPANIA, ja on oppinut 6 kkdesssa jo kommunikoimaan japaniksi.
Eh, ellei asu Japanissa niin mitä järkeä on opiskella sitä? Japanifanitus oli in 2000-luvulla, kannattaisi varmaan opiskella vähän hyödy
Voi pyhä yksinkertaisuus .Anna minun kaikki kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisipa vanhempi nuorempi. Tosin voisi olla äksympi jos sinne palaisi.
Laittaa puhelimen pois, helppoa!
Eniten niitä näkyy rassaavan 40-60 vuotiaat.
Ulkoillessa kanssa puhelin kotiin.
Oppii aivot uuden tavan toimia.
Rutiinit aiheuttaa muistisairauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta tähän tulee joku ysäriltä asti netissä asunut no life-nörtti valistamaan, miten netti oli kyllä jo 90-luvulla joka talossa.
Kyllä mä jo Talvisodassa olin netissä! :D
Itse kävin netissä ensimmäisen kerran 2002, nettikahvilassa. Ensimmäinen oma läppäri 2008.
Lapinmies Mauri osti ensimmäisen kännykän 1952.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokin, että tietokoneella saa pelata hetken kotitöiden jälkeen, on aivan tavallista vl-perheissä. Silti vain osa lapsista on priimuksia.
Toivoisin ettei Kelan rahoilla saisi kalliita ja tehokkaita pelejä pyörittäviä koneita ostettua, nehän ei ihan peruskoneilla nimittäin pyöri lainkaan.
No eipä ne perheet millään Kelan rahoilla elä, toisin kuin ilmeisesti sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin helppoa kun ei omista älläriä. En ole koskaan omistanut. Ei tarvitse taistella riippuvuutensa kanssa. Älytönkin jää aina himaan kun stikkaan dörtsin boseen.
Aivan idioottimaisia tämänkaltaiset mielipiteet. Mikään ei estä teitä olemaan ilman älykännykkää ja nettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan idioottimaisia tämänkaltaiset mielipiteet. Mikään ei estä teitä olemaan ilman älykännykkää ja nettiä.
Paitsi addiktio vauvafoorumilla
On niin klassista yksinkertaisuutta ihannoida "vanhoja, hyviä aikoja". Tuo typeryys on ainoa asia maailmassa, joka ei muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On niin klassista yksinkertaisuutta ihannoida "vanhoja, hyviä aikoja". Tuo typeryys on ainoa asia maailmassa, joka ei muutu.
Kyllähän nuorisokin on aina pilalla. Vai eikö se ole typeryys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
siskoni on ylilääkäri ja mies on pappi. heillä älykännyköitä ei annettu lapsille kuin vasta 12-vuotiaana eikä silloin ollut heillä edes televisiota. lapset lukivat sarjakuvia, kirjoja, harrastivat musiikkia ja urheilua ja olivat kas kummaa aina luokan priimuksia ja keskiarvo 10. tietokoneella sai pelata 15-30 min jos oli esim tehnyt siivousta tai tiskannut, palkaksi.
miksi? koska älykännykkä tuhoaa luovuuden ja oman ajattelun ja on täynnä paskaa. lapsi oppii paremmin itse lukemalla ja käyttämällä omia aivojaan.
ei ole lapset valittaneet vaan lukioikäinen esikoinen nytkin lukee jo oma-aloitteisesti JAPANIA, ja on oppinut 6 kkdesssa jo kommunikoimaan japaniksi.
Eh, ellei asu Japanissa niin mitä järkeä on opiskella sitä? Japanifanitus oli in 2000-l
Japani on varmaan järkevin kieli opiskella, jos haluaa olla insinööri tai menestyä elämässä. Ruotsilla ei tee mitään eikä saksalla tai ranskalla.
toinen lapsista opiskelee muuten venäjää. sekin järkevää nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mandariinikiina on järkivalinta, ei japani
Jos siis järkevyyttä hakee, eikä vain harrastusta
Oli se hyvää aikaa myös siksi, että tietotekniikasta perillä oleva väki sai olla täysin tauhassa kaiken maailman tyhjän kyselijöiltä, joiden kyvyt hädin tuskin riittivät kynän ja paperin käyttöön. Toki meitä hieman kummajaisina pidettiin. Näin jälkikäteen ajatellen se "nörtin" leima oli kuitenkin erittäin pieni hinta siitä, että pari tusinaa tyyppiä rimputtelee älypuhelimillaan 24/7, kun eivät itse viitsi mitään opetella, eikä ottaa asioista selvää. Tiedon puutteesta ei nykyään ole edes kyse: ihan jokaiseen tekniseen ongelmaan löytyy ratkaisu sitä tasan samaa älypuhelinta kaivamalla, jolla muita häiriköivät. Aikoinaan kaikki se tieto piti kaivaa kirjoista ja tekniikan alan lehdistä. Tuohon älypuhelinhäiriköintiin on vieläpä keksitty rajattomat puhepaketit, paluu kalliiseen minuuttitaksaan voisi hieman rajoittaa intoa rimputella ihan turhaan. Kaikkein ärsyttävintä yrittää tekniikan asioita rautalangasta vääntää jollekin känniselle rimputtelijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totta varsinkin 1970-luvulla. Kokoomus ei päässyt tuhoamaan taloutta ja hyvinvointivaltiota rakennettiin urakalla. Töitä oli.
Mikset sitten elä kuten ennen? Ei kukaan pakota mihinkään.
Kieltämättä nuoruus 1980-luvulla oli hienoa aikaa. Lähes kaikilla oli töitä ja palkalla tuli hyvin toimeen. Sanomalehdet, televisio ja radio sisälsivät uutisia propagandan sijasta. Ulkomaalaisia ei juurikaan ollut. Kaduilla ei juurikaan liikkunut kummajaisia kuten nykyään. Sunnuntait olivat todellisia lepopäiviä, kun kauppaliikkeet olivat kiinni.
Ei noin voi sanoa. Silloinkin haikailtiin entisiä aikoja jolloin kaikki oli paremmin. Kukaan meistä ei ollut 70-luvulla samassa elämäntilanteessa kuin 90-luvulla. Esim. minä olin 70-luvulla koulutyttö ja 90-luvulla perheenäiti.
70-luvulla ei ollut Vauva-palstaakaan jolle voi suoltaa ajattelemattomuuksia. Mutta en tiedä kuka ap:n pakottaa someriippuvuuteen.
2000-lukuhan on taas muotia, ja trendannut jo usemman vuoden ajan. Japani siis todellakin trendaa nyt 2020-luvullakin.
Jokainen voi toki opiskella kieliä ihan makunsa mukaan, ei pelkästään trendien perässä.