Lue keskustelun säännöt.
Puolison arvostaminen
16.10.2025 |
Olen reilu nelikymppinen nainen ja olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo yli 20 vuotta. Lapset ovat jo maailmalla ja elellään nykyään kahdestaan. Pitkään suhteeseen on mahtunut isompia ja pienempiä kriisejä, mutta niistä on aina puhumalla selvitty ja jatkettu entistä vahvemmin yhdessä eteenpäin.
Aletaan ollaan tuttavapiirissä ainoa pari, joka on pysynyt yhdessä. Melko lailla kaikki ovat kumppaniaan vaihtaneet joko kerran tai useammankin. Syitä varmasti on monia, mutta omaan korvaan on pistänyt se, miten vähättelevään ja ikävään sävyyn puolisosta on puhuttu ja aina on tuotu esiin niitä huonoja puolia. Pahimmillaan kumppania haukutaan julkisesti myös somessa. Mitä se kertoo tästä kumppaniaan julkisesti nolaavasta henkilöstä? Itsehän hän on puolisonsa valinnut ja jos jokainen kumppani on muka jotenkin viallinen, kannattaisi jo katsoa peiliin ja etsiä syytä sieltä.
On tosi inhottavaa yhteisissä illanvietoissa kun huomaa miten moni puhuu kumppanistaan ikävästi. Ei kiitetä, ei tehdä palveluksia, ei auteta pyytämättä. Ei huomioida positiivisesti. En tarkoita että kumppania pitäisi aiheetta ylistää, mutta sellainen jatkuva nälviminen kyllä taatusti vaikuttaa suhteeseen.
En sano että oma puolisoni on täydellinen, en ole itsekään. Silti koskaan en häntä nälvisi, en alistaisi tai haukkuisi. Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee.
Voin sanoa, että olemme edelleen hyvin rakastuneita, läheisiä ja viihdymme toistemme seurassa. Hän on paitsi rakastajani, myös paras ystäväni ja sielunkumppanini. Tiedän, että hän ei koskaan tahallaan satuttaisi minua. Hän on aina tehnyt kaikkensa perheen eteen ja arvostaa sitä, mitä meillä on. Onnea on saada rakastaa häntä ja saada vastarakkautta. Tiedän, että kaikille ei ole tällaista suotu ja siksi se on meille entistä kallisarvoisempaa.
Kommentit (33)
Otan kantaa vain tuohon kohtaan "itseppä on kumppaninsa valinnut", muuten olen pitkälti samoilla linjoilla ja todellakin tuollainen toisen nolaaminen ja haukkuminen muille on yksiselitteisesti huonoa käytöstä ja nolaa lähinnä nolaajan itsensä.
Itse kuitenkin karsastan tuota "itsepä olet kumppanisi valinnut" tokaisin. Sillä ikään kuin sysätään vastuu toisen, aikuisen täysivaltaisen ihmisen käytöksestä kumppanin niskaan. Pahimmillaan tällä mitätöidään toisen vanhemmat harmistus tai jopa epätoivo toisen vanhemman käytöksestä yhteisiä lapsia kohtaan.
Kumpikaan parisuhteessa ei ole vastuussa toisen käytöksestä tai siitä miten toinen kantaa oman vanhemmuutensa. Lisäksi on aina hyvä muistaa, että jokainen meistä ihmisistä muuttuu läpi elämänsä. Vaikka kuinka harkiten valitset kumppanisi ja lastesi toisen vanhemman, ei tarkoita sitä että hän pysyy aina samanlaisena. Useille meistä valitettavasti tulee eteen se tilanne, että kumppanin kohdalla joutuu tekemään uuden valinnan.
Olen ollut oman kumppanini kanssa yhdessä liki 20 vuotta. Meidän välillämme on säilynyt kunnioitus ja olemme edelleen toistemme parhaat ystävät. Tämä on onnistunut sen takia, että näiden vuosien aikana olemme muuttuneet ja kasvaneet aina samaan suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus vaati elääkseen arvostusta. Jatkuva puolison kritisointi tappaa rakkauden ja läheisyyden.
Myös jatkuvat negatiiviset ajatukset puolisosta vaikuttavat todella paljon suhteeseen.
Hyvässä suhteessa toista arvostaa vaikka ei olisikaan samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Otan kantaa vain tuohon kohtaan "itseppä on kumppaninsa valinnut", muuten olen pitkälti samoilla linjoilla ja todellakin tuollainen toisen nolaaminen ja haukkuminen muille on yksiselitteisesti huonoa käytöstä ja nolaa lähinnä nolaajan itsensä.
Itse kuitenkin karsastan tuota "itsepä olet kumppanisi valinnut" tokaisin. Sillä ikään kuin sysätään vastuu toisen, aikuisen täysivaltaisen ihmisen käytöksestä kumppanin niskaan. Pahimmillaan tällä mitätöidään toisen vanhemmat harmistus tai jopa epätoivo toisen vanhemman käytöksestä yhteisiä lapsia kohtaan.
Kumpikaan parisuhteessa ei ole vastuussa toisen käytöksestä tai siitä miten toinen kantaa oman vanhemmuutensa. Lisäksi on aina hyvä muistaa, että jokainen meistä ihmisistä muuttuu läpi elämänsä. Vaikka kuinka harkiten valitset kumppanisi ja lastesi toisen vanhemman, ei tarkoita sitä että hän pysyy aina samanlaisena. Useille meistä valitettavasti tulee eteen se tilanne, että
Aika usein miehet ja miksei naisetkin osaavat näytellä siihen asti että puoliso on kiikissä häneen. Nämä vaan elävät menneisyydessä jolloin eronnut putosi todella alas. Nykyään ei enää niin ole vaan voi erota jos toinen muuttuu toksiseksi tai puolison kasvatusmetodit ovat kaukana nykypäivästä. Mutta vuosiahan siinä menee hukkaan huonon puolison kanssa. Ja varmaan se on sille huonollekin raskasta yrittää esittää erilaista kun on...sen sijaan että hankkis apua itselleen. Älyä vaan ei pysty puhumaan älyttömälle.
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut tästä samasta ilmiöstä, että kumppanista puhutaan esim. illanvietoissa ikävästi, mutta en ole oikeassa elämässä sellaiseen koskaan törmännyt. Onneksi. Ehkä piirini ovat pienet, mutta puhumme aika vähän kumppaneistamme ylipäätään. Jos puhumme niin 90% kehuvaan sävyyn.
Meillä oli usean pariskunnan illanviettoja, ja siellä kaksikin pariskuntaa puhui jatkuvasti ikävästi toisilleen. Nälvivät, keskeyttivät, korjailivat koko ajan että "no ei se noin mennyt, mitä sä tuollasia selität! Sehän meni näin jne". Oli ikävää kuunnella tätä.
Molemmat pariskunnat ovat sittemmin eronneet. Ei omassa suhteessakaan kaikki asiat ole kunnossa, mutta jos mies nyt muistaa jonkun selittämänsä asian vähän väärin, niin en kyllä muiden kuullen ala korjailemaan.
Mun mies ei edes ole somessa. Hyvä niin sillä se on melkoinen aikasyöppö. Itsekin monet kerrat olen ajatellut, miten paljon enemmän hän saa aikaiseksi, kun ei kuluta siellä minuuttiakaan. Mutta joka tapauksessa, asian ydin on meilläkin että yli 20 vuotta yhdessä, isot lapset, tosin vielä alaikäisiä eli kotona. Mutta juurikin tuo keskinäinen kunnioitus ja molempien hyväntahtoisuus varmasti määrittänyt pitkän liiton. Ei oma napa edellä vaan yhdessä, tiiminä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.<
Narsistin kylmää-kuumaa käytöstä. Itse olen ollut tämän uhri lapsuudenkodissa ja aikuisiällä ihmissuhteissa. Olisin voinut kirjoittaa ihan samoin kuin sinä, jopa esimerkit, auton ikkunoiden raappaus ja toisaalta kaasuvalotus, olen elänyt ihan samanlaisessa suhteessa itsekin. Mee hoitoo hokeminen loppui meillä, kun kerroin miehelle että mt-ongelmani ovat osin hänen aiheuttamiaan/ylläpitämiään ja terapiassa kehotettiin vakavasti miettimään eroa. Narsistit lukevat hyvin kohteitaan ja testaavat miten pitkälle voivat kenenkin kanssa mennä.
Narsistisia piirteitä hänessä on, mutta ei nyt varsinainen narsisti ole kuitenkaan.
Hieno aloitus.
Itse olen ollut mieheni kanssa yhdessä 24 vuotta, ja tuntuu, että rakkaus vain kasvaa.
Olen joka päivä kiitollinen meistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mistä mahtaa johtua, että naiset usein puhuvat kumppanin arvostamisesta ja miehet rakastamisesta?
Miehet eivät arvosta naisia, siksi puhuvat rakastamisesta. Mies voi rakastaa, vaikka ei arvosta naistaan millään tasolla. Naisille taas rakastaminen on vaikeaa, jos ei arvosta puolisoaan.
Kannattaisi katsoa peiliin, jos tuollaisia yleistyksiä viljelee. Taidat olla juuri niitä, joista AP kirjoitti.
"Aika usein miehet ja miksei naisetkin osaavat näytellä siihen asti että puoliso on kiikissä häneen. "
Harva sitä tietoisesti näyttelee. Yleensä se on vain sitä alkuhuumaa että haluaa olla toiselle mieliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisen luonteen huomaa parhaiten siitä millainen hän on huonoimmillaan, ei siitä millainen hän on parhaimmillaan.
Tämä on hyvin sanottu. Nyt tiedän miksi vaimoni on rakastanut minua jo 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otan kantaa vain tuohon kohtaan "itseppä on kumppaninsa valinnut", muuten olen pitkälti samoilla linjoilla ja todellakin tuollainen toisen nolaaminen ja haukkuminen muille on yksiselitteisesti huonoa käytöstä ja nolaa lähinnä nolaajan itsensä.
Itse kuitenkin karsastan tuota "itsepä olet kumppanisi valinnut" tokaisin. Sillä ikään kuin sysätään vastuu toisen, aikuisen täysivaltaisen ihmisen käytöksestä kumppanin niskaan. Pahimmillaan tällä mitätöidään toisen vanhemmat harmistus tai jopa epätoivo toisen vanhemman käytöksestä yhteisiä lapsia kohtaan.
Kumpikaan parisuhteessa ei ole vastuussa toisen käytöksestä tai siitä miten toinen kantaa oman vanhemmuutensa. Lisäksi on aina hyvä muistaa, että jokainen meistä ihmisistä muuttuu läpi elämänsä. Vaikka kuinka harkiten valitset kumppanisi ja lastesi toisen vanhemman, ei tarkoita sitä että hän pysyy aina samanlaisena. Useille
Omat vanhempani eivät ole eronneet, vaikka äidillä olisi ollut kaikki syyt lähteä ja itse sitä lapsena vahvasti toivoinkin. Edelleen tappelevat ja nälvivät toisiaan siellä saman katon alla. Sanomattakin on varmasti selvää, että olemme kaikki 70- ja 80-luvuilla syntyneet sisarukset traumatisoituneita, minä varmaankin eniten. Tässä on todella saanut töitä tehdä, että on itse kyennyt parempaan niin puolisona kuin lasten kasvattajana, mutta työ on kantanut hedelmää. En silti ihmettele, että jos on vähänkään samanlaista taustaa niin puolison kunnioittaminen voi olla melko tuntematon käsite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sota vaikuttaa kolmanteen polveen asti. Nyt vasta alkaa olla nuoriso vapaa sodan aiheuttamista arvista, jos heillä on ollut kyllin viisaat vanhemmat ja kyenneet katkaisemaan toksisen ja väkivaltaisen kasvatuksen kierteen.
Itse en edes yritä löytää puoliosa koska ikäpolvessani ne parittomat ovat juuri näitä vammautuneita jotka eivät osaa/uskalla hakea itselleen apua.
Oma pitkä ihmissuhteeni oli niin hirveä juuri tuollaisella nälvimisellä alistamisella ja halveksimisella että en ota enää riskiä. Hulluimmat ikäluokastani vielä kuvittelevat että nainen tekee kaikki työt ja mies vaan makaa sohvalla. Maatkoot mutta omassa kodissaan omien sotkujen keskellä.