Puolison arvostaminen
Olen reilu nelikymppinen nainen ja olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo yli 20 vuotta. Lapset ovat jo maailmalla ja elellään nykyään kahdestaan. Pitkään suhteeseen on mahtunut isompia ja pienempiä kriisejä, mutta niistä on aina puhumalla selvitty ja jatkettu entistä vahvemmin yhdessä eteenpäin.
Aletaan ollaan tuttavapiirissä ainoa pari, joka on pysynyt yhdessä. Melko lailla kaikki ovat kumppaniaan vaihtaneet joko kerran tai useammankin. Syitä varmasti on monia, mutta omaan korvaan on pistänyt se, miten vähättelevään ja ikävään sävyyn puolisosta on puhuttu ja aina on tuotu esiin niitä huonoja puolia. Pahimmillaan kumppania haukutaan julkisesti myös somessa. Mitä se kertoo tästä kumppaniaan julkisesti nolaavasta henkilöstä? Itsehän hän on puolisonsa valinnut ja jos jokainen kumppani on muka jotenkin viallinen, kannattaisi jo katsoa peiliin ja etsiä syytä sieltä.
On tosi inhottavaa yhteisissä illanvietoissa kun huomaa miten moni puhuu kumppanistaan ikävästi. Ei kiitetä, ei tehdä palveluksia, ei auteta pyytämättä. Ei huomioida positiivisesti. En tarkoita että kumppania pitäisi aiheetta ylistää, mutta sellainen jatkuva nälviminen kyllä taatusti vaikuttaa suhteeseen.
En sano että oma puolisoni on täydellinen, en ole itsekään. Silti koskaan en häntä nälvisi, en alistaisi tai haukkuisi. Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee.
Voin sanoa, että olemme edelleen hyvin rakastuneita, läheisiä ja viihdymme toistemme seurassa. Hän on paitsi rakastajani, myös paras ystäväni ja sielunkumppanini. Tiedän, että hän ei koskaan tahallaan satuttaisi minua. Hän on aina tehnyt kaikkensa perheen eteen ja arvostaa sitä, mitä meillä on. Onnea on saada rakastaa häntä ja saada vastarakkautta. Tiedän, että kaikille ei ole tällaista suotu ja siksi se on meille entistä kallisarvoisempaa.
Kommentit (32)
En myöskään käsitä tuota. Tuntuu että ei ole kasvettu aikuisiksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mistä mahtaa johtua, että naiset usein puhuvat kumppanin arvostamisesta ja miehet rakastamisesta?
Entäs ole koskaan ajatellut asiaa noin. Minulle kumppanin arvostaminen pitää sisällään myös rakastamisen ja puolisolleni rakastaminen arvostamisen. Ehkä kyse on vaan saman asian eri ilmaisusta?
Hyvä parisuhde lähtee arvostamisesta.
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mistä mahtaa johtua, että naiset usein puhuvat kumppanin arvostamisesta ja miehet rakastamisesta?
Kyllä oppineet miehetkin puhuvat arvostamisesta. Tuo "rakkaus" on yleensä vain synonyymi seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Vierailija kirjoitti:
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.
Suunnilleen 100% väkivaltaisista suhteista ei ole pelkästään väkivaltaisia. Mutta väkivaltaa ei saisi olla suhteessa ollenkaan. Tuo että ehdollistat hoivan ja läheisyyden erittäin vakavaan henkiseen väkivaltaan on oman sielusi turmioksesi. Rakkaus ei lyö. Mutta moni väkivaltainen kyllä manipuloi nyrkkeilysäkkiään hakkaamalla tätä. Silti, jos nainen kävelee tuosta suhteesta ulos, hän vie rakkauden mukanaan, ja väkivalta jää miehelle.
Vierailija kirjoitti:
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.
Usko itseäsi ja mieti, onko tuo sellainen liitto jossa haluat koko elämäsi elää. Jos ne rakkauden ja arvostuksen sanat jää vaan sanoiksi, silloinhan ne on tyhjiä.
Asiat ovat sillä tavalla "naimisissa" keskenään että on usein hankala arvioida että mikä on syy ja mikä seuraus. Arvostavatko ihmiset toisiaan automaattisesti jos myös rakastavat vai tuleeko rakkaus siitä kun toinen tuntuu arvostavan? Hankala sanoa.
Ehkä se on vain niin että kun kumppanit ovat toisillee sopivia ja heillä on halua tehdä toiselle hyvää niin se ylläpitää samalla niin arvostusta kuin rakkauttakin.
" Tuo "rakkaus" on yleensä vain synonyymi seksuaaliselle hyväksikäytölle"
Ei kuulosta kovin arvostavalta miehiä kohtaan tuo ajatus.
"Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon". "
Toisen rakkaus ja arvostus on juuri niin suurta kuin hänen huonoimmat tekonsa ovat. Ei niin että ne olisivat joku keskiarvo niistä.
Ihmisen luonteen huomaa parhaiten siitä millainen hän on huonoimmillaan, ei siitä millainen hän on parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.
Suunnilleen 100% väkivaltaisista suhteista ei ole pelkästään väkivaltaisia. Mutta väkivaltaa ei saisi olla suhteessa ollenkaan. Tuo että ehdollistat hoivan ja läheisyyden erittäin vakavaan henkiseen väkivaltaan on oman sielusi turmioksesi. Rakkaus ei lyö. Mutta moni väkivaltainen kyllä manipuloi nyrkkeilysäkkiään hakkaamalla tätä. Silti, jos nainen kävelee tuosta suhteesta ulos, hän vie rakkauden mukanaan, ja väkivalta jää miehelle.
Nyt oli niin hieno vastaus, etten kaikkea edes ymmärtänyt. Tuo suuttuminen ei meillä ole mikään arkiongelma, tapahtuu niin todella harvoin. Ja muulloin kuin suuttuessaan ei hauku tai puhu rumasti, koskaan. Mutta tuo valehtelu, sitä tekee vaikka menisi kuinka hyvin. En voi ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.
Usko itseäsi ja mieti, onko tuo sellainen liitto jossa haluat koko elämäsi elää. Jos ne rakkauden ja arvostuksen sanat jää vaan sanoiksi, silloinhan ne on tyhjiä.
Kuten sanottu, monin tavoin myös osoittaa sitä rakkautta ja arvostusta. Todella monin tavoin. Mutta tämä valehtelu. En ymmärrä.
Tässä nyt on lähes koko elämä nyt jo tullut elettyä kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mistä mahtaa johtua, että naiset usein puhuvat kumppanin arvostamisesta ja miehet rakastamisesta?
Miehet eivät arvosta naisia, siksi puhuvat rakastamisesta. Mies voi rakastaa, vaikka ei arvosta naistaan millään tasolla. Naisille taas rakastaminen on vaikeaa, jos ei arvosta puolisoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mistä mahtaa johtua, että naiset usein puhuvat kumppanin arvostamisesta ja miehet rakastamisesta?
Miehet eivät arvosta naisia, siksi puhuvat rakastamisesta. Mies voi rakastaa, vaikka ei arvosta naistaan millään tasolla. Naisille taas rakastaminen on vaikeaa, jos ei arvosta puolisoaan.
Tai sitten naiset eivät rakasta puolisoitaan, vaan lähinnä sietävät.
Just näin! Miten onkin lähes samanlainen tarina kuin itsellä. Onneksi muitakin löytyy. Onnea sinulle ja kaikille joilla on rakastava ja arvostava suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Muistetaan kiittää toisiamme puolin ja toisin, tehdään toisen eteen asioita, kosketetaan, pidetään lähellä. Keitetään vaikka kahvi aamulla valmiiksi ja muistetaan arvostaa niitä pieniä ja isoja tekoja, joita kumpikin toiselle tekee."
Meillä tehdään tätä kaikkea puolin ja toisin. Tai mies vaikka puhdistaa minunkin autoni ikkunat jäästä jo valmiiksi, kun lähtee minua ennen töihin. Rakkauden ja arvostuksen tekoja. Eikä koskaan puhuta toisistamme rumasti muiden seurassa tai muillekaan.
Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon".
Että kumpaa tässä nyt sitten uskoo.
Narsistin kylmää-kuumaa käytöstä. Itse olen ollut tämän uhri lapsuudenkodissa ja aikuisiällä ihmissuhteissa. Olisin voinut kirjoittaa ihan samoin kuin sinä, jopa esimerkit, auton ikkunoiden raappaus ja toisaalta kaasuvalotus, olen elänyt ihan samanlaisessa suhteessa itsekin. Mee hoitoo hokeminen loppui meillä, kun kerroin miehelle että mt-ongelmani ovat osin hänen aiheuttamiaan/ylläpitämiään ja terapiassa kehotettiin vakavasti miettimään eroa. Narsistit lukevat hyvin kohteitaan ja testaavat miten pitkälle voivat kenenkin kanssa mennä.
Olen kuullut tästä samasta ilmiöstä, että kumppanista puhutaan esim. illanvietoissa ikävästi, mutta en ole oikeassa elämässä sellaiseen koskaan törmännyt. Onneksi. Ehkä piirini ovat pienet, mutta puhumme aika vähän kumppaneistamme ylipäätään. Jos puhumme niin 90% kehuvaan sävyyn.
Vierailija kirjoitti:
" Tuo "rakkaus" on yleensä vain synonyymi seksuaaliselle hyväksikäytölle"
Ei kuulosta kovin arvostavalta miehiä kohtaan tuo ajatus.
Joidenkin mielestä mustasukkaisuuskin on rakkautta. Toisten mielestä se on vain itsekkyyttä.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta sitten kuitenkin mies valehtelee minulle välillä kirkkain silmin, salaa asioita, suuttuessaan voi sanoa todella, todella rumasti, kaasuvalottaa, kääntää omat tekonsa minun syykseni tai sanoo sairaaksi, "mee hoitoon". "
Toisen rakkaus ja arvostus on juuri niin suurta kuin hänen huonoimmat tekonsa ovat. Ei niin että ne olisivat joku keskiarvo niistä.
Ihmisen luonteen huomaa parhaiten siitä millainen hän on huonoimmillaan, ei siitä millainen hän on parhaimmillaan.
Mutta arjessa noilla on kuitenkin merkitystä.
Olen kanssasi samaa mieltä. Vaan mistä mahtaa johtua, että naiset usein puhuvat kumppanin arvostamisesta ja miehet rakastamisesta?