Lue keskustelun säännöt.
Olen raskaana ja mieheni huolehtii minusta liikaa, ahdistaa :-(
14.04.2007 |
Olen raskaana vasta rv 9 ja nyt jo alkaa tulla miehen kanssa kinaa.
Mulla on syömishäiriötausta ja olen koko nuoruus- ja aikuisikäni taistellut syömisen ja liikunnan tasapainon kanssa. Tällä hetkellä (tai siis ennen raskautta noin vuoden ajan) kaikki tuntuu olevan kunnossa. Olen normaalipainoinen ja liikun normaalin rajoissa.
Mieheni hössöttää nyt koko ajan, että syönkö tarpeeksi, en kai urheile liikaa jne. Tuntuu, ettei se luota arvostelukykyyni. On tietenkin riski, että raskaus suistaisi mut " raiteiltani" , kyllähän tässä elimistö niin paljon muuttuu.
Kuinka saisin miehelleni vakuutettua, että homma on hanskassa ja neuvolassa saan varmasti tukea, jos jokin alkaa mennä pieleen? Mieheni kyseleminen ja huolehtiminen vaan stressaa ja ahdistaa.
Tuntuu, että mieheni on muuttunut isäkseni ja minä taas arvostelykyvyttömäksi lapseksi :-(
Kommentit (5)
sehän tarkoittaa että hän välittää sinusta ja lapsesta.
nimim. päinvastaista kokenut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kun odotin kaksosia, sain itse kantaa painavat ruokakassit ym, mies vaan sanoi " ei raskaus oo sairaus" Niin kuin ei olekkaan, mut silti.. =( Kaiken lisäksi muutettiin kun olin kahdeksannella kuulla.. Mies ei osallistunut mitenkään koko hommaan, itse saina maha pitkällä kantaa romut.. =)
Eli kunstressaa, en vaan syö. Minulla mies ei auttanut ollenkaan, päin vastoin teki elämästäni helvettiä ja syömisongelmat olivat raskausaikana pahemmat kuin koskaan. Yritin jopa saada apua neuvolasta ja sukulaiseni kärräsi minut kerran päivystykseen mutten saanut apua.
Paljon auttaa se, että itse tiedostaa riskit vaikka olo tuntuisikin hyvältä. Koita saada miehesi vakuuttuneeksi siitä, että homma on hallussa. Ole hyvilläsi siitä, että hän pitää sinusta huolta ja varmasti sanoo jos aihetta tulee. Sano suoraan, että tuollainen holhous vain ahdistaa.
Ihanan positiivisesti osaatte suhtautua!
Mä olen nyt 30, ja 15 vuotta elämästäni joku on kytännyt mun syömistä - ensin vanhemmat, sitten th:t, sitten lääkärit, sitten mieheni, sitten taas joku... Tuntuu, että viimeisen parin vuoden aikana olen vasta itsenäistynyt tässä asiassa ja siksi mieheni vahtiminen ahdistaa.
Olen koettanut selittää asiaa miehelleni. Hän ei kuulemma vaan usko, että " tekisin sikiölle pahaa" tahallani olemalla syömättä. Hän vaan pelkää, että huomaamattani ja vahingossa menen taas epätasapainoon.
Eilen me tehtiin sellainen sopimus, että mieheni saa kysyä joka toinen ilta, että olenhan muistanut syödä kunnolla jne. ;-) Toivottavasti tää nyt toimii.
Koen kuitenkin sellaista " sanatonta kyselyä" koko ajan... Kun ollaan kaupassa, ravintolassa tms., mieheni koko ajan koettaa ehdottaa tosi terveellisiä ja järkeviä ruokia. Suklaata, karkkia ja jätskiä se kantaa kotiin, ja hermostuu, kun en niitä halua syödä.
Kiitos kuitenkin neuvoista! Täytyy varmaan ottaa tää neuvolassa puheeksi, ja koettaa saada mies uskomaan mua.
ap
Selitä asia ystävällisesti miehellesi, kuten teit täälläkin. Eiköhän mene perille. Mitä tulee hössötykseen, niin ensimmäisessä raskaudessa kaikki hössöttää ympärillä! Kun lapsi syntyy, äiti jää sivuseikaksi ja sitä keskipisteenäoloa jopa kaipaa....
Ihanaa, että miehesi höösää, minun mieheni taas oli todella pölö; ei kantanut raskaita taakkoja ilman eri käskyä, eikä tehnyt muutakaan " erityispalvelua" , mikä tuntui ankealta.