Lue keskustelun säännöt.
Miksi monet on niin uupuneita tyyliin normaalista työajasta?
15.10.2025 |
Mietin vaan, kun itse teen useampaa työtä, jotta lasten kanssa pärjäämme (ovat jo isoja teinejä mutta töitä heillä ei ole). Silloin kun olivat pienempiä, oli hektinen arki koko ajan kotona, kuskattiin treeneihin ym. Silloin tehtiin yhtä työtä ja silti illat piti jaksaa. Mielestäni ei ole sen rankempaa jos tekee vaikka joitakin iltoja keikkaa.
En sano että tämäkään kevyttä on, mutta tuntuu että tässä on 15 vuotta pitänyt jaksaa.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monet kuormittuvat nykyään enemmän normaalin työajan puitteissa kuin ennen, koska tekevät kahden tai jopa useamman ihmisen työt yksin, koska väkeä on irtisanottu ja saneerauksia on tehty kovalla kädellä. Multitaskaaminen on se kuormittava juttu ja yksi pahimmista ja typerimmistä ilmiöistä nykyisessä työelämässä, monen vielä työelämässä olevan kohdalla.
Kyllä. Mutta silti on ihan havaittavissa oleva ilmiö että osa ihmisistä kuormittuu ihan valtavasti samasta työstä josta toinen ei kuormitu juuri ollenkaan. Mistä tämä ero tulee?
Etkö itse keksi yhtäkään syytä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mua alkoi työurani viimeisinä vuosina uuvuttaa jatkuvat keskeytykset. Kun olisi pitänyt keskittyä tekemään sitä, minkä deadline lähestyi huimaa vauhtia, koko ajan piti keskeyttää se homma ja tehdäkin jotain ihan muuta. Työuran alussa oli oikein mukavaa, kun kukaan ei kysellyt neuvoja eikä edes mielipidettä eikä asiakkaatkaan vielä ottaneet yhteyttä suoraan muhun. Sai keskittyä siihen, mikä oli työn alla.
Eikös se niin mee että jos joku nauttii työstänsä niin sehän on selkeä merkki että sille voi laittaa vähän lisää hommia
Ei kai nyt kukaan työajasta kuormitu, vaan siitä mitä se aika sisältää. Vaikea varmaan ymmärtää jos itselle työaika sisältää lähinnä juoruilua kahvikupin äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varmaan millaista se työkin on. Lisäksi ihmiset on erilaisia ja kuormittuvat eri tavalla. Toisilla on voinut jatkua myös pidempään ja on lisänä muitakin kuormitustekijöitä kuin työ.
Normaali ihminen seisoo vaikka päällään 8 tuntia päivässä 5 päivää viikossa.
Ei. Työssä pitää olla kivaa ja mukavaa. Hassuttelua ja hauskanpitoa.
Jos jotain täällä palstalla osataan, on se tämä; Jaaaaatkuva veettuilu täällä Euroopan onnellisemmassa maassa!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki buumerit ja gen-x voitais vaan ampua. Noista idiooteista ei oo mitään hyötyä suomelle, samalla vapautuis aikalailla työpaikkojakin, joissa ei tarvitse muuta tehdä kuin juoda kahvia ja palkka juoksee. Ainakin sen perusteella kuinka paljon näillä on aikaa trollata netissä näissä työpaikoissansa
Tää gen-x on työssä, jossa nuoretkin jaksavat 2-3 kuukautta täyttä työaikaa ja jäävät joko kokonaan pois tai pyytävät osa-aikaista. Vika on työelämässä, kyllä meissä vielä tekijöitä on. Kahvit juodaan kotona, töissä ei kerkiä, joten kofeiinitableteilla mennään, nuoret energiajuomilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa sitä jaksas, mutta mitä elämää tuo nyt sitten olisi?
"All work and no play makes Jack a dull boy"
Vierailija kirjoitti:
Toisilla työ ei lopu koskaan, vain palkka ja tai virallinen työaika loppuu.
Kun aikanaan tein ruumiillista työtä, olin rennompi ja virkeämpi kuin koskaan sen jälkeen. Vaikka kannoin ja järjestelin raskaita asioita koko päivän hiki hatussa, harrastin vielä liikuntaa neljänä päivänä viikossa.
Minä taas en jaksanut raskaan fyysisen työn jälkeen muuta kuin levätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt kukaan työajasta kuormitu, vaan siitä mitä se aika sisältää. Vaikea varmaan ymmärtää jos itselle työaika sisältää lähinnä juoruilua kahvikupin äärellä.
Mä kuormitun pahiten työstä missä ei ole relevanttia tekemistä, ja aikaa pitää täyttää juoruilulla, kahvittelulla ja peukalonpyörittelyllä. Ihan kamalaa ja masentavaa. Olin tollaisessa 2,5 kk ja lihoin 12 kiloa tylsistyneenä ja toipuminen mitään tekemättömyyden aiheuttamasta ahdistuksesta vei pari kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mua alkoi työurani viimeisinä vuosina uuvuttaa jatkuvat keskeytykset. Kun olisi pitänyt keskittyä tekemään sitä, minkä deadline lähestyi huimaa vauhtia, koko ajan piti keskeyttää se homma ja tehdäkin jotain ihan muuta. Työuran alussa oli oikein mukavaa, kun kukaan ei kysellyt neuvoja eikä edes mielipidettä eikä asiakkaatkaan vielä ottaneet yhteyttä suoraan muhun. Sai keskittyä siihen, mikä oli työn alla.
Eikös se niin mee että jos joku nauttii työstänsä niin sehän on selkeä merkki että sille voi laittaa vähän lisää hommia
Näinhän se just menee.
Kyllä. Mutta silti on ihan havaittavissa oleva ilmiö että osa ihmisistä kuormittuu ihan valtavasti samasta työstä josta toinen ei kuormitu juuri ollenkaan. Mistä tämä ero tulee?