Milloin vasemmistolaisesta tulee liian oikeistolainen? Mielestäni valsemmitolaisuus on hyvin liukuva käsite.
Minä ajattelen vasemmistolaisesti mutta äänestän aina lonkalta persuja. Kysyttäessä olen keskellä ja neutraali. Tämän perustelen sillä että ajattelutapani ja äänestyskäyttäytymiseni neutralisoivat toisensa. Olen siis käytännössä keskustalainen vaikka olen vasemmistolainen ja äänestän persuja. Miten te muut?
Kommentit (5)
et ole vasemmistolainen, jos äänestät persuja. Minullakin on vasemmistolaisen ihanteet, mutta olen äänestänyt kokoomusta, koska en usko vasemmistolaisten keinoihin, vaikka tavoitteet ovat hyviä.
Tämän viimeisimmän vaalikauden jälkeen olen kyllä ollut hyvin pettynyt kokoomukseen, persut ei ole olleet hyvä hallituskumppani, sinipuna olisi ollut parempi. En tiedä, äänestänkö ensi kerralla enää kokoomusta, vaikka "oma" kansanedustajani onkin puolueen liberaalista päästä ja hoitantut työnsä hyvin
Käytännössä eroja ei enää ole aivan ääripäissä. Autoritääristä hallintoa kannattavia ja hyvää harvalle muiden kustannuksella. Termit vaan ovat erilaiset.
Suvi-Anne Siimeksen aikana vasemmistoliitosta tuli demarit. Samalla demarit liukuivat piirun oikealle keskustan kylkeen. Siimeksen jälkeen Arhinmäen aikana vasemmistolaisuus lakaistiin roskakoriin ja puolueesta tuli "vihreä" ja "feministinen". Pelkkää unelmahöttöä koko Arhinmäen aika ja paskoja päätöksiä kokoomuksen hengessä. Onneksi Li Anderson palautti puolueen takaisin sosiaalisen oikudenmukaisuuden vaalimisen perinteeseen ja Minja Koskela jatkaa hyvää työtä. Seuraavassa hallituksessa pääministerin salkku on vasemmistoliitolla. Suomella ei ole enää muuta vaihtoehtoa.
Esim. silloin jos vasemmistolainen alkaa syödä ei-vegaanista ruokaa ja kannattaa Israelia.
Äänestän persuja mutta ihan omaksi itsekseni.