Mistä olette ylpeitä aikuisissa lapsissanne?
Itse olen siitä, että he tulevat hyvin toimeen ihmisten kanssa. He ovat sivistyneitä ja avarakatseisia.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Siitä, että molemmista pojistani on tullut kunnon ihmisiä. Koulut ja opinnot on hoidettu kunnolla, ei ikinä ole tarvinnut niissä vahtia ja sekaantua siihen koulunkäyntiin. Yhtenäkään aamuna, ikinä eikä koskaan, ole kumpaakaan tarvinnut herätellä kouluun eikä kiistellä siitä mennäänkö tänään kouluun vai ei, vaikka molemmat on aamu-unisia, vapaapäivinä pitkään nukkuvia. Käyvät nyt jo töissä, elävät omillaan ja kohtelevat muita ihmisiä asiallisesti. Ikinä ei ole kumpikaan haistatellut eikä paiskonut ovia edes teini-iässä. Mitään töppäilyjä ei ole ollut ja jalat on pysyneet maassa. Mitään ongelmia työn saannin kanssa ei ole ollut eikä ole podettu maailmantuskaa.
Minun korvaani kuulostaa siltä, että ongelmia tulossa 😶
Päihteettömyys. Molemmat oman polun kulkijoita, mutta mukana yhteiskunnassa. Hoitavat asiansa hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ylpeä jos lapseni päivästä päivään valittaisivat täällä äidistään äitihaavaisina pilkaten nyt vanhojen äitiensä elämää.
Onneksi tiedän etteivät ole lapsiani koska he ovat työkykyisiä ja ihan mukavia
Oletko pohtinut, miksi sinua vaivaa noin paljon, että jollain muulla on hankaluuksia vanhempansa kanssa? Onko sinulla itselläsi kuitenkin jotain ongelmia?
En osaa ajatella olevani ylpeä. Olen iloinen esim. Siitä, että poika pääsi todistusvallinnalla sisään haluamaansa paikkaan, mutta että ylpeä?
En muutenkaan osaa sanoa, mistä ylipäätään elämässä olisin ylpeä. Ylpeys karisee nopeasti, mitä pidemmälle asiaa miettii. Olen esim. Työpaikassa, jota moni tavoittelee, mutta kun tiedän työn varjopuolet, niin eipä ylpeys riitä. Tai tuo poika on oikeastaan aika saamaton tapaus monessa asiassa.
Kaikki kolme lasta ovat löytäneet oman oksansa tässä elämänpuussa, asuvat omillaan, töissä, joka ei ole tänä päivänä mikään itsestäänselvyys. Fiksuja, eivät ole perseilleet elämäänsä menemään, vaan kunnollisia, toimeentulevia kansalaisia.
Terveitä, kauniita ja huippumenestyjiä ammateissaan
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajatella olevani ylpeä. Olen iloinen esim. Siitä, että poika pääsi todistusvallinnalla sisään haluamaansa paikkaan, mutta että ylpeä?
En muutenkaan osaa sanoa, mistä ylipäätään elämässä olisin ylpeä. Ylpeys karisee nopeasti, mitä pidemmälle asiaa miettii. Olen esim. Työpaikassa, jota moni tavoittelee, mutta kun tiedän työn varjopuolet, niin eipä ylpeys riitä. Tai tuo poika on oikeastaan aika saamaton tapaus monessa asiassa.
Iloinen? Tyytyväinen?
Olen tyttärestäni todella ylpeä. Hän on raitis ja pitää kodin kunnossa, tekee hyvää ruokaa ja leipoo kolmelle miespuoliselle perheelleen, isoja poikia kaikki ja mies tykkää myös hänen leivonnaisistaan. Tytär tekee raskasta vuorotyötä, pääsee nukkumaan usein vasta puolen yön jälkeen ja nousee poikien kanssa kello 6.30.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ylpeä jos lapseni päivästä päivään valittaisivat täällä äidistään äitihaavaisina pilkaten nyt vanhojen äitiensä elämää.
Onneksi tiedän etteivät ole lapsiani koska he ovat työkykyisiä ja ihan mukavia
Oletko pohtinut, miksi sinua vaivaa noin paljon, että jollain muulla on hankaluuksia vanhempansa kanssa? Onko sinulla itselläsi kuitenkin jotain ongelmia?
Jos keski-ikäinen valittaa lapsuudestaan päivittäin , toki saa. Jos keski-ikäinen kärsii äitinsä vanhuuden sairauksista, toki saa valittaa . Ilkeänmielisesti molempia. Tietysti kai on väärin iloita "normaaleista" lapsista kun ihmisillä on niin paljon pahoinvointia ja työkyvyttömyyttä.
Menevät elämässä eteenpäin, perustaneet perheet. Työttömänä eivät ole ollut ja asuvat omistusasunnoissa.
Hyvä koulutus molemmilla, hyväpalkkaiset työt, uusi talo ja sijoittavat eli osaavat hoitaa raha-asiansa hyvin, lastenlapsia. Kaikesta itse asiassa. Me vanhemmat työkyvyttömiä duunareita nykyään. Pojasta polvi paranee.
Toivottavasti pidät ajatuksesi hänestä omana tietonasi.