Lue keskustelun säännöt.
Ei tässä elämässä ole järkeä
12.10.2025 |
Olen 59v nainen ja olen tullut siihen tulokseen, että kait se on parempi poistua täältä maailmasta oman käden kautta. Ei ole mitään odotettavaa enää tulevaisuudelta. Ei ole lapsia,. Yksinäistä taapertamista on. Kun äidistä aika jättää, niin sitten voin lähteä itsekkin.
Kommentit (51)
Sehän on just vapauttava,kun ymmärtää ettei ole mitään järkeä. Voi vaan olla, ihmetellä, jättää ihmisen rakentamat odotukset taakseen ja keksiä merkityksensä itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tapat itsesi joudut helvettiin. Sitten kuolet toisen kerran lyhyessä ajassa.
Mistä tiedät, että helvetti on olemassa?
Raamatussahan se on selvästi sanottu. Luotan että maailman ja ihmisen luoja tietää parhaiten.
Tulkinnanvarainen asia se on.
Ettei vain olisi äidin päähän istuttamia ajatuksia? Jos ainoa syy elääkin on vain äiti. Lähtekää siitä oletuksesta, jos menette terapiaan. Sitä kannattaa harkita. Kuulostatte vähän robottimaiselta tekomasennuksinenne. Syy alakuloon voi olla aivopesu.
Oon 61 nyt ja oikeesti elämä takana. Olin päättänyt, että 70vuotta riittää ja sit lähden. Eräänä päivänä tajusin, että mitä varten niin kauan vielä tätä.
Tavoite nyt 68 vuotta, jos en sitä ennen satu kuolemaan. Olipa helpottava tunne!!
Enkä kuvittelekaan meneväni mihinkään muualle kuin siihen samaan olemattomuuteen, jossa olin ennen syntymääni.
Olen 36-v, ja samat fiilikset. Elämäni on ollut hankaluuksia toisensa perään, syynä hajanaiset ja epävakaat lapsuuden olot, mutta myös oma saamattomuuteni. Mussa ei ole koskaan ollut minkäänlaista tervettä kilpailullisuutta, viihtyisin mainiosti yksinäni jossain mökissä keskellä metsää, mutta sen toteuttaminen vaatii rahaa jota mulla ei ole. Ei ole uraa, perhettä eikä edes kumppania. Olen tuomittu elämään kaupungissa vuokra-asunnossa, inhoan elämääni. On mulla muutama hyvä ystävä, mutta osa heistä asuu planeetan toisella puolella, ja heillä pääsääntöisesti kumppanit ja hyvät duunit. Eli eivät mua sen pahemmin jäisi kaipaamaan. En ole läheinen kummankaan vanhemman kanssa.
Mulla ei kirjaimellisesti ole mitään, minkä vuoksi elää. Harmittaa että olen liian pelkuri lähtemään oman käden kautta, ainakin vielä tässä vaiheessa. Ehkä joku päivä uskallan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitan tänne omasta elämästäni. Olen 47 vuotias eläkkeellä oleva.
Sairastuin aikoinaan kesken opiskelujen ja lopulta tieni vei eläkkeelle psykoottisen masennuksen takia.
Sen jälkeen ollut 2 psykoosia. Käynyt läpi kasvohermohalvauksen, avosydänleikkauksen.
Menettänyt vanhempani ja melkein kaikki sukulaiset paitsi isosiskoa ja pikkusiskoa sekä 2 serkkua. Ja nyt olin elokuun psykiatrianosastolla vaikean masennuksen takia.
Joten minä kysyn, onko tässä mitään järkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 36-v, ja samat fiilikset. Elämäni on ollut hankaluuksia toisensa perään, syynä hajanaiset ja epävakaat lapsuuden olot, mutta myös oma saamattomuuteni. Mussa ei ole koskaan ollut minkäänlaista tervettä kilpailullisuutta, viihtyisin mainiosti yksinäni jossain mökissä keskellä metsää, mutta sen toteuttaminen vaatii rahaa jota mulla ei ole. Ei ole uraa, perhettä eikä edes kumppania. Olen tuomittu elämään kaupungissa vuokra-asunnossa, inhoan elämääni. On mulla muutama hyvä ystävä, mutta osa heistä asuu planeetan toisella puolella, ja heillä pääsääntöisesti kumppanit ja hyvät duunit. Eli eivät mua sen pahemmin jäisi kaipaamaan. En ole läheinen kummankaan vanhemman kanssa.
Mulla ei kirjaimellisesti ole mitään, minkä vuoksi elää. Harmittaa että olen liian pelkuri lähtemään oman käden kautta, ainakin vielä tässä vaiheessa. Ehkä joku päivä uskallan.
Siis sinulla on halu omistaa mökki keskellä korpea ja elää yksin, mutta mieluummin olet vellonut itsesäälissä kuin tavoitellut unelmaasi? Kai ymmärrät, ettei mikään muutu jos et mitään muuta? Olet valinnut olla onneton. Ei sinun tarvitse olla kilpailullinen kenenkään muun kuin itsesi kanssa, ole itsesi paras ystävä, tsemppaaja ja tuki. Ongelmasi on ettet edes yritä, tukahdutat oman sielusi, ystävä hyvä.
Jotkut saa enemmän mitä jaksaa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on oikeat itkijöiden kokoontumiset. SE ON ELÄMÄÄ JA OLKAA HILJAA!!!
Olen myös samaa ikäpolvea kuin sinä. Autan myös äitiäni. Meitä on myös muita sisaruksia jotka auttavat äitiä. Älä vielä luovuta elämän suhteen vaikka on pimeetä ja syksy. Tuleva marraskuu voi olla haasteellista aika toisille, kun maassa on räntää ja loskaa. Katsele TV:stä vaikka sarjoja. Soittele ystäville jne. Nuku päiväunet jos et aina jaksa syksyä.