Lue keskustelun säännöt.
Älkää takertuko aina vain huonoon lapsuuteen selityksenä nykyiselle pahalle ololle tai ylipäätään negatiiviselle toiminnalle
11.10.2025 |
Tuli tuossa kuunneltua henkilöä, jolla oli todella huono lapsuus ja nuoruus. Lapsuutta varjosti aikuisten päihdeongelmat ja isäpuoli saattoi pahoinpidellä jo siitäkin syystä, jos meni omin lupineen jääkaapille. Tästä alkoi myöhemmin myös ammattirikollisen ura ja pitkät vankilajaksot.
Jossain vaiheessa hän kertoi heränneensä siihen, että ei kerta kaikkiaan enää jaksanut elämäänsä ja rupesi pohtimaan asioita syvällisemmin. Hän sanoi, että ensimmäinen askel oli myöntää itselleen, ettei siinä iässä enää voinut mennä lapsuuden ja nuoruuden taakse selittääkseen oman elämäntapansa ja ikään kuin historiansa perusteella antaa itselleen synninpäästön. Se oli hänelle herätys, jossa hän lähti pala palalta kasaamaan elämäänsä uudestaan lopettaen tekosyiden keksimisen. Nyt hänellä menee paremmin kuin koskaan ja rikokset ovat taakse jäänyttä elämää jo aikaa sitten.
Hänen viestinsä oli, että älä käytä historiaa oikeutuksena ja tekosyynä, vaan rupea elämään tätä päivää. Mielestäni oli todella hyvin sanottu.
Kommentit (75)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Pitää vain ottaa itseään niskasta kiinni ja jatkaa elämää. 👍
Miksi pitäisi, onko se elämä niin erikoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa epäilyttävästi "ota itteäs niskasta kiinni"-tyyppiseltä neuvolta. Sehän on tyypillisesti toiminut ei-kenellekään ei-koskaan. Jos sut on pienenä alistettu uskomaan, että sinä et ole mitään, et ole minkään arvoinen ja sinua saa kohdella miten vaan, koska et ole merkityksellinen, niin kiva hei, että voi vaan alkaa ajatella toisella tavalla.
Eihän aloittaja noin väittänytkään? Hän nimenomaan sanoi että tuo henkilö lähti pala palalta kasaamaan elämäänsä uudestaan lopettaen tekosyiden keksimisen. Ensimmäinen askel oli se, että ei verhoudu lopuksi ikää lapsuuden taakse, toki sen jälkeen on vielä paljon töitä tehtävänä.
*tekosyy*. Outo sananvalinta. Näkee ettei kirjoittaja oikein ymmärrä mistä kyse. Se on vastuun ottamista omasta elämästä. Mutta vie aikaa että uskaltaa lähteä muutoksen matkalle.
Monelle ne lapsuuden kipeät asiat on liian vaikeita kohdata. Se vaatii aikaa ja terapiaa.
Ja kyllä jotkut ns normaalitkin syyttelevät muita ongelmistaan. Ja siinäkin kyse siitä ettei ota vastuuta omasta elämästä.
Tämä on vähän samaa sarjaa, kuin neuvoisi masentunutta olemaan vain vähän iloisempi. Täysin hyödytön neuvo.
Siis sinänsä menneisyyden hyväksyminen ja nykyhetkeen keskittyminen ovat loistavia ideoita, mutta useimmat traumoihin jumittuneet ihmiset kyllä tajuavat, että pitäisi päästä yli ja siirtyä eteenpäin. Valitettavasti se on monen kohdalla paljon helpommin sanottu kun tehty. Loistavaa, että aloittajan tuttava sai jotenkin nytkäytettyä mielensä uuteen asentoon, jossa hänen on helpompi elää ja olla. Upea juttu. Sitä toivon kaikille, ongelmien määrästä ja vaikeusasteesta riippumatta. Mahdollisuutta löytää sellainen tapa nähdä ja ajatella, joka vie lähemmäs hyvinvointia ja sisäistä rauhaa.
Itse olen ajatellut, että uuden ajattelutavan löytymisessä on se ongelma, että sen pitäisi tuntua todelta. Ajatusvääristymistä ei pääse eroon hokemalla peilin edessä haukionkalatyylillä, että minä olen hyvä ja riittävä eikä menneisyys määritä minua - tai mikä se tämän viikon suositusmantra nyt sitten onkin. Pitää löytää keinot saada se hyödyllisempi ajatusmalli tuntumaan todelta, ja se on joillakin ihmisillä pidempi prosessi kuin toisilla.
Ap:lla on aika ulkopuolisen käsitys huonon lapsuuden aiheuttamista traumoista. Huonon lapsuuden elänyt on sisäisestikin rakentunut eri tavalla kuin terveissä oloissa kasvanut. Ap:n maailmassa kuulostaa siltä että joku vain yksi kaunis päivä päättää hep ryhdynpä rikolliseksi ja hankin huumeongelman (ja toisinpäin, hep ja nyt olen hyvä kunnon kansalainen) ja että tämä on joku irrallinen prosessi siitä miten aikaisemmat kokemukset on voinut muovata tai työntää tuohon suuntaan.
Ihan tosiasia on että vanhat kotiolot ja miten on kasvanut muokkaa sinua ihmisenä ja antaa eväät elämään. Tietysti on jotain narkkariäidistä syntyneitä nyt professoreita, mutta on siis niin täydellisen alentavaa ja typistävää vaan sanoa huonon lapsuuden eläneille että ota nyt niskasta kiinni ja lopeta se lapsuudessa märehtiminen jonakin kaikenkattavana ratkaisuna.
Huonon lapsuuden eläneillä on paljon isommalla riskillä PTSD-oireita, masennusta, ahdistusta, ehkä kehittynyt omia elämänhallinnanongelmia tai riippuvuuksia, taloudellisia ongelmia, suku tai jopa omat vanhemmat voi lytätä ja vetää alaspäin vaikka olisit jo aikuinen jne jne jne. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat on lisäksi perinnöllisiä, eli sosiaalisen ja kasvatuksellisen komponentin lisäksi on vielä geneettinen rasite kehittää omia ongelmia, sen lapsuudessa rikotun tai kolhitun psyykkeen päälle. Ei kukaan ota noita oikeutuksina vaan paskana mikä vaan sattui tapahtumaan ja valitettavasti usein kytköksissä jos on aikuisenakin samankaltaisia ongelmia.
Ap:n ratkaisu? Ota vain niskasta kiinni ja elä tätä päivää! Äly hoi?
Vierailija kirjoitti:
Sanna Marin ei koskaan ole käsitellyt isä-suhdettaan ja uhriutuu ja viettää teini-ikää varmaan elämänsä loppuun asti.
Mistä tiedät? Onko hän kertonut sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille ikuisesti ruikuttaville saatanan ãmmille tekee hyvää lukea tämän miehen haastattelu
https://www.eeva.fi/jutut/eero-enqvist-karu-lapsuus-ei-aiheuta-enaa-hap…
Kielenkäytöstä päätellen sinulla on paljon isompia mielen ongelmia kuin niillä ruikuttajilla.
Mitä jos pitäisit turpas kiinni 👩🏻huora!
Kaikista pahimmat tylyttäjät on niitä, jotka on mielestään päässeet karusta taustastaan. Eivät ole.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Totta. Ja hermostoon.
Mutta pikkuhiljaa...
Pitkältä olen tullut. Mutta sekään ei tapahtunut päivässä.
Paljon asioita, joita oivaltaa nykyisinkin. Helpottava saada uusia oivalluksia. Ymmärtää silloin, miksi tietyt tilanteet herättävät epämukavuutta, ja silloin niihin osaa löytää ratkaisuja. Vihdoin osaa aidosti uskoa, että ei syntynyt vialliseksi. Minua ei kohdattu lapsena siten, miten olisin halunnut tulla kohdatuksi. En kuitenkaan syytä muita siitä. En tiedä. En jaksa kantaa kaunaa tai kostaa. Ja on menneisyydessäni ollut jotain hyvääkin. Se on kehittänyt myötätuntoani toisia kohtaan. Kärsivällisyyttäni. Itsekontrollia.
Minulla on vielä paljon korjattavaa ja opittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille ikuisesti ruikuttaville saatanan ãmmille tekee hyvää lukea tämän miehen haastattelu
https://www.eeva.fi/jutut/eero-enqvist-karu-lapsuus-ei-aiheuta-enaa-hap…
Kielenkäytöstä päätellen sinulla on paljon isompia mielen ongelmia kuin niillä ruikuttajilla.
Mitä jos pitäisit turpas kiinni 👩🏻huora!
I rest my case. Saattaisi olla lääkityksen tarkistus paikallaan.
Marinin isä-suhde on yksityisasia. Nyt täällä joku Urpo tekee omia olettamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja joitain ei oikeesti edes kiinnosta mikään normaali elämä ja niskasta kiinni ottaminen eikä se ole kaikkien tavoite ja kiintopiste elämässään, vaikka ihmiset sanovatkin, että pitäisi olla. Jos on koko ikänsä ottanu vaan jaskaa niskaansa muilta ihmisiltä, ei välttämättä edes kiinnosta tanssia niiden pillin mukaan, eikä se ole mikään tekosyy. Siitä tietenkin ihmiset suuttuvat kun ei totella kun käsketään, mutta eipä kiinnosta sekään.
Vierailija kirjoitti:
Ja taas keskustelu täyttyi uliuli-akoista, mutta kun mulla on oikeus olla luuseri, koska silloin kivikaudella tapahtui sitä ja tätä. Voi vettu...
Nämä keskustelut täyttyvät aina teistä vinku-ukoista, jotka ette kestä sitä, että jollain toisella on vaikeaa. Hei, ei teidän tarvitsekaan, kukaan ei teiltä tunnevammaisilta varmasti ole apua pyytänyt. Huomaa ainakin nopeasti, ettei teillä ole, mistä ammentaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle. Mieti hetki miten sinuun olisi vaikuttanut jos vaikka isäsi olisi käyttänyt sinua seksuaalisesti hyväkseen.
Tai jos vanhempasi olisi riehuneet kännissä ja jättäneet sinut pienenä yksin kotiin ilman ruokaa.
Tai jos joku perheenjäseneni olisi hakannut sinut säännöllisesti.
Minkälaisia tunteita nämä esimerkit sinussa herättää? Empatia ja sympatia? Vai ei mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille ikuisesti ruikuttaville saatanan ãmmille tekee hyvää lukea tämän miehen haastattelu
https://www.eeva.fi/jutut/eero-enqvist-karu-lapsuus-ei-aiheuta-enaa-hap…
Kielenkäytöstä päätellen sinulla on paljon isompia mielen ongelmia kuin niillä ruikuttajilla.
Mitä jos pitäisit turpas kiinni 👩🏻huora!
Kaikista pahimmat tylyttäjät on niitä, jotka on mielestään päässeet karusta taustastaan. Eivät ole.
Tämä. Empatian puute ja pahantahtoisuus ovat syvän psyykkisen vaurion merkkeja, ei suinkaan selviytymisen. Valittajat ovat monta askelta lähempänä henkistä tasapainoa ja paranemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen ollut lapsuuteni märehtijä koko ikäni. Syyttänyt vanhempiani ja lähtökohtiani aivan surutta. En välttämättä ääneen, mutta itselleni selittänyt, miksi olen tämmöinen. Se oli aivan päivänselvää.
Nelikymppiisenä sitten jossain kasvukriisissä avautui silmät, että mitäpä jos nyt vaan antaisin sen menneisyyden olla. En enää etsis syyllistä sieltä yhtään mihinkään, vaan miettisin toisinpäin, että miten mä pääsen tämän asian yli ja kohti uusia pettymyksiä. ;) Luulen, että vanhemmat ovat varmasti tehneet osittain parhaansa meilläkin, vaikka päihdeongelmasia olivatkin. Eli sairaita jotka yrittävät pyörittää perhettäkin siinä sivussa. Laitan sen kirjan nyt kiinni ja alan "kirjoittamaan" uutta.
Sen tajuaminen toi kyllä paljon elämään. En enää elänyt menneessä. Pystyin antamaan paljon anteeksi, vaikkei kukaan pyytänytkään. Solmin uudestaan suhteita (löyhiä) vanhempiini, ssaruksiini yleensäkään juuriini. Kissaa ei nostettu pöydälle, vaan aloitettiin uudelta sivulta haparoiden.
Nyt 10 vuotta myöhemmin elämä on parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja taas keskustelu täyttyi uliuli-akoista, mutta kun mulla on oikeus olla luuseri, koska silloin kivikaudella tapahtui sitä ja tätä. Voi vettu...
Nämä keskustelut täyttyvät aina teistä vinku-ukoista, jotka ette kestä sitä, että jollain toisella on vaikeaa. Hei, ei teidän tarvitsekaan, kukaan ei teiltä tunnevammaisilta varmasti ole apua pyytänyt. Huomaa ainakin nopeasti, ettei teillä ole, mistä ammentaa.
Empatia ja sympatia puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut lapsuuteni märehtijä koko ikäni. Syyttänyt vanhempiani ja lähtökohtiani aivan surutta. En välttämättä ääneen, mutta itselleni selittänyt, miksi olen tämmöinen. Se oli aivan päivänselvää.
Nelikymppiisenä sitten jossain kasvukriisissä avautui silmät, että mitäpä jos nyt vaan antaisin sen menneisyyden olla. En enää etsis syyllistä sieltä yhtään mihinkään, vaan miettisin toisinpäin, että miten mä pääsen tämän asian yli ja kohti uusia pettymyksiä. ;) Luulen, että vanhemmat ovat varmasti tehneet osittain parhaansa meilläkin, vaikka päihdeongelmasia olivatkin. Eli sairaita jotka yrittävät pyörittää perhettäkin siinä sivussa. Laitan sen kirjan nyt kiinni ja alan "kirjoittamaan" uutta.
Sen tajuaminen toi kyllä paljon elämään. En enää elänyt menneessä. Pystyin antamaan paljon anteeksi, vaikkei kukaan pyytänytkään. Solmin uudestaan suhteita (löyhiä) vanhempiini, ssaruksiini yleensäkään juuriin
Ongelmia on monen tasoisia. Hyvä että olet pärjännyt yksin ja apua on kumminkin saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se turvaton lapsuus vaikuttaa ihan koko elämään minäkuvasta alkaen.
Ensimmäinen skitsoakka joka haluaa olla erityinen, tuli paikalle.
Mulle ei tulis mieleenkään mennä mopopaltalle aukomaan päätä siitä miten skitsoja ne äijät on
kannattasko sun miettiä palstan vaihtoa. En usko, että täällä jäädään kaipaamaan..
Mitä helpotusta elämäänsä nämä n.50 v saavat elämäänsä kun vuodesta vuoteen jankkaavat etenkin äidistään, miten piti tehdä kotitöitä tehdä, miten oli avain kaulassa, miten äiti tuhlasi itseensä tms.
Vamhemmat ihmiset eivät vatvo lapsuuttaan vaikka etenkin jos asuivat maalla lapsuus omi taatusti työtä ja kesäisin niin paljon kuin suinkin.
Eivät vaan elävät ihan nykyajassa. Muistelunsa ovat mukavia, vailla katkeruutta.
Ja taas keskustelu täyttyi uliuli-akoista, mutta kun mulla on oikeus olla luuseri, koska silloin kivikaudella tapahtui sitä ja tätä. Voi vettu...