Vihani leimahtaa kun näen koulukiusaajia ja heidän vanhempiaan

Voisi keskittyä muualle. Jos siirtää vihan energiaa muihin, se voi lisätä niillä pahaa energiaa. Ehkä joku voisi miettiä rakentavia ratkaisuja. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän koulun typerin kiusaaja kuoli tsunamissa perheensä kanssa, en usko että se oli kummoinenkaan suru kenenkään oppilaan mielestä. Hiljainen hetki koululla oli niin nolo ja teennäinen, kun oppilaat olivat vaan helpottuneita siitä että kiusaaja oli poissa vihdoinkin.

Ajatella, siellä se möllötti värkit levällään ja dumpattiin jonnekin.

Lastani kiusasi narsisti isän narsisti lapsi. Isä joutui myöhemmin lasten jo aikuistuttua asioimaan asiakaspalvelutilanteessa kanssani. Hikoili ja kädet tärisi, kun hämmentyi niin. Pudotti maksukorttinsakin. Olin muuten silloin tosi hidasliikkeinen. Otin tilanteesta kaikki irti. 

Mullakin leimahti. Sitten leimahti kiusaajan untuvatakki... kylläpä sälli kirkui.

Minä kerron kaikille ympäriinsä, ketkä olivat aikoinaan yläasteella kiusaajia, siis väkivaltaisia kusipäitä. En itse ollut pahasti  kiusattu, mutta kaikkihan  muistaa mitä koulussa tapahtui.

Yksi kiusaajatyttö  on päiväkodin täti nykyään. Kerron aina tilaisuuden tullen  tutuille ja puolitutuille päiväkodin työntekijöille tässä pikkukaupungissassamne  mimmonen hakkaaja oli koulussa. 

Toinen väkivaltainen tyyppi yrittää pyörittää isältään perimää yritystä nykyään. Kyllä muistan kertoa kaikille mimmonen tyyppi yläasteella oli. Että älkää kannattako sen firmaa.

Tehkää te koulukiusaamista todistaneet samoin! Ja kaikkihan me ollaan koulussa kiusaamista jouduttu näkemään. Silloin ei ehkä uskallettu puuttua, mutta puhukaa siitä nyt, kaunistelematta.

Yhden kiusaajan vanhemmat on serkkuja keskenään ja muutenkin sisäsiittoinen suku, toisen kiusaajan vanhemmat on jotain lähiön sossuasiakkaita joilta on otettu lapset huostaan jo suoraan synnytyskanavasta, joten eipä noilta voi mitään vaatia kun ovat sellaista sekundaa.

"Olen siis yläkoulun äidinkielen ope, joka on yrittänyt taistella koulukiusaamista vastaan koko uransa ajan. Minusta ryhmien sosiaalistaminen on koulussa eniten äikän opettajien vastuulla, hän opettaa kommunikaatiotaitoja, on niiden spesialisti enemmän kuin vaikka fyssan ope."

Olet ansainnut kultamitalin ja kultaisen pokaalin! Kerta kaikkiaan mahtavaa! Sinä ja sinun poikasi olette sellaisia ihmisiä, jollaisia tämä yhteiskunta kaipaa lisää! Tsemppiä sinulle ja perheellesi myös jatkoon! Tsemppiä myös kiusatuille!

Vierailija kirjoitti:

"Olen siis yläkoulun äidinkielen ope, joka on yrittänyt taistella koulukiusaamista vastaan koko uransa ajan. Minusta ryhmien sosiaalistaminen on koulussa eniten äikän opettajien vastuulla, hän opettaa kommunikaatiotaitoja, on niiden spesialisti enemmän kuin vaikka fyssan ope."

 

Olet ansainnut kultamitalin ja kultaisen pokaalin! Kerta kaikkiaan mahtavaa! Sinä ja sinun poikasi olette sellaisia ihmisiä, jollaisia tämä yhteiskunta kaipaa lisää! Tsemppiä sinulle ja perheellesi myös jatkoon! Tsemppiä myös kiusatuille!

Kiitos palautteesta! :)

Vierailija kirjoitti:

Yhden kiusaajan vanhemmat on serkkuja keskenään ja muutenkin sisäsiittoinen suku, toisen kiusaajan vanhemmat on jotain lähiön sossuasiakkaita joilta on otettu lapset huostaan jo suoraan synnytyskanavasta, joten eipä noilta voi mitään vaatia kun ovat sellaista sekundaa.

Isänsä ja äitinsä lapsi, selkeästi

Ei tarvitse antaa anteeksi jos ei tunnu siltä, eihän se aitoa olisikaan. Painetta kasataan taas kiusatulle tällä tavalla. Milloin asiat oikeasti muuttuu. 

Se joka kiusaajaa puolustaa tai haluaa lakaista asian puhtaaksi on itsekin paha.

Luuleeko ihmiset että kiusattuna oleminen on helppoa ja tuosta noin vaan anteeksi annettavissa. Ei ole, se on hirveä kohtalo ja aiheuttaa työkyvyttömyyttäkin aikuisena. Myös paljon vihaa. Kukaan ei lopettanut sitä vaikka olisi voinut. 

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja ei ole hyvä ihminen, se on yksinkertainen fakta. Hyvä ihminen ei kiusaa koskaan ketään. Kerran kiusaaja, yleensä aina kiusaaja. En ikinä luota sellaiseen ihmiseen, enkä päästä lähelleni. Suomessa kiusaajia on poikkeuksellisen paljon. Tämä on oikeasti aika häiriintynyt maa ja siihen saa maailmalta perspektiiviä, joten ulkomailla työskentely ja matkailu oikeasti on avartanut siinäkin mielessä.

Niinpä. Oon itse asunut kauan keski-/itä-eur maassa ja ei tulis kuuloonkaan, että täällä tapahtuisi sellaista työpaikkakiusaamista kuin Suomessa ja että ne kiusaajat saisivat pitää työpaikkansa. Saati että pojat kiusaisivat tyttöjä koulussa. Ja jos joku silti kiusaa koulussa, niin kun hänen vanhempansa saavat tietää, vanhemmat tekevät oikean käytöksen harvinaisen selväksi ja anelevat anteeksi kiusatulta ja kiusatun vanhemmilta. 

En oikeastaan ole ajatellut kiusaamista aikoihin, mutta en kyllä vieläkään ymmärrä aikuisten logiikkaa.

Minua kiusattiin ala- ja yläasteella, ihan ulkonäöstä, haukkumanimityksillä, levitettiin paikkaansa pitämättömiä asioita jne. Yritettiin saada toistenkin silmissä epäsuosioon, mutta onneksi koulussa kaikki eivät lähteneet mukaan kiusaajien pelletouhuun.

Kiusaajana oli yksi aikoinaan vanhemmiltaan huostaanotettu sijaisperheessä asuva, jolla oli selkeästi omia ongelmia, sekä itsetunnon että mielen kanssa. Mukana tämän kaverit. Saadessaan tietää kiusaamisesta aikuiset, opettajat ja kiusaajan sijaisvanhemmat, yrittivät vähätellä kokemaani ja puolustelivat tätä kiusaajaa sanomalla, että no sinun pitäisi ymmärtää, hänellä on ollut niin vaikeaa. Vaikeaa? Minullako sitten oli jotenkin helpompaa? Olin lapsena menettänyt isäni ja joutunut kotona pelkäämään isäpuolta tämän arvaamattoman käytöksen vuoksi. Vaikka enpä niistä ollut kauheasti huudellut, joten ehkä eivät tienneet. Tosin itsetuntoni ja mieleni olivat terveitä, joten ehkä siinä mielessä helpompaa. Mielestäni jokseenkin älytöntä, että omilla koetuilla vaikeuksilla yritetään oikeuttaa kiusaaminen, ja vielä vaaditaan kiusatulta ymmärrystä tälle kiusaajaraasun toiminnalle.

Olen nähnyt sellaistakin, että alakoulussa kiusatusta tulee uudessa koulussa kiusaaja. Poika selitti äidilleen, että rinnassa tuntuu silloin helpommalta.

Minun poikani kiusaajaa kiusasivat isoveljet. Kiusattu pikkuveli laittoi vahingon kiertämään.

Tosiasia on, että onnellinen, rakastettu lapsi ei kiusaa. Hänellä ei ole siihen tarvetta.

Kiusaaja-lapsen vanhempien pitäisikin kysyä itseltään, onko lapsi jäänyt jotain vaille lapsuudessaan, esim. yhteistä aikaa. Oman poikani kiusaaja oli varakkaiden ja omaisuuden kartuttamisen takia kiireisten vanhempien lapsi. Ei siis mikään syrjäytynyt päihdeperhe.

t. ope

Äiti , en tahdo mennä kouluun" , Tommi Läntinen: Syvälle sydämeen sattuu.

Minua kiusattiin ala-asteella. Isäni puolusteli kiusaajia, koska ne oli hänen kavereiden lapsia. Yläasteella kiusaaminen jatkui, mutta kiusaajat vaihtui. Yksi satunnainen kiusaaja oli samalla luokalla ollut tyttö ja sitäkin isäni puolusteli kun oli hänen kaverin tyttö.

Yksi kiusaaja lopetti kiusaamisen. Ja se oli isälleni niin hieno asia. No tämä ei ollut hänen kaverinsa kakara. Kiusaaminen vain jatkui ja kiusaajat vaihtui. En enää kotona kertonut kiusaamisesta, enkä kyllä aina ala-asteellakaan. Ja aikuisena kerroin asiasta, niin oli  pahoillaan. En tosin tuntenut siinä vaiheessa mitään positiivista tai myötätuntoa isää kohtaan siinä asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Äiti , en tahdo mennä kouluun" , Tommi Läntinen: Syvälle sydämeen sattuu.

Sanoin omalle äidille, etten halua kouluun liikunta iltapäivänä (valehtelin että on kipeä olo).  Hän suuttui eikä edes kysynyt miksi en halua kouluun, kun tajusi että valehtelen. Soitti opettajalle, joka yritti myös saada mukaan, mutta pelkäsin mennä sinne kiusaajien takia. 

Täällä on muutamalla sen sorttisia voimafantasioita, että hakekaa apua, ettei satu mitään.