Vihani leimahtaa kun näen koulukiusaajia ja heidän vanhempiaan
Onko muita, jotka eivät oman koulukiusaamisen uhriksi joutumisen takia pysty näkemään näitä ihmisiä millään tavalla inhimillisen, ymmärtävän, hyväksyvän tai rakkaudellinen linssin läpi? Minun pitäisi työni kautta kyetä tähän, mutta en voi.
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Meidän koulun typerin kiusaaja kuoli tsunamissa perheensä kanssa, en usko että se oli kummoinenkaan suru kenenkään oppilaan mielestä. Hiljainen hetki koululla oli niin nolo ja teennäinen, kun oppilaat olivat vaan helpottuneita siitä että kiusaaja oli poissa vihdoinkin.
Ajatella, siellä se möllötti värkit levällään ja dumpattiin jonnekin.
Lastani kiusasi narsisti isän narsisti lapsi. Isä joutui myöhemmin lasten jo aikuistuttua asioimaan asiakaspalvelutilanteessa kanssani. Hikoili ja kädet tärisi, kun hämmentyi niin. Pudotti maksukorttinsakin. Olin muuten silloin tosi hidasliikkeinen. Otin tilanteesta kaikki irti.
Mullakin leimahti. Sitten leimahti kiusaajan untuvatakki... kylläpä sälli kirkui.
Minä kerron kaikille ympäriinsä, ketkä olivat aikoinaan yläasteella kiusaajia, siis väkivaltaisia kusipäitä. En itse ollut pahasti kiusattu, mutta kaikkihan muistaa mitä koulussa tapahtui.
Yksi kiusaajatyttö on päiväkodin täti nykyään. Kerron aina tilaisuuden tullen tutuille ja puolitutuille päiväkodin työntekijöille tässä pikkukaupungissassamne mimmonen hakkaaja oli koulussa.
Toinen väkivaltainen tyyppi yrittää pyörittää isältään perimää yritystä nykyään. Kyllä muistan kertoa kaikille mimmonen tyyppi yläasteella oli. Että älkää kannattako sen firmaa.
Tehkää te koulukiusaamista todistaneet samoin! Ja kaikkihan me ollaan koulussa kiusaamista jouduttu näkemään. Silloin ei ehkä uskallettu puuttua, mutta puhukaa siitä nyt, kaunistelematta.
Yhden kiusaajan vanhemmat on serkkuja keskenään ja muutenkin sisäsiittoinen suku, toisen kiusaajan vanhemmat on jotain lähiön sossuasiakkaita joilta on otettu lapset huostaan jo suoraan synnytyskanavasta, joten eipä noilta voi mitään vaatia kun ovat sellaista sekundaa.
"Olen siis yläkoulun äidinkielen ope, joka on yrittänyt taistella koulukiusaamista vastaan koko uransa ajan. Minusta ryhmien sosiaalistaminen on koulussa eniten äikän opettajien vastuulla, hän opettaa kommunikaatiotaitoja, on niiden spesialisti enemmän kuin vaikka fyssan ope."
Olet ansainnut kultamitalin ja kultaisen pokaalin! Kerta kaikkiaan mahtavaa! Sinä ja sinun poikasi olette sellaisia ihmisiä, jollaisia tämä yhteiskunta kaipaa lisää! Tsemppiä sinulle ja perheellesi myös jatkoon! Tsemppiä myös kiusatuille!
Vierailija kirjoitti:
"Olen siis yläkoulun äidinkielen ope, joka on yrittänyt taistella koulukiusaamista vastaan koko uransa ajan. Minusta ryhmien sosiaalistaminen on koulussa eniten äikän opettajien vastuulla, hän opettaa kommunikaatiotaitoja, on niiden spesialisti enemmän kuin vaikka fyssan ope."
Olet ansainnut kultamitalin ja kultaisen pokaalin! Kerta kaikkiaan mahtavaa! Sinä ja sinun poikasi olette sellaisia ihmisiä, jollaisia tämä yhteiskunta kaipaa lisää! Tsemppiä sinulle ja perheellesi myös jatkoon! Tsemppiä myös kiusatuille!
Kiitos palautteesta! :)
Voisi keskittyä muualle. Jos siirtää vihan energiaa muihin, se voi lisätä niillä pahaa energiaa. Ehkä joku voisi miettiä rakentavia ratkaisuja.