Miten toimia kun on arvoristiriita kaverin kanssa joka kaipaa tukea?

koska en itsekään hyväksy hänen ratkaisuaan. Sitten siihen perään se, että en häntä halua syyllistääkään, joten voisimmeko pysyä ystävinä ja puhua vain muista asioista.

mutta siis ainakin jollain lailla on alkanut sitä kyseenalaistamaan (uskon että jollain lailla kyseenalaisti jo tekohetkellä). Mutta siis ilmeisesti yrittää hakea minulta tukea juuri kuvaamallasi tavalla ja nyt tuntuu että omat voimat alkaa loppua. Olen yrittänyt kysyä muista kavereiltamme jos joku muu voisi ottaa tämän tehtävän harteiltani, mutta kukaan ei ole innokas.



Sinänsä vaan harmittaa kun kyseinen ihminen on muuten kiva kaveri pidemmän ajan takaa enkä haluaisi suhteemme tästä kärsivän. Muuten meiltä löytyisi paljon yhteisiä näkemyksiä ja juteltavaa.



ap

Tietääkö hän tilanteenne ? Omituista että hakee tukea sinulta jos tietää kuinka vaikeaa lasten saanti on teille ollut.

Siis olettaen, että kyseessä on ihan aikuinen ihminen, jolla ei ole mielenterveysongelmia. Voit sanoa, että sinusta tuntuu pahalta jatkuvasti kuunnella hänen valitustaan aiheesta oma tilanteesi huomioiden, ja että et oikeastaan edes ymmärrä abortin syitä. Voit sanoa, ettet enää jaksa kuunnella jatkuvaa mielen purkamista ja olla tukemassa, mutta se pitää osata sanoa tosi sievästi.



Et voi arvostella etkä tuomita ääneen ystäväsi ratkaisua, mutta voit kertoa sen tuntuvan itsestäsi pahalta, ja voit kertoa, että omat voimavarasi tukemiseen ovat aika vähissä. Jos kyseessä on ihan normaali aikuinen kriisin keskellä niin ei ystävyys eikä ihminen siitä rikki mene. Jos kyseessä on mielenterveysongelmainen tai selkeästi tosi nuori nainen niin voisit vihjata ammattiavun hakemisesta.

Toisaalta, kaveri olisi varmaan tarvinnut tukea jo aikaisemmin, aborttia harkitessaan. Kuulostaa vähän siltä, ettei hän itsekään hyväksyisi ratkaisuaan, mutta on kokenut olleensa pakkotilanteessa syystä tai toisesta.

Minulla on ystäviä, joiden elämänratkaisuja en koskaan itse tekisi (esim. mies joka pitää 4-5 naista yhtä aikaa), mutta siitä huolimatta se ei ole estänyt ystävyyttämme. Minusta rehellisyys on kuitenkin tärkeää eli olisi minusta aivan hullua, jos sanoisin, että " hyvä vaan kun sulla pesiä riittää" . Ihan sujuvasti keskustelen miehen kanssa hänen naisistaan, mutta en koskaan ota mitään teennäistä kantaa asioihin, en tosin tuomitsekaan. Lähinnä vain kuuntelen ja kyselen mm. että mitä hän saa niistä suhteista jne.



En usko, että ap:n ongelma ihan noin helpolla ratkeaa kuin mitä mulla, joten jos olisin ap:n kengissä, niin ehkä yrittäisin nätisti sanoa, että hänen kanttaisi hakea ihan ammattimaista keskusteluapua tuohon asiaan. Eihän kukaan " maallikko" voi oikeasti auttaa, jos tuosta abortista on tullut sellainen peikko elämään, josta pitää joka päivä puhua. Jos sanot hälle ihan suoraan, että pelkäät, että ystäväsi jumittaa tuohon tilanteeseen ja pelkäät että sinun " ei-ammattimainen" keskusteluapu ei edistä asian käsittelyä yhtään. Voihan olla, että toisaalta ystäväsi hakee sitä hyväksyntää asian suhteen, mutta yhtä hyvin voi olla, että hänen pitäisi hetkeksi vaipua ihan oikeaan surun ja murheen maailmaan, jotta pääsisi kohtaamaan ne ikävät tunteensa eikä pelkästään yrittää ongelmien lakaisemista maton alle.

Eli ihan rauhallisesti muistuttaisin kaveria omasta tilanteesta ja kertoisin kuinka paha olo itsellä on kun toivottua lasta ei kuulu. Ja siksi siis seliottäisin omien voimavarojen olevan niin kortilla ettei tällä hetkellä jaksaisi näin kipeitä asioita kuunnella, saati sitten toista tukea.



Ikävää ettei muita tukijoita ympäriltä löydy, mutta jos tilanne siis tuntuu olevan kaverille kipeä voisi varmaan suositella keskustelua vaikka jonnekin kriisipolille tms. Missä siis hän saisi ihan vapaasti käydä tilannettaan läpi ammatti-ihmisen kanssa ja tarvitsemaansa tukea tätä kautta.



Samalla voisit ehdottaa kaverille jotain muuta yhteistä tekemistä, varsinkin siis kun pidät hänestä ihmisenä. Ehkä hänkin kaipaisi jotain irtiottoa noista ajatuksistaan ja muuta keskusteltavaa ja tehtävää.