Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan irtisanoutunut kiukuspäissäsi?
11.10.2025 |
Kannattiko? Nyt sellainen fiilis, sillä koen saaneeni hyvin epäreilua palautetta ja tunnen itseni sen takia hyvin loukatuksi. Tässä mennyt nyt pari päivää ja sama fiilis edelleen. En säikähdä vähästä mutta nyt meni isosti ihon alle. N30+
Kommentit (37)
Ahdistuksesta johtuen olen, vaikka joskus yrittänyt kituuttaa viimeiseen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäiselle aloittajalle: Kyllä olen (2 kertaa). En ole katunut sekuntiakaan.
Aina elämä toi paremman vaihtoehdon työskennellä missä kohdellaan kaikkia työntekijöitä asiallisesti ja sai keskittyä siihen työhönsä.
On vain yksi elämä. Kannattaako viettää se palvellen ja hyödyttäen epärehellistä tai ilkeää työnantajaa? Vaikka tosiaan saisi palkan siitä.
Ei kannata. Menettää itsekunnioituksensa ja joskus jopa mielenterveyden.
Pas-koja pomo on. Älkää nuolko heidän takapuoliaan, edes palkan edestä.
- Okei, kannattiko? Varsinaisesti tarkoitukseni ei siis ole vihapäissäni irtisanoutua mutta en näe enää mielekkyyttä jatkaa työssä, jonka eteen olen antanut aivan kaiken ja laiminlyönyt omaa henkilökohtaista elämää.
-ap
- Hei. Tämä on omituinen ilmiö työpaikoilla, että huonojen (ilmaisen nyt suoraan) johtajien alaisista aina ensimmäisenä lähtee tervepäisimmät ja taitavimmat/pidetyimmät. Juurikin he, jotka panostavat työsarkaansa eniten ja ottavat työnsä vakavimmin.
Sen jälkeen tuleekin kova notkahdus työnantajalle kun seurauksena käteen jää jäljelle jää henkilökuntaa mistä suurin osa sekundaa (hällä väliä-sinnepäin asenteella) jonka suorituksia lähtijä on paljon peesannut ja paikannut omalla työllään ja osaamisellaan ja viitseliäisyydellään.
Jokainen näistä lähtiöistä ennen pitkää pärjää ja löytää paikan missä saavat kukoistaa (kaltaistensa kanssa työskennellen). Miksi näin? Koska asenne ja kosaaminen näkyy kyllä ihmisestä ulospäin. Viisas johtaja ymmärtää pitää kiinni osaajistaan.
On koko ajan samoja työpaikkoja haussa, jonne kukaan ei hae eikä halua, koska siellä saattaa huseerata täysin omituinen johtaja vääristynein suosikki-hierarkioin.
Parhaimmat lähtee ensin parempaan, kaikki tietää tämän. Tietävät arvonsa eivätkä tyydy esim epäoikeudenmukaisuuksiin tai vääryyteen.
Kerran. Ja kyllä se kannatti, antoi mahdollisuuden lähteä toteuttamaan sitä urapolkua, mitä oikeasti halusin.
Olen ja kyllä kannatti. Tai siis alkuun en edes irtisanoutunut, nollatuntisopimus kun toimii molempiin suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan olen, pomo keksi joka päivä jotain mistä haukkua ja uhkasi potkuilla joten yksi päivä sanoin vaan että selvä ja moro. Se yritti perua mutta pidin pääni ja lähdin. Töitä olisi varmaan ollut jatkossakin mutta sama haukkuminen olisi jatkunut joka päivä joten miksi jäädä, mielenterveys tärkeämpää. Hänen vaimonsa ymmärsi kantani oikein hyvin :D
Ne piirtää kenen liitu liikkuu. Muut jää kiristelemäöän hampaitaan ja katkeroitumaan elämälle. . . selittävät että pakko rahan takia niellä karvasta lientä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen irtisanoutunut kolme kertaa kiukkuisena, mutta näyttämättä sitä ulospäin.
Yhteen noista paikoista palasin sitten takaisin. Ei kannata polttaa siltoja.
olin töissä firmassa jossa palkka ei ollut kummoinen. Kaverini etsi töitä ja kävi haastattelussa samanlaiseen tehtävään. Hänelle tarjottiin heti kättelyssä selvästi isompaa palkkaa kuin mitä itse sain kokeneena. Kysyin pomolta palkankorotusta ja oli aina joku kiire juuri silloin, ja kuinka kohta joo jutellaan. Tätä jatkui useamman kerran.
Lopulta kävelin vain hänen toimistoonsa, oli puhelimessa ja istuin vain alas. Hän lopetti puhelun ja sanoi että hienoa kun tulit, juuri pitikin kutsua sinut. Nyt on niin hyviä uutisia sulle että kohta hymyilyttää. Kertoi palkankorotuksesta, en muista tarkalleen paljonko oli mutta muistaakseni senkin jälkeen vähemmän kuin mitä kaverilleni tarjottiin haastattelussa. Kysyin voisiko saada edes, olikos 10 euroa tunnilta, ja hän sanoi että voidaan jutella siitä myöhemmin.
Katselin ulos ikkunasta ja totesin että onpa siellä hieno kesä meneillään, täytyypä lähteä nauttimaan siitä ja kävelin ulos enkä ole takaisin ovesta käynyt. Koin sen epäkunnioittavana että viivyteltiin ensin ja silti tarjottiin pientä korotusta ja taas samaa odottelua niin tuntui hyvältä tehdä tuo ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- Okei, kannattiko? Varsinaisesti tarkoitukseni ei siis ole vihapäissäni irtisanoutua mutta en näe enää mielekkyyttä jatkaa työssä, jonka eteen olen antanut aivan kaiken ja laiminlyönyt omaa henkilökohtaista elämää.
-ap
- Hei. Tämä on omituinen ilmiö työpaikoilla, että huonojen (ilmaisen nyt suoraan) johtajien alaisista aina ensimmäisenä lähtee tervepäisimmät ja taitavimmat/pidetyimmät. Juurikin he, jotka panostavat työsarkaansa eniten ja ottavat työnsä vakavimmin.
Sen jälkeen tuleekin kova notkahdus työnantajalle kun seurauksena käteen jää jäljelle jää henkilökuntaa mistä suurin osa sekundaa (hällä väliä-sinnepäin asenteella) jonka suorituksia lähtijä on paljon peesannut ja paikannut omalla työllään ja osaamisellaan ja viitseliäisyydellään.
Jokainen näistä lähtiöistä ennen pitkää pärjää ja löytää paikan missä saavat kukoistaa kaltaistensa kanssa
👍👍
Tavallaan joo. Olin huomauttanut työturvallisuusongelmista eikä niitä otettu vakavasti. Sitten tuli hyvin vakava tilanne, jossa vain työkaverin nopea toiminta pelasti eikä fyysisiä vammoja tullut. Vaadimme toimenpiteitä ja esimies vähätteli edelleen kaikkea. Irtisanouduin samantien ja niin teki moni muukin.
Ei kaduttanut. Eikä muuten tullut edes karenssia, oli pätevä syy.
Myöhemmin ko. esimies siirrettiin toisiin tehtäviin ja työturvallisuutta parannettiin huimasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 20 vuotta sitte lähdin lätkimään kaupasta. Olin niin ihastunut siihen pomooni että sattui niin pirusti. Oi niitä aikoja.
Vierailija kirjoitti:
Olen, kaksi kertaa.
Samoin. Yhtä kadutti ,toinen ihan ok vaikka taloudellinen tappio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jouduin kerran irtisanoutumaan, kun pienen perhefirman johtajalla oli tapana syytellä ja rähistä minulle muidenkin mokista, ja oli vielä erittäin ilkeä mies. Ei auttanut asiallinen keskustelukaan, kun intti joka asiassa vastaan. Tiesin, että tulossa olisi taas mahdoton tehtävä juuri viimeisenä päivänä ennen kesälomia, ja pääsin onneksi pois sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Kuulosta asialta jonka vain naiset voivat tehdä hormooni päissään.
Opetetaanko nykyään ne yhdyssanat ensimmäisellä vai vasta toisella luokalla?
Palautteen antaminen ja vastaanottaminen ovat taitolajeja.
Työelämä on parhaillaan kiireistä ja armotonta. Tuossa järjettömyydessä on pysyttävä vauhdissa tai muutoin tulee sanomista.
Nämä palautteen antajat voivat olla itse uupuneita työstään ja kuormasta, voivat nähdä sekä kokea asian niin ettei ap tekisi samaa määrää työtä tai työnkuva on kevyempi tms.
Asia on tietenkin vakavampi, jos selkeää työpaikkakiusaamista ja syytetään asioista joita ei ole tehnyt esim varastaminen työnantajalta tai suorastaan vääristelellään esim ap puheita.
Niin asiaan, itse olen kerran itseni sanonut irti työpaikkakiusaamisen vuoksi, jäin vuodeksi sairaslomalle. Muutin toiselle puolelle Suomea ja etsin uuden työn jossa nyt ollut 15 vuotta ja viihdyn.