Jääkiekko ja junioritoiminnan rumat kasvot

Lapset eivät ole seurojen omaisuutta. Heillä on oltava oikeus harrastaa siellä, missä he viihtyvät ja voivat kehittyä.

Seurasiirtojen rajoittaminen ei palvele ketään, se tukahduttaa lasten intoa ja estää heidän kasvuaan niin urheilijana kuin ihmisenä. Jos vapaat siirrot estetään uhkailulla, sakoilla tai pelottelulla siitä, että kaverit hylkäävät, on aikuisten toiminnassa jotain pahasti pielessä.

Jos nuori haluaa vaihtaa seuraa, se on sallittava ilman syyllistämistä tai kuvion hankaloittamista. Joku sakko on paikallaan jos siirtyy kesken kauden, mutta seurat eivät vapauta lisenssiä edes rahasta. Kuvio tuntuu olevan oman pojan etua ajavien vallanhimoisten joukkueen aikuisten surullinen oma pelikenttä tai paremminkin hiekkalaatikko.

Tärkeintä on, että nuori jaksaa / haluaa harrastaa ja löytää liikunnasta iloa. Kun harrastus loppuu pakon tai pettymyksen takia, moni ajautuu viettämään aikaa huonoihin seuroihin. Energia puretaan sitten aukomalla päätä somessa, viettämällä aikaa epämääräisissä porukoissa, aiheuttaen eriasteisia häiriöitä koska on vaan niin tylsää, kokeillaan päihteitä tai muuten hukataan suunta.

Parempi, että nuori vaihtaa seuraa jos se on nuoren toive kuin että hän putoaa harrastuksista kokonaan. Meidän aikuisten velvollisuus on varmistaa, että lapset ja nuoret voivat jatkaa harrastustaan turvallisessa, kannustavassa ja vapaassa ympäristössä.

Laadukas seura ei pelkää vapautta se vetää puoleensa omalla toiminnallaan.