Lue keskustelun säännöt.
Tinkiminen torissa tms
09.10.2025 |
Olen ihmetellyt, miksi niin monet laittavat torissa myymilleen tavaroille jopa korkeamman pyyntihinnan kuin mitä uusi maksaa kaupassa - ja nyt kun itsellä on muutama jo hyvinkin huokealla pyynnillä olevaa kohdetta myynnissä - niin miksi ihmeessä lähes kaikki yhteydenotot ovat yrityksiä tinkiä. Esim. nyt mulla on myynnissä hyväkuntoinen Ikea kaluste hp 50e ja uusi maksaa 200e, niin 4/7 ostajaehdokasta aloittaa viestinsä tinkimisellä ja tivaten "viimeistä hintaa". Onko tää nyt uusi normaali suomessa? Itse vien kamani mieluummin jonnekin tavaralahjoitukseen kuin alan hieromaan käytetyn kaman hinnoista tähän tapaan. Tinkaajille en vastaa mitään vaan estän ja poistan keskustelut.
Kommentit (95)
Vierailija kirjoitti:
Myin tarpeettomaksi käynyttä lapsen istuinkoroketta. Sitä oli käytetty vähän, ja se oli uuden veroinen. Hintapyyntö oli 10 €. Eka ostajaehdokas kysyi saako vitosella. Ilmoitin että 7€ ja myyn. Kun ostaja tuli hakemaan, sillä oli yli 50 000 € auto, ja varakkaan oloinen muutenkin. Miksi tollasenkin pitää tingata paria euroa? Ihme tyyppejä.
Valistunut arvaukseni on, että tämä ns. 50k€ auto on ollut yli 10 vuotta vanha loppuunajettu Mercedes? 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tavara on ollut pitkään myynnissä eikä ole mennyt niin mielestäni voi olla perusteltua tinkiä, muttei liikaa. Lähtökohtaisesti tarjoan itse 10-15% alle pyynnin kohteliaasti. Mikäli tämäm enemmän niin saatan käyttää saatesanoja tiedän että tarjoukseni on alhainen, mutta jos haluat heti kaupaksi saada
Itse paljon torissa asioita myyneenä toki ärsyttää kun joku yrittää johdattaa harhaan ei noista saa kuin xx €, vaikka itse tiedän että hintani on markkinoiden mukainen. Siinä on kusetuksen maku. Paljon on asiassa kiinni miten kommunikoi. Itse sanon ostotarjouksestani kiletäytyjille rehellisesti että joo, kyllä tuosta enemmän toki saa jos ei ole kiire myydä.
Vaikka itselläni saattaa olla tavaroita myynnissä hyvinkin pitkään en silti halua tinkimis
Uudelleen ilmoittaminen nostanut ilmoituksen hakutulosten kärkeen uudelleen ja saanut näkyvyyttä. Oliko kyseessä sesonkituote, jolle on ollut parempi kysyntä uuden ilmoituksen julkaisuhetkellä?
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurimuutos? No jopas, et ole ilmeisesti kovin vanha? Mene myymään tavaroitasi vaikkapa takakonttikirppikselle ja katso minkä ikäiset papparaiset on niitä kovimpia tinkijöitä. Nehän tinkii, vaikka eivät olisi oikeasti edes ostamassa.
En ole nuori. Takakonttikirppiksellä en ole käynyt, mutta papparaisia löytyy lähipiiristä. Esim. isäni yleensä vaan lahjoittaa vanhat tavarat - liekö tässä sitten se syy.
No mä tingin melkein aina, jotta saisin mun matkakulut katettua niin etteiniitä tulisi. Kyse yleensä 6-10€ määrästä jonka paikallisliikenteen bussilippu kustantaa taikka se ettäjoudun kaverille maksamaan bensaa autoon ja että hän kuljettaa mut hakemaan sentavaran. Jos tuote on selkeästi jo halpa (yleensä myyjä ei oikein tiedosta että hinnoittelu on alhaalla, kuten kävi upouuden ipodminin kanssa vuosia sitten) niin sitten en ole tingannut tuota hakupalkkiota. Ja jos myyjä tuo tuotteen mun kaupunkiin noudettavaksi niin en ole tingannut. Myyjävoi sanoa ettei pysty alentamaan hintaa ja olen silti sen ostanut. Usein myyjä vielä tässäkin tilanteessa antanut 5 tähden arvion kaupankäynnistä. Minusta aika ikävää että jos joku tinkii niin se laitetaan kylmästi vaan poistoon. No mutta jokainen tyylillään. Silti en lopeta tinkimistä.
Minusta ärsyttävämpää on se että sovitaan tapaaminen ja ostaja ei tule paikalle, tai siirtelee noutoaikaa useamman kerran tai muuten venkoilee hakemisen kanssa (usein ei sitten edes hae tuotetta vaan myyn sen jollekulle toiselle) tai että tulee, tarkastaa tuotteen ja se on kuten on verkkosivulla esitetty ja vasta siinä sitten ruvetaan tinkaamaan vaikka tuotteessa ei ole mitään vikaa mihin vedota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myin tarpeettomaksi käynyttä lapsen istuinkoroketta. Sitä oli käytetty vähän, ja se oli uuden veroinen. Hintapyyntö oli 10 €. Eka ostajaehdokas kysyi saako vitosella. Ilmoitin että 7€ ja myyn. Kun ostaja tuli hakemaan, sillä oli yli 50 000 € auto, ja varakkaan oloinen muutenkin. Miksi tollasenkin pitää tingata paria euroa? Ihme tyyppejä.
Ehkä sillä on se auto, koska noudattaa säästämisen periaatetta kaikessa muussa elämässään? Mitä se sinulle kuuluu mikä ostajan varallisuustaso on, saman sovitun hinnan saat.
Tinkii pikku jutuista ja ostaa kalliin auton? Kuules nulkkiseni, jos tulee nettiin aukomaan päätä, auttaisi jos olisi edes ihan vähän kokemusta yhtään mistään.
Niin, mitäs ihmeellistä siinä olisi? Pa
"...mutta reaktiostasi päätellen ainakin kymmenen kertaa laajemman näkökulman asioihin..."
Aww, lumihiutale lumihiutaloi. Meni kyllä ihon alle että poksahti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se "uusi normaali". Ollut vasta muutaman tuhat vuotta käytössä vähintään. Kutsutaan myös nimellä kaupankäyti. Sulle vähän vieraampi sitten...
Aha. No miksi tämä kaupankäynti ei toimi paikallisessa marketissa? Jos haluan ostaa 20€ lihakimpaleen kympillä, niin miksi minulle sanotaan miten hintaa ei voi laskea?
Toimiihan se tavallaan. Jos lihakimpale ei kelpaa muille 20€ hintaan niin saat poimia päiväystuotteista hieman myöhemmin.
Eihän se ole tinkimistä että tavaran myyjä alentaa oma-aloitteisesti hintaa kun huomaa että se ei mene alkuperäisellä hinnalla.
Mulle yksi vanha pappa melkein suuttui eräässä kirpputoritapahtumassa, jossa olin myymässä tavaroitani. Olin laittanut tavaroihin valmiiksi hintalappuja, koska pidän itse ostajana siitä että tiedän suunnilleen missä hinnoissa pyöritään. Pappa oli sitä mieltä, että en ollut tajunnut kirppiksen ideaa ollenkaan ja lähes pilasin hänen päivänsä. Hintoja ei kuulemma laiteta esiin, sillä koko jutun idea on "tehdä kauppaa". Eli nautitaan siitä, että saa kysyä hintaa ja sen jälkeen aloitetaan tinkiminen. Tästä on 30 vuotta aikaa. Tinkiminen toreilla ja ikivanha suomalainen tapa. Jos jotain muutosta on tullut vuosikymmenien aikana, niin tinkiminen on vähentynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myin tarpeettomaksi käynyttä lapsen istuinkoroketta. Sitä oli käytetty vähän, ja se oli uuden veroinen. Hintapyyntö oli 10 €. Eka ostajaehdokas kysyi saako vitosella. Ilmoitin että 7€ ja myyn. Kun ostaja tuli hakemaan, sillä oli yli 50 000 € auto, ja varakkaan oloinen muutenkin. Miksi tollasenkin pitää tingata paria euroa? Ihme tyyppejä.
Ehkä sillä on se auto, koska noudattaa säästämisen periaatetta kaikessa muussa elämässään? Mitä se sinulle kuuluu mikä ostajan varallisuustaso on, saman sovitun hinnan saat.
Tinkii pikku jutuista ja ostaa kalliin auton? Kuules nulkkiseni, jos tulee nettiin aukomaan päätä, auttaisi jos olisi edes ihan vähän kokemusta yhtään mistään.
ja buumerit buumeroi.. eh. Ihanaa kun kuvittelet keskustelevasi jonkun milleniaalin tai zetan kanssa.
Luuloillasi ei toki ole mitään merkitystä, sillä viestisi sisällöistä voi päätellä että olet vain hyvä trolli (hattu päästä), tai erittäin katkera no-lifer eukko jonka romuista ei suostuta maksamaan vaatimaasi hintaa, joka saa itsetuntoaan nostettua kun pääsee netissä jonkun estämään ja omasta mielestäänhallitsemaan tilannetta.
kaikenkaikkiaan, kiitos viihdykkeestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurimuutos? No jopas, et ole ilmeisesti kovin vanha? Mene myymään tavaroitasi vaikkapa takakonttikirppikselle ja katso minkä ikäiset papparaiset on niitä kovimpia tinkijöitä. Nehän tinkii, vaikka eivät olisi oikeasti edes ostamassa.
En ole nuori. Takakonttikirppiksellä en ole käynyt, mutta papparaisia löytyy lähipiiristä. Esim. isäni yleensä vaan lahjoittaa vanhat tavarat - liekö tässä sitten se syy.
No nyt kun tiedät, että tinkiminen on vahvasti suomalaista kulttuuria, niin pystytkö nyt laittamaan tinkimiskiellon siihen ilmoitukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi vanha pappa melkein suuttui eräässä kirpputoritapahtumassa, jossa olin myymässä tavaroitani. Olin laittanut tavaroihin valmiiksi hintalappuja, koska pidän itse ostajana siitä että tiedän suunnilleen missä hinnoissa pyöritään. Pappa oli sitä mieltä, että en ollut tajunnut kirppiksen ideaa ollenkaan ja lähes pilasin hänen päivänsä. Hintoja ei kuulemma laiteta esiin, sillä koko jutun idea on "tehdä kauppaa". Eli nautitaan siitä, että saa kysyä hintaa ja sen jälkeen aloitetaan tinkiminen. Tästä on 30 vuotta aikaa. Tinkiminen toreilla ja ikivanha suomalainen tapa. Jos jotain muutosta on tullut vuosikymmenien aikana, niin tinkiminen on vähentynyt.
Sepä onkin kurjaa että hinnat on avoimesti näkyvillä ja kauppiaat näkevät myös toisiltaan vastaavista esineistä, mikä voisi olla oikea hinta, ja toisaalta myös ostajat. Mielestäni jotenkin epäilyttävää antaa tarjous ainoastaan kahden kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulttuurimuutos? No jopas, et ole ilmeisesti kovin vanha? Mene myymään tavaroitasi vaikkapa takakonttikirppikselle ja katso minkä ikäiset papparaiset on niitä kovimpia tinkijöitä. Nehän tinkii, vaikka eivät olisi oikeasti edes ostamassa.
En ole nuori. Takakonttikirppiksellä en ole käynyt, mutta papparaisia löytyy lähipiiristä. Esim. isäni yleensä vaan lahjoittaa vanhat tavarat - liekö tässä sitten se syy.
Minä olen eläkeikäinen ja meillä suvussa on pitkät perinteet tinkaamisella, jo isoisäni ja mahdollisesti häntä aiemmat sukupolvet tinkivät. Ehkäpä itsellä tullut verenperintönä näin päin.
-sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
VINKKI: Myykää huutonetissä ja valkatkaa tunnistautuminen pakolliseksi! Tinkimis-trollit vähenevät heti! Toki myynnissä saattaa kestää aikaa, mutta yleensä jossain vaiheessa nappaa! Itse olen muutaman vuoden aikana myytyä ehkä jotain 10-11 kpl hyvää käytettyä elektroniikkaa sun muuta käypään hintaan. En mitään risaa tavaraa myy ja jos myyn, niin se on sit niin halpaan hintaan, että joku saa sen "varaosiksi". Viimeksi myin käytetyn prosessorin ja alensin hintaa 10 eurolla ja tinkimis-mahis pois, niin kaupaksi meni!
Meillä on jo vuosikausia ollut tapana, että esim. lapset kerää huoneistaan lelut joilla eivät enää leiki yms vanhat tavarat joulun alla, laitetaan ne kauniisti "myyntikuntoon" ja sitten "myydään" ihan pilkkahinnalla just ennen joulua (lucian päivän perinne). Joskus on melkein menny roska silmään kun joku selvästi vähävarainen on käynyt hakemassa esim. kassillisen leluja lumisateessa tuplarattaiden kanssa just joulun alla.
Mutta tää on eri asia kuin tinkiminen. Tinkimisessä on jotain likaista ja epärehellistä. Itse en sitten vaan tarjoa jos hinta on ihan selkeästi liikaa. Kerran kyllä kysyin tuliko hinnoittelussa virhe kun kaupasta saa uuden samaan hintaan, mutta ei kuulemma ollu virhettä. Ei sitten tullu kauppojakaan. Minusta on outoa, että joku hinnoittelee käytetyn uuden hintaiseksi, jotta voisi sitten käyttää aikaa hintaneuvotteluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä herään eloon, kun pääsen hieromaan kauppoja. Se on asia, josta nautin melkeinpä enemmän, kuin mistään muusta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on jo vuosikausia ollut tapana, että esim. lapset kerää huoneistaan lelut joilla eivät enää leiki yms vanhat tavarat joulun alla, laitetaan ne kauniisti "myyntikuntoon" ja sitten "myydään" ihan pilkkahinnalla just ennen joulua (lucian päivän perinne). Joskus on melkein menny roska silmään kun joku selvästi vähävarainen on käynyt hakemassa esim. kassillisen leluja lumisateessa tuplarattaiden kanssa just joulun alla.
Mutta tää on eri asia kuin tinkiminen. Tinkimisessä on jotain likaista ja epärehellistä. Itse en sitten vaan tarjoa jos hinta on ihan selkeästi liikaa. Kerran kyllä kysyin tuliko hinnoittelussa virhe kun kaupasta saa uuden samaan hintaan, mutta ei kuulemma ollu virhettä. Ei sitten tullu kauppojakaan. Minusta on outoa, että joku hinnoittelee käytetyn uuden hintaiseksi, jotta voisi sitten käyttää aikaa hintaneuvotteluissa.
Epärehellisempää on se, jos yrittää nyhtää ylihintaa sen toivossa, että löytää ostajan joka ei ole perillä edes siitä mitkä hinnat ovat kauppissa.
Toinen ilmiö on se, että myyjä on alun perin ostanut ylihintaan tuotteen uuten jostain kotimaisesta puljusta ja pyytää vielä eteenpäin myydessään siitä enemmän kuin tuote ulkomaisessa verkkokaupassa maksaa. Ei se ole ostajan vastuulla jos myyjä ei ole osannut etsiä tuotetta parhaaseen hintaan alun alkujaan.
Minä en jaksa tinkijöitä, mietin hinnan aina alunperinkin reiluksi sekä itseäni että ostajaa kohtaan. Naurettavat ja töykeät tinkaajat laitan estoon ja muille tinkijöille vastaan joskus jos muistan tai jaksan. Ei minulla ole mikään taloudellinen pakko myydä mitään Torissa, jos tavara ei mene laittamallani hinnalla kaupaksi saatan pudottaa hintaa vähän tai vien sen Konttiin tai jonkun järjestön keräykseen tai jätän kaapin perälle odottamaan.
Monista lastentarvikkeista pyydetään mielestäni todella korkeita summia. Siis jotain 75% myyntihinnasta, mikä lähestyy jo todella paljon alennusmyynnistä ostettavan tuotteen hintaa. Itse tarjoan usein vähän pyyntihintaa matalampaa summaa eikä minua haittaa, jos joku siitä loukkaantuu, sillä eihän pyyntööni ole mitenkään pakko suostua.
Vierailija kirjoitti:
Monista lastentarvikkeista pyydetään mielestäni todella korkeita summia. Siis jotain 75% myyntihinnasta, mikä lähestyy jo todella paljon alennusmyynnistä ostettavan tuotteen hintaa. Itse tarjoan usein vähän pyyntihintaa matalampaa summaa eikä minua haittaa, jos joku siitä loukkaantuu, sillä eihän pyyntööni ole mitenkään pakko suostua.
Juuri näin. En ymmärrä miten aloittaja voi ottaa asian niin henkilökohtaisesti, jos tinkaamiseen ei sisälly suorainaista huijausyritystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle yksi vanha pappa melkein suuttui eräässä kirpputoritapahtumassa, jossa olin myymässä tavaroitani. Olin laittanut tavaroihin valmiiksi hintalappuja, koska pidän itse ostajana siitä että tiedän suunnilleen missä hinnoissa pyöritään. Pappa oli sitä mieltä, että en ollut tajunnut kirppiksen ideaa ollenkaan ja lähes pilasin hänen päivänsä. Hintoja ei kuulemma laiteta esiin, sillä koko jutun idea on "tehdä kauppaa". Eli nautitaan siitä, että saa kysyä hintaa ja sen jälkeen aloitetaan tinkiminen. Tästä on 30 vuotta aikaa. Tinkiminen toreilla ja ikivanha suomalainen tapa. Jos jotain muutosta on tullut vuosikymmenien aikana, niin tinkiminen on vähentynyt.
Sepä onkin kurjaa että hinnat on avoimesti näkyvillä ja kauppiaat näkevät myös toisiltaan vastaavista esineistä, mikä voisi olla oikea hinta, ja toisaalta myös ostajat. Mielestäni jotenkin epäilyttävää antaa tarjou
Kyllähän nämä torit, markkinat ja kirppistapahtumat ovat enemmän sellaista aarteenetsintää kuin ihan pelkkää kaupankäyntiä. Kaupasta saa tavaran kiinteällä hinnalla, näihin mennään tavoittelemaan sitä hyvänolon tunnetta, joka tulee hyvästä löydöstä.
Tämän on oltava provo. Suomalaiseen kulttuuriin on hyvin vahvasti kuulunut aina tinkiminen. Olen itse elämäni aikana tinkinyt pitkälti toistasataa tuhatta euroa. Äkkiseltään ajatellen sillä saisi tällä hetkellä kämpän Kalliosta. Jättäisitkö ottamatta, jos ilman saisit?