5 keskenmenoa taustalla, nyt raskaus, joka 34:lla viikolla enka vielakaan uskalla taikauskoisena laitella vauvansankya, sairaalakassia tms. valmiiksi... Onko muita ollut samassa

Kerrot toiveesi miten haluaisit kaikki laitettavan etukäteen.

Onnea ja auringonpaistetta loppuraskauteesi,synnytykseen ja vauva-aikaan!

Vierailija:

mutta lähipiirissä tosi mni on saanut keskenmenoja jopa ihan loppuraskauksissakin, yhden tutun vauva kuoli juuri täysiaikaisena, kun olivat menossa synnyttämään ja synnytysvastaanotossa sydänäänet katosivat kesken supparikäyrän ottamisen.

Ruveta nyt kohtukuolemista jauhamaan, kun toinen pelkää muutenkin!

Ymmärrän tunteesi täysin noin monen keskenmenon jälkeen ei kukaan pysty luottamaan siihen että todellakin se vauva tulee vihdoin ja viimein.



Minäkään en laittanut kaikkea valmiiksi ennen kuin viimeisen kuukauden aikana ennen laskettua aikaa. Kaksi keskenmenoa olen kokenut.

hirvittävän epätodennäköistä, että vauvalle noilla viikoilla enää mitään sattuisi, siis vaikka heti syntyisi. Eli sikäli onnea vaan perhe-elämäänne. Mutta jos et halua laittaa mitään vielä valmiiksi, keskustelkaa miehenne kanssa silti jo valmiiksi sellaiset pakolliset hankinnat, mitä vauva heti tarvitsee, niin että jos tulee ' lähtö' , niin miehesi osaa laittaa asiat kuntoon kun olette sairaalassa.

mutta lähipiirissä tosi mni on saanut keskenmenoja jopa ihan loppuraskauksissakin, yhden tutun vauva kuoli juuri täysiaikaisena, kun olivat menossa synnyttämään ja synnytysvastaanotossa sydänäänet katosivat kesken supparikäyrän ottamisen.



Mä olenkin sen vuoksi kahden raskauteni (jotka sujuivat täysin ongelmitta ja lapset syntyivät täysin terveinä) aikana ajatellut aina niin, että huokaisen helpotuksesta vasta kun saan hengittävän lapsen syliini. Tavallaan surullista, kun en ole tuttujen kokemusten perusteella nauttia omista raskauksistani, mutta elämä opettaa... Nyt mietin kuumeisesti vieläkö uskallan yrittää kolmatta vauvaa. Tuntuu vaan niin oudolta ja lähes mahdottomalta, että kahden täydellisesti sujuneen raskauden ja kahden täysin terveen lapsen jälkeen kolmaskin kerta vois mennä yhtä hyvin....

Vierailija:

mutta lähipiirissä tosi mni on saanut keskenmenoja jopa ihan loppuraskauksissakin, yhden tutun vauva kuoli juuri täysiaikaisena, kun olivat menossa synnyttämään ja synnytysvastaanotossa sydänäänet katosivat kesken supparikäyrän ottamisen.

Ihan loppuraskaudessa tapahtuvasta vauvan kuolemasta ei kyllä käytetä nimitystä keskenmeno...

Äitini laittoi esim. sängyn esikoiselleni valmiiksi, vasta sitten kun hän oli syntynyt ja minä sairaalassa. Ainut mitä olin tehnyt olin pessyt vaatteita ja petivaatteita ja vaunut oli hommattu. En haluaisi lisätä sinun tuskaasi, mutta kun itse pelkäsin, että lapselleni tapahtuu jotain koko raskauden ajan. En ollut ottanut huomioon sitä että itselleni voi käydä hullusti. Joten lapsi tuli sektiolla ja minä olin tehohoidossa raskausmyrkytyksen takia.

Tänä päivänä minulla on kolme ihanaa muksua.... Ei elämää saa pelätä, sillä se rajoittaa.

Pakkohan sitä on positiivisesti yrittää mennä eteenpäin, mutta minkäs teet, kun elämä on tuonut mukanaan niitä kokemuksia.



Halusin vaan vielä sanoa, että tuo vauva, jonka kerroin menehtyneen synnärille mennessä täysiaikaisena, oli sairas lapsi. Tosin se selvisi vasta syntymän jälkeen. Eli ultrat näytti että kaikki ok, mutta vauvalla oli geenivirhe, jota ei koskaan raskausaikana saatu selville.



Mutta todennäköisintähän on, että lapset syntyvät terveenä!



-4

Minulla myös menossa rv 34. Minullakin takana 5 keskenmenoa, eivät kuitenkaan peräkkäin. Myös kaksi aiempaa synnytystä. Tätä viimeistä edeltävä raskaus oli tuulimuna.



En ole nauttinut tästä raskaudesta, enkä hankkinut mitään ennenkuin nyt ihan viime päivinä. Mutta nytkin on hankittuna vasta vaunut ja turvakaukalo. Ja äitiyspakkaus tietty tuli ja joitakin käytettyjä vaatteita on tullut ystäviltä.



Mutta tänään ostin kirpparilta yhdet potkarit ja bodyn... ja se tuntui aivan mahtavalta :) Olen ajatellut hankkia vain hiukan perusvaatetta ennen synnytystä ja sitten synnytyksen jälkeen hankin enemmän " lapseni näköisiä" vaatteita.



Pelkään myös synnytystä. Ensimmäiseni oli isokokoiseksi arvioitu ja päädyttiin sektioon, joka oli äärimmäisen epämiellyttävä kokemus. Toinen loppuun asti mennyt raskaus päättyi nopeaan ja suht helppoon alatiesynnytykseen, mutta synnytyksen jälkeen vuosin itse melkein kuiviin.



En halunnut sinua pelotella, vaan yritän tuoda esiin nyt tätä tämän hetkistä tunnetilaani: jokainen vauvani potku on edelleen minulle ihme... meillä on jo itseasiassa yhteinen leikki: minä taputtelen vatsaa ja vauva potkaisee takaisin. Tai sitten vauva potkaisee ensin ja sitten minä taputtelen ja vatsassa pikkuinen rauhoittuu. Yritän sinulle kertoa, että kaikesta huolimatta, yritä nauttia näistä viimeisistä raskausviikoista, koska ne ovat ainutlaatuisia... ja lopussa siintää se viimeinen onnen hetki... saat esikoisesi syliisi :)



Onnea teille, koko perheelle!



P. S. Varaudu muuten sitten vielä siihen, että raskautesi saattaa mennä huimasti yli lasketun aikasikin. Niin nimittäin minulla on käynyt kahdella aiemmalla kerralla.