Kodittomuus

En ole. Mutta koti ei ole aina tuntunut kodilta. Silloin on miettinyt niitä, joilla ei ole minkäänlaista kotia ja sen jälkeen on osannut arvostaa sitä, että kumminkin on asunto eli koti, vaikka se ei aina niin kodilta tuntuisi.

Nukuin metsässä

Olin joskus nuorena kun en viitsinyt muutamaksi kuukaudeksi etsiä väliaikaismajoitusta.

Asuin äidin ja kaverin luona jonkun aikaa. Kokeilin myös hoidella toisten eläimiä heidän lomiensa ajan mikä olikin ihan mukavaa, mutta jotenkin tuosta jäi vähän nihkeä fiilis, koin että odotettiin jotain raportteja lemmikeistä ja koin ahdistavaksi hetken, kun henkiö palasi lomalta, vaikka mitään outoa ei olisi tapahtunut. Kivempi oli asua nurkissa niin, että omistajakin oli paikalla "vahtimassa" niin ei päässyt syntymään mitään turhia epäluuloja.

Ainakin ilman vakituista osoitetta. Oli kyllä mahdollisuus usein punkata isän varastorakennuksessa tai tuttujen luona, mutta päihdeongelman takia tuli helposti riitaa ja mielummin ryyppäsin kaupungilla ja annoin poliisien korjata talteen. 

Parikymppisenä monta kertaa, asunnoton siis. Se oli ysärilamaa. Lyhyitä jaksoja kerrallaan. Asuin kahteen otteeseen mm. työmaaparakissa, jossa oli kyllä lämmitys. "Se oli sitä aikaa".