Se nainen ei halua myöntää, että mä olen lapsen isä.

Me ollaan mun exän kanssa oltu yhdessä ja erottu monta kertaa. Meidän ongelmat ei koskaan liittyneet tunteisiin, vaan siihen, että hän ei ollut tyytyväinen mun ammattiin eikä palkkaan. Mä oon poliisi, ja mun mielestä se on ihan hyvä ja arvostettu työ, palkkakin on ihan ok. Mutta hän on itse yrittäjä ja pyörii koko ajan kaikenlaisten vaikuttajien ja rikkaiden rouvien seurassa. Se sai hänet haluamaan enemmän eikä hän enää ollut tyytyväinen elämään mun kanssa. Hän ei koskaan oikeasti miettinyt avioliittoa tai lapsia mun kanssa. Hän käytti aina ehkäisyä.

Viime vuonna, silloin kun meidän välit oli aika kireät, meillä kuitenkin oli vielä seksiä. Ja hän tuli raskaaksi. Mä ajattelin silloin, että ehkä hän oli vihdoin muuttanut mielensä että hän haluaa olla mun kanssa, kun kerran lapsikin on tulossa. Mutta sitten hän sanoi, että oli ollut samaan aikaan muidenkin miesten kanssa. Lapsella on kehitysongelmia, mutta hän ei halunnut aborttia. Hän myönsi, että toivoo lapsen isän olevan joku niistä rikkaammista miehistä, koska silloin lapsen elämä olisi helpompaa, jos se tarvitsee erityistä hoivaa.

Rehellisesti sanottuna, nyt kun näen lapsen kasvavan ja näyttävän yhä enemmän multa, mä en enää tiedä, kestääkö mun itsetunto tätä kaikkea. Mä rakastan sitä lasta oikeasti. Vaikka hänellä on ongelmia, mä haluaisin olla mukana ja kantaa vastuuni. Mutta nainen ei suostu myöntämään, että mä olen isä hänellä on omat syynsä.

Nykyään me ollaan välillä kolmistaan yhdessä. Ja joka kerta kun joku sanoo meille: Voi miten suloinen vauva teillä on!, ja olettaa että mä olen isä, mä haluaisin vastata iloisesti. Mutta hän aina yrittää saada mut vaikenemaan. Se sattuu joka kerta.