Millä kroonistunut stressi oikeasti pois? Olosuhteet nyt optimaaliset, mutta keho ei vaan rauhoitu

Oletko mittauttanut ferritiinin? Matala ferritiini voi aiheuttaa uskomattomia asioita, vaikka ei varmasti selitä kaikkea. Vaikka arvo olisi viitteissä, voi sillä olla merkitystä onko se alle vai yli keskiviitteen.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mittauttanut ferritiinin? Matala ferritiini voi aiheuttaa uskomattomia asioita, vaikka ei varmasti selitä kaikkea. Vaikka arvo olisi viitteissä, voi sillä olla merkitystä onko se alle vai yli keskiviitteen.

Olin tulossa sanomaan ihan samaa! Mulla alhainen ferritiini veti kehon hillittömään dysautonomiaan, ja siinä sitä sitten oltiin toimintakyvyttömänä pari vuotta, ennen kuin rautakuurilla tilanne alkoi korjaantua. Nyt on ihan lääkärin (ja psykiatrin!) ohje pitää ferririini sadan kieppeillä.

Mulla kesti kolmatta vuotta tuo pitkään jatkuneesta stressistä palautuminen, vaikka tein "oikeita asioita" koko ajan. Mikään yksi keino ei auttanut, mutta yhdessä, ajan myötä, kaikista oli hyötyä. Ja siitä että lopulta annoin periksi stressistä palautumisen suorittamisesta.

Beetasalpaaja voi auttaa.

Kehon ja mielen yhteys kadoksissa? Suosittelen psykofyysistä terapiaa.

Käsillä tekeminen ja pihan myllertäminen. Ja some ja netti minimiin. Tavallaan paluu ihmislajin juurille siinä määrin mikä nyt nykyajassa on mahdollista. Puiden halailu on myös jotenki tosi rentouttavaa, vaikka kuulostaa idiootilta touhulta. 

Rosen-terapia auttoi minua. Katso hyvä ammattilainen. 

Lakkaa ajattelemasta.

Kroppa ja mieli rentoutuu aikanaan mutta liiallinen ajattelu ja yritys hallita asioita ei kyllä auta stressiä poistumaan.

Minua auttoi mielikuva ajatuksista asemalle tulevina junina, voit itse valita minkä junan kyytiin nouset, eli mitä ajatusta lähdet ruotimaan.

T. Entinen uupunut stessaaja ja murehtija

Vierailija kirjoitti:

Beetasalpaaja voi auttaa.

Beetasalpaaja voi tosiaan olla ihmeaine akuuttiin stressiin. Kerran otin burnoutin partaalla, niin sain naurukohtauksen, vaikka ei ole kyseisen aineen normaali vaikutus. Kuin pilveä olisi polttanut hieman.

Oulussa Klubitalo Pönkän työhönvalmentaja Marko Kokko on oikein tunnettu pornoharrastuksestaan. Hänellä on jopa ihan kultti aiheen ympärillä. Kokko tunnetaan myös nimellä Varjo Kulli.

Tiedän mistä puhut.

Niinhän se menee, että kun on pudonnut jäihin ja selvinnyt sieltä pois, paniikki iskee jälkeenpäin. Avannossa ei ole aikaa ahdistua, kaikki energia menee siihen että pääsee elävänä pois.

Ahdistavassa elämäntilanteessa luulee, että jos tämä kauhistuttava tilanne vain loppuu niin sitten kaikki on taas hyvin. Jos niin hyvin käy että se todella loppuu, niin ihan aluksi olo on helpottunut ja onnellinen. Ja sitten iskee paniikki - siis jälkeenpäin, kun olet jo kuivilla. Nyt vasta on aikaa ahdistua, ja paniikki iskee voimalla.

 

Oloa ei ainakaan helpota että soimaan itseäni ja syytän sekopääksi, kiittämättömäksi tms.

Posttraumaattinen oireyhtymä? 

Olen kokenut tuon saman. Vaikka pääsin pois kauhistuttavasta tilanteesta niin stressi vain jatkui ja jatkui eikä siinä auttanut mikään. Eikä pahasta olostaan voinut puhua kenellekään koska vastaus oli aina hölmistynyt mitä ihmettä, nythän sinulla on kaikki hyvin, mitä noita vanhoja enää haudot?

 

Neuvo että lakkaa ajattelemasta on sekin hyödytön. Voin käskeä ruumistasi mutta en mieltäni. Voin tahdonvoimalla pakottaa jännittyneet lihakset  rennoiksi mutta en pysty käskemään mieltäni. En VOI lakata ajattelemasta. 

Kaikki mikä vähentää stressihormoonien aktivointia.

Liikunta, hieronta, musiikin kuuntelu, nauraminen, jne.

Oletko stressaantunut kaikkina päivinä vai vain joinakin? Koska huonommat päivät kuuluvat tavalliseen elämään. Itselläni on takana burnoutin lisäksi fyysistä, sosiaalista ja taloudellista, sun ties mitä ongelmaa ja vaikka asiat nyt ovat todella eri tavalla, ei ole helppoa ymmärtää ja uskoa, varsinkaan kehon tasolla, että samaa hirveää vuosikymmenien rumbaa ja kierrettä tuskin enää tapahtuu. Itselläni on lapset ja muutakin "pakollista" arjessa tuomassa vaihtelua, ja vaikka kuormitun välillä tosi väsyksiin, huomaan että onneksi lepo ja rauhoittaminen hälyisemmän, vaativamman hetken jälkeen tasoittaa kyllä olon ja nykyään osaan tunnistaa levon tarpeen ja siihen on mahdollisuuksia, lapsenvahteja ym.

Mietin onko elämäsi kenties vähän liiankin rauhallista. Ei ehkä ole aivan luonnollista koettaa rauhoittua ja voida hyvin, ellei ole mitään vastapainoa sille. En nyt tarkoita mitään oikeasti stressaavaa tai rankempaa, kuin minkä jaksat kantaa, vaan esim hengästyttävämpää liikuntaa, avantouintia tai jotain muuta, jolla saat vastakohtaa rauhalliselle köppöstelylle. Tai jotain sosiaalista, mutta järkevissä rajoissa tietysti.

Mun puolisolta loppui stressi kun oli 5 viikkoa mökillä luonnon keskellä. Päivät pääosin ulkona teki esimerkiksi polttopuita, katseli maisemaa ja kalasteli. Vein välillä lisää evästä. Mitattavia asioina parani mm. psoriasis ja verenpaine laski 20 pykälää. Itse en ole ollut 1,5 vuoteen kipeänä ja uskon että se on jokaviikkoisen mökkeilyn ansiota. Mitkään jooga sunmuut ei mua auta, koska rasitun sosiaalisista tilanteista vaikka ne ois kuinka rentouttavia ja muhun vaikuttaa myös tilat valtavasti, ilmastoinnin ääni ym. Asutaan taajaman laitamilla ja koitan välttää keskustassa käyntiä niin paljon kuin mahdollista ja suunnittelen ulkoilut niin etten kuulisi autojen ääniä. 

Pitkäaikaisesta kuormituksesta kyllä kestää pitkän aikaa toipua, joten ihan vaan jatkamalla nykyiseen malliin, voi tilanne helpottaa.

Mutta ei kannata jäädä odottamaan, että terve ihminen olisi aina parhaimmillaan. Levännyt, rento, hyväntuulinen ja virkeä. Itse käytän keinoa, jossa sanotaan mielessäni huonon hetken kuin olisi kirjan henkilö.

Esim. Meeri oli heti aamulla herätessään huonolla tuulella. Päätä särki ja ulkonakin satoi kolmatta päivää... jne.

Tämä auttaa ainakin minua saamaan asiat mittasuhteisiin. Monet tunteet, reaktiot ovat tavallisia, normaaleja ja terveitä. Rankkoja asioita kestämään joutuneella yliherkistyneetkin reaktioita ovat nimenomaan terveitä ja normaaleja. Kyllä ne silti aina ohi menevät. Älä vaadi itseltäsi hyvinvointia, ihan eläminen riittää.

Mulla pää ja meli voi hyvin, mutta keho lähtee edelleen herkästi laukalle. Joku osa meni rikki stressistä, erittäin pahasta sellaisesta yhdistettynä pitkään jatkuneeseen unettomuuteen. Minähän jaksan ja venyn... no, en venynyt loputtomasti.

Verenpaineet huiteli katosaa (yli sadan ja kahden), syke ja lisälyönnit yhtä ryskettä kun jouduin sairaalaan. 

Pari kuukautta unilääkkeitä , verenpainelääkkeet heti ja beetasalpaaja. Nyt on jäljellä enää beetasalpaaja ja varmaan lopun ikäni pidän siitä kiinni kynsin ja hampain. Auttaa ihan älyttömän hyvin mulle.

Samoin teen vagushermoa rauhoittavia venytyksiä ja mörinöitä kun jaksan eli nykyään tosi harvakseen. Elämä ihan kivaa ja hyvää. Välillä tunnen kuinka kierrokset nousee kehossa kohtuuttomasti vaikka ajatus olisi ihan vakaa, mutta oon oppinut jo rauhoitteleen kehoa hengittelemällä.

Mä uskon, että mikä tahansa auttaakin, se on juuri se oikea kyseiselle ihmiselle. Viime kädessä kyse on sympaattisen hermoston rauhoittamisesta, ei mielialasta tai mielentilasta. 

Mutta joo, älkää ajako itseänne tähän tilaan! 

Hyväksy että joskus riittää ihan vain se, että hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Oletko mittauttanut ferritiinin? Matala ferritiini voi aiheuttaa uskomattomia asioita, vaikka ei varmasti selitä kaikkea. Vaikka arvo olisi viitteissä, voi sillä olla merkitystä onko se alle vai yli keskiviitteen.

Stressi syö kehon rautavarastot tehokkaasti, eli kannattaa tosiaan pitää huolta jälkeenpäin että ferritiini ja rauta-arvot tarpeeksi korkeat.

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että ei ole lapsia ja parisuhde on hyvä ja tasapainoinen, on hyviä ystäviä ja arjesta karsittu kaikki turha jo alkuvuodesta. Kuormittavia asioita ei oikeasti enää ole. Työ on mielekästä, ja teen sitä todella vähän. Ja rakastan tuota ulkoilua ja metsissä kulkemista. Mikään ei vituta.

Mutta yhä vaan hermostuttaa, ilman syytä. Keho on yhä valmiina säntäämään sammuttamaan tulipaloja ja pakenemaan, kiirehtimään ja huolehtimaan ja suorittamaan ja ylittämään rajoja. 

Ap

Aika.

Mä olin 2,5 vuotta hirveässä työpaikassa, jossa ahdistuin ja masennuin. Meni 8kk, että ahdistus ja se krooninen taistele tai pakene-olotila alkoi helpottamaan kun lähdin sieltä (sairasloman kautta, nyt takana 10kk sairaslomaa), mutta sen jälkeen jäi järjetön väsymys, jonka kanssa kamppailen edelleen. Mielialalääkitys harkinnassa, koska en vaan enää jaksa päätäni. 

En tiedä, miksi ahdistus alkoi lopulta helpottamaan, mutta niin vaan kävi. Nyt se voi pyörähtää kylässä tietyissä tilanteissa, mutta 90% poissa. Pahimmillaan olin linnoittautunut kotiin, koska jos poistuin kotoa, sain paniikkikohtauksia ihan koska tahansa. Ne saatiin kuriin lääkityksellä, jonka otin kun tunsin, että puskee päälle. Muuten mielialalääkkeistä on kaikista kokeilluista tullut niin pahat sivuoireet, että olen joutunut lopettamaan. Lääkitys sinällään on toiminut hyvin, mutta sivuoireiden  vuoksi olen nyt yrittänyt sinnitellä ilman. Onneksi olen saanut olla sairaslomalla rauhassa.