Lue keskustelun säännöt.
Minulla on puolisoni elämässä vain joku pieni sivurooli.
08.10.2025 |
Tältä usein tuntuu. Ei tunnu siltä, että häntä kiinnostaisi minun ajatukseni tai mielipiteeni. Ei tunnu, että olisin mitenkään tärkeä ja merkityksellinen ihminen hänelle. Tärkeysjärjestys on: työ, harrastukset, lapset, koira, minä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Muita, joilla samoja fiiliksiä?
Mä. Teinkin tästä aloituksen joku aika sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa täällä. Mun kaa on aina mukamas kiireinen ja poissaoleva. Kumma juttu kun sit silti viettää koko viikonlopun äitinsä tai auttamassa muita.
Mua jättää kokoajan oma onnensa nojaan. Ei kuuntele ajatuksia ei tee kanssani tärkeitä asioita.
Työ, harrastukset, ystävät, läheiset, yms. Kumppani on vain yksi osa sitä tasapainoista arkea.
En tiedä myöskään omaa rooliani avoliitossani. Olen se viimeinen vaihtoehto mihinkään, mutta ykkönen kodinhoitoon ja seuraneidiksi kun muita ei ole sillä hetkellä saatavilla.
Ja siinä suhteessa ollaan yhä siksi että...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin tuollaisesta. Miksi hukata elämänsä ihmisen kanssa, jota ei edes kiinnosta olenko olemassa vai en? Nykyiselle olen aina ykkönen kaikessa, ja hän tietysti minulle.
Tunnen samoin ja olen miettinyt pitkään eroa. Meillä ei ole lapsia, mutta yhteinen koira, josta kumpikaan ei halua luopua. Mies ei tee mitään asioita minun eteen, ei huomio merkkipäiviä eikä esimerkiksi tee ruokaa, jos minulla on raskas päivä, jolloin en ehdi itsestäni huolehtia. Tiedän, että nyky-Suomessa moni on sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omat asiansa myös parisuhteessa, mutta itse en halua sellaista ja kuitenkin olen aina muistanut miestä, laittanut ruoat jos hän on töissä kun itse olen vapaalla ja kaikkea muuta, mikä itselleni on luontaista. Parisuhde ei millään tavalla tee elämästäni enää parempaa kuin yksinolo, siksi olen mieluummin vapaa ja jonain päivänä ehkä vielä tapaan jonkun, jolle myös minulla on merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, läheiset, yms. Kumppani on vain yksi osa sitä tasapainoista arkea.
Esim ystävyyttä on pidetty ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin ja ystävyyttä pidettiin molemminpuolisen rakkauden korkeimpana muotona. Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa liiallisille odotuksille, että toisen pitäisi näyttää ne kaikki tarpeet. Ja rakkauden ylivalta saa meidät helposti laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden luomisen ja hoitamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa naisista pitemmässä parisuhteessa on juuri tuollaisia. Meillä minä olen hyvin pieni osa vaimon elämää, lähinnä jossakin kulisseissa häärimässä oleva työukko.
Sitten on helppo hehkuttaa, kuinka hän pystyy luottamaan kaikessa minuun ja kannan vastuuni. Hän siis kehuu minua kavereilleen. Kuulostaa kivalta, mutta käytännössä hän on vain manipuloija. Kehumalla minua hän saa kuulostamaan siltä, että meillä on mainio parisuhde, hän on hyvä puoliso, joka arvostaa minua. Ei hän kyllä arvosta, ei kuuntele, ei ole kiinnostunut mistään omista asioistani, mitä minä teen - paitsi tietenkin siitä, että kotityöt on tehty. Tuntuu, että olen hänelle pelkkä mahdollistaja.
Hän kehuu minua, koska haluaa, että jatkan tässä roolissani, enkä ole "kiittämätön" ja vilkuile esimerkiksi toisia naisia. Tai halua parisuhteesta muuten vaan pois. Ja puhumalla minusta hyvää selän takana hän varmistaa kavereidensa tuen ja kaikki yhteiset kaverit itselleen, jos meille tulisi minusta johtuva ero.
Tulee mieleen Sanna Marin ja Markus Räikkönen. Räikkösellä oli sentään pokkaa lähteä kävelemään, minulla ei.
Kelpaako näille äijille perse kuitenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ikää tulee niin ei ole edes sitä seksiä tai joskus harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, läheiset, yms. Kumppani on vain yksi osa sitä tasapainoista arkea.
Niin, hyvin pieni osa näköjään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää tulee niin ei ole edes sitä seksiä tai joskus harvoin.
Ja sitä on niin harvoin (vaimon kanssa), että ei tee edes mieli. Olisi 1001 kiinnostavampaa vaihtoehtoa mielessä, mutta ei sellainen ihminen, joka elää erillistä elämäänsä ja joka kohtelee minua vain jonakin palkattuna työntekijän korvikkeena, ei tee mieli liehitellä. Sekin on kotityötä, helpompaa katsoa aikuisviihdettä. Joskus on tullut kommentteja, kuinka en ole enää kiinnostunut viettelemään häntä, ja hän on kuulemma "itsestäänselvyys" tai jotakin sinne päin. No mikä minä sitten olen?
Isoin fantasiani on muuttaa pois, aloittaa suhde ikäiseni työkaverin kanssa (flirttiä on ollut ilmassa) ja elää omaa elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää tulee niin ei ole edes sitä seksiä tai joskus harvoin.
Ja sitä on niin harvoin (vaimon kanssa), että ei tee edes mieli. Olisi 1001 kiinnostavampaa vaihtoehtoa mielessä, mutta ei sellainen ihminen, joka elää erillistä elämäänsä ja joka kohtelee minua vain jonakin palkattuna työntekijän korvikkeena, ei tee mieli liehitellä. Sekin on kotityötä, helpompaa katsoa aikuisviihdettä. Joskus on tullut kommentteja, kuinka en ole enää kiinnostunut viettelemään häntä, ja hän on kuulemma "itsestäänselvyys" tai jotakin sinne päin. No mikä minä sitten olen?
Isoin fantasiani on muuttaa pois, aloittaa suhde ikäiseni työkaverin kanssa (flirttiä on ollut ilmassa) ja elää omaa elämääni.
Kannattaa jatkaa vain sitä fantasiaa. Toisen muuttuessa tutummaksi tunteet laimenevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työ, harrastukset, ystävät, läheiset, yms. Kumppani on vain yksi osa sitä tasapainoista arkea.
Esim ystävyyttä on pidetty ihmisen läheisimpänä henkilökohtaisena suhteena, ennen kuin avioliitto otti tämä roolin ja ystävyyttä pidettiin molemminpuolisen rakkauden korkeimpana muotona. Maailma on nyt senkaltainen, että parisuhteesta tankataan asioita, joita ennen saatiin monesta muusta lähteestä. Ennen oltiin suhteessa myös esim sukuun, jumalaan tai kylään, nyt haetaan kaikki parisuhteesta. Parisuhteista tulee liian tiiviitä ja tämä altistaa liiallisille odotuksille, että toisen pitäisi näyttää ne kaikki tarpeet. Ja rakkauden ylivalta saa meidät helposti laiminlyömään muiden läheisten ihmissuhteiden luomisen ja hoitamisen.
Parisuhde on nostettu liian korkealle jalustalle. Sen korostaminen jättää juurikin muut ihmissuhteet ja ihmiselle tärkeät asiat varjoonsa. Vaatimus siitä, että kumppani toteuttaa kaikki toiveesi ja tarpeesi, on super ahdistava.
Sellaista elämä on. Ensin halutaan parisuhde ja sit petytään kun ei se täytä kaikea vaatimuksia mitä asetit. Olitko yksin koskaan parisuhteiden välissä.? Et taida arvostaa itseäsi. Kysy itseltäsi Oliko suhde jo alussa sama eli koira oli tärkeempi ku sinä. Oliko alussa kaikki ihanaa vai olitko jo sillo sama tilanne?
Ehkä se ihmissuhde taitaa vedellä viimeisiään. Turha toivoa jos ei o edes ku max koiran virka. Etsi oma elämä itelle. Elä yksin ja arvosta itseäsi srn verran ettet enää tyydy mihin sattuu.
Niin. Tämä on todellisuus, tee omat ratkaisusi sen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Erosin tuollaisesta. Miksi hukata elämänsä ihmisen kanssa, jota ei edes kiinnosta olenko olemassa vai en? Nykyiselle olen aina ykkönen kaikessa, ja hän tietysti minulle.
Aina ykkönen kaikessa? Kuulostaa todella kokonaisvaltaiselta.
Muita, joilla samoja fiiliksiä?