Lue keskustelun säännöt.
Minulla on puolisoni elämässä vain joku pieni sivurooli.
08.10.2025 |
Tältä usein tuntuu. Ei tunnu siltä, että häntä kiinnostaisi minun ajatukseni tai mielipiteeni. Ei tunnu, että olisin mitenkään tärkeä ja merkityksellinen ihminen hänelle. Tärkeysjärjestys on: työ, harrastukset, lapset, koira, minä.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen samoin ja olen miettinyt pitkään eroa. Meillä ei ole lapsia, mutta yhteinen koira, josta kumpikaan ei halua luopua. Mies ei tee mitään asioita minun eteen, ei huomio merkkipäiviä eikä esimerkiksi tee ruokaa, jos minulla on raskas päivä, jolloin en ehdi itsestäni huolehtia. Tiedän, että nyky-Suomessa moni on sitä mieltä, että jokainen huolehtikoon omat asiansa myös parisuhteessa, mutta itse en halua sellaista ja kuitenkin olen aina muistanut miestä, laittanut ruoat jos hän on töissä kun itse olen vapaalla ja kaikkea muuta, mikä itselleni on luontaista. Parisuhde ei millään tavalla tee elämästäni enää parempaa kuin yksinolo, siksi olen mieluummin vapaa ja jonain päivänä ehkä vielä tapaan jonkun, jolle myös minulla on merkitystä.
Tuo on meninistipropagandaa, missä nainen redusoidaan käyttöpillun rooliin. Ja ehkä kotipalvelijan, kunhan kyseessä ei vaan ole avioliitto elatusvelvollisuudella, vaan avoliitto mistä pääsee heti pois jos nainen vaatii jotain itselleenkin.
Miksi miehet eivät kämppistele keskenään, vaan haluavat aina sen haarat avaavan naisen "avopuolisokseen"? Niinpä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi harmi, että ihan työ jolla pidetään myös sinun elintasoa yllä menee sinun ohi, harrastus jolla pidetään oma pää koppa kunnossa menee sinun ohi, lapsetkin ja koira menee, on se vaikeeta. Varmaan kauhean kamalaa herätä todellisuuteen ettet olekaan oikea prinsessa jossain sadussa. Niin se kuule menee oikeassa elämässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ikää tulee niin ei ole edes sitä seksiä tai joskus harvoin.
Ja sitä on niin harvoin (vaimon kanssa), että ei tee edes mieli. Olisi 1001 kiinnostavampaa vaihtoehtoa mielessä, mutta ei sellainen ihminen, joka elää erillistä elämäänsä ja joka kohtelee minua vain jonakin palkattuna työntekijän korvikkeena, ei tee mieli liehitellä. Sekin on kotityötä, helpompaa katsoa aikuisviihdettä. Joskus on tullut kommentteja, kuinka en ole enää kiinnostunut viettelemään häntä, ja hän on kuulemma "itsestäänselvyys" tai jotakin sinne päin. No mikä minä sitten olen?
Isoin fantasiani on muuttaa pois, aloittaa suhde ikäiseni työkaverin kanssa (flirttiä on ollut ilmassa) ja elää omaa elämääni.
Masterointi ja pornon katselu ovat molemmat syntejä joten onnettomasta romanttisesta elämästäsi voit syyttää ihan vaan itseäsi. Miksi luulet, että naista kiinnostaisi rakastella miehen kanssa, joka hakkaa tattia porno ä m m i l l e ja pikseleille? Mitä luulet hänen kostuvan kirjaimellisen ihmissaastan kanssa rakastelusta? Alennat itse itsesi seksikelvottomaksi omalla käytökselläsi.
Vaihtamalla ei suhde parane, koska se rikkinäinen osa eli sinä siirryt siihen uuteen suhteeseen. Ellei nainen ole joku venäjän tatjaana joka laittaa sinut ruotuun, mitä tuskin on. Btw myös henkinen pettäminen on syntiä eli petät puolisoasi sekä pikseli porno ä m m i e n kanssa että työkaverisi. Ei siis mikään ihme, että suhde kuihtuu ja on kasa paskaa. Voipi olla, että lähtö olisi hyvä idea - ei toki sinulle koska tuhoat tuollaisella käytöksellä kaiken mihin kosket, mutta naisesi saisi vapauden, rauhan ja mahdollisuuden rakkauteen.
Avioliitto on lähtökohtaisesti care suhde eikä mikään panofestivaali. Niin kauan kun miehet eivät tätä tajua tulette pyörimään tuossa helvetissä ja ihmettelemään kun mikään ei onnistu, naiset lähtevät, jättävät, halveksuvat, jättävät lapsennekin, jne.
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, että ihan työ jolla pidetään myös sinun elintasoa yllä menee sinun ohi, harrastus jolla pidetään oma pää koppa kunnossa menee sinun ohi, lapsetkin ja koira menee, on se vaikeeta. Varmaan kauhean kamalaa herätä todellisuuteen ettet olekaan oikea prinsessa jossain sadussa. Niin se kuule menee oikeassa elämässä
Miksi olla parisuhteessa, jos se kumppani on hyvin vähän tärkeä? Eli käytännössä yksi kavereista, joita tavataan silloin tällöin.
Olisko niin, että haluat seksiä, mutta se mitä kumppani haluaa on sinulle yksi hailee?
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, että ihan työ jolla pidetään myös sinun elintasoa yllä menee sinun ohi, harrastus jolla pidetään oma pää koppa kunnossa menee sinun ohi, lapsetkin ja koira menee, on se vaikeeta. Varmaan kauhean kamalaa herätä todellisuuteen ettet olekaan oikea prinsessa jossain sadussa. Niin se kuule menee oikeassa elämässä
Työ ei saa mennä puolison edelle vaan se on puolison laiminlyöntiä. Jumala ei siunaa työtä miehen ruumiinosaksi vaan vaimon. Mikään ei saa mennä puolison edelle. Perhe-elämääkään ei saa laiminlyödä työn vuoksi. Jos työ on niin kuluttavaa, että se johtaa perheen laiminlyöntiin, sitten on mietittävä muita ratkaisuja. Työpaikan vaihto, elintason lasku, mitäs muuta? Tämä on keskustelu ja neuvottelu, joka tulee käydä puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama fiilis täällä. Laitoinkin poikki. En ihan hirveästi vaatinut (en ikinä olettaisi esim. meneväni lasten edelle, tai että pitäisi olla joka päivä yhdessä tms.), mutta näemmä mitä vähemmän vaatii, sitä vähemmän myös saa. Parempi olla yksin, kuin itsestäänselvyys toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa naisista pitemmässä parisuhteessa on juuri tuollaisia. Meillä minä olen hyvin pieni osa vaimon elämää, lähinnä jossakin kulisseissa häärimässä oleva työukko.
Sitten on helppo hehkuttaa, kuinka hän pystyy luottamaan kaikessa minuun ja kannan vastuuni. Hän siis kehuu minua kavereilleen. Kuulostaa kivalta, mutta käytännössä hän on vain manipuloija. Kehumalla minua hän saa kuulostamaan siltä, että meillä on mainio parisuhde, hän on hyvä puoliso, joka arvostaa minua. Ei hän kyllä arvosta, ei kuuntele, ei ole kiinnostunut mistään omista asioistani, mitä minä teen - paitsi tietenkin siitä, että kotityöt on tehty. Tuntuu, että olen hänelle pelkkä mahdollistaja.
Hän kehuu minua, koska haluaa, että jatkan tässä roolissani, enkä ole "kiittämätön" ja vilkuile esimerkiksi toisia naisia. Tai halua parisuhteesta muuten vaan pois. Ja puhumalla minusta hyvää selän takana hän varmistaa kavereidensa tuen ja kaikki yhteiset kaverit itselleen, jos meille tulisi minusta johtuva ero.
Tulee mieleen Sanna Marin ja Markus Räikkönen. Räikkösellä oli sentään pokkaa lähteä kävelemään, minulla ei.
Toisten ihmisten suhteista ei varmaankaan tiedä kukaan muu kuin ne ihmiset itse, ja siinäkin on helposti kaksi eri näkemystä.
Sinulle tuntuu olevan tärkeää ystävät. Pelkäät, että vaimosi manipuloi heidät puolelleen. Mikä estää sinua aktivoitumasta ystäviesi suhteen? Jos he ovat sinulle tärkeitä, pidä heistä kiinni.
Ja voihan sille vaimolle kertoa niitä omia asioita, joka päivä. Kerro niistä ja kysy hänen mielipidettään. Miten toimisit tilanteessa, jossa Kalle sanoi minulle näin? Turha odottaa, että vaimo kyselee asioistasi, jos et niistä yleensä kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko niin, että naisille parisuhde ja perhe on kokonaisuus, tiimi jonka eteen tehdään hommia? Ja miehelle lopulta merkitsee vain parisuhde ja siinä erityisesti seksi? Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen?
Vai onko tämä täysin yksilöllistä, sukupuolesta riippumatonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa täällä. Mun kaa on aina mukamas kiireinen ja poissaoleva. Kumma juttu kun sit silti viettää koko viikonlopun äitinsä tai auttamassa muita.
Mua jättää kokoajan oma onnensa nojaan. Ei kuuntele ajatuksia ei tee kanssani tärkeitä asioita.
Jos on itsestäänselvyys niin sitten sinua kohdellaan kuin itsestäänselvyytä. Suomessa ei ole enää kulttuuria, missä puolisoa kohtaan olisi velvollisuuksia. Ei elatusta, tai muutakaan.
Tai sitten molemmat ovat keskittyneet siihen perheen huoltoon ja elatukseen, mutta kokevat jotenkin itse jääneensä koko homman ulkopuolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siinä suhteelle käy kun hankkii lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi harmi, että ihan työ jolla pidetään myös sinun elintasoa yllä menee sinun ohi, harrastus jolla pidetään oma pää koppa kunnossa menee sinun ohi, lapsetkin ja koira menee, on se vaikeeta. Varmaan kauhean kamalaa herätä todellisuuteen ettet olekaan oikea prinsessa jossain sadussa. Niin se kuule menee oikeassa elämässä
Miksi olla parisuhteessa, jos se kumppani on hyvin vähän tärkeä? Eli käytännössä yksi kavereista, joita tavataan silloin tällöin.
Olisko niin, että haluat seksiä, mutta se mitä kumppani haluaa on sinulle yksi hailee?
Sori siitä, että työpäivän jälkeen tarvitsee ruokkia lapsi ja ulkoiluttaa koiraa ja lasta. Sori siitä, että tarvitsee hoitaa lapsen iltatoimet ja nukuttaa lapsi ja vielä ulkoiluttaa se koira. Sori, siitä etten edes ajattele sitä seksiä kun kello on soimassa aamulla kun pitää ulkoiluttaa koira ja herättää lapsi päiväkotia varten. Ja sori siitä etten voi lukija koiraa ja lasta komeroon lauantaina aamuksi, että sinä saat nukkua ja minä palvoa sinua toisena päivätyönäni. Sori siitä, että arki on arkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niin, että naisille parisuhde ja perhe on kokonaisuus, tiimi jonka eteen tehdään hommia? Ja miehelle lopulta merkitsee vain parisuhde ja siinä erityisesti seksi? Kuulluksi ja ymmärretyksi tuleminen?
Vai onko tämä täysin yksilöllistä, sukupuolesta riippumatonta?
Jaa-a. Meillä on kaksi pientä lasta ja meillä on menossa elämänvaihe jossa ollaan perhekeskeisiä ja se parisuhteen perusta on jossain siellä taustalla tukemassa sitä perhekeskeisyyttä. Lapset tarvitsevat nyt meitä aikuisia enemmän kuin me aikuiset toisiamme. Ja me aikuiset tarvitsemme myös työtämme enemmän kuin toista aikuista, perhe pitää pitää leivässä. Ja että jaksamme sitä perhekeskeisyyttä tarvitsemme omaa aikaa enemmän kuin toista aikuista. Ja mistä tiedän, että parisuhteemme perusta on kunnossa, arjen pienistä teoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erosin tuollaisesta. Miksi hukata elämänsä ihmisen kanssa, jota ei edes kiinnosta olenko olemassa vai en? Nykyiselle olen aina ykkönen kaikessa, ja hän tietysti minulle.
Aina ykkönen kaikessa? Kuulostaa todella kokonaisvaltaiselta.
Niin se onkin kokonaisvaltaista. Olemme toisillemme kaikki kaikessa. Vähempään en enää tyytyisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jäät tuollaiseen suhteeseen? Etkö arvosta itseäsi?
Eroa! Ansaitset parempaa!
Jos on itsestäänselvyys niin sitten sinua kohdellaan kuin itsestäänselvyytä. Suomessa ei ole enää kulttuuria, missä puolisoa kohtaan olisi velvollisuuksia. Ei elatusta, tai muutakaan.