Mistä tiedän, onko vika minussa vai parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Itse on tehnyt sellaisen päätelmän, tai oikeastaan ratkaisun, että puoliso ei ole viihdyttäjä. Olen naimisissa asiapertin kanssa. Kuivakkaan, mutta kunnollisen. Hankin itse väriä ja viihdykettä elämääni harrastusten kautta ja joihinkin juttuihin saan hänetkin mukaani. Saattaa olla, että ap lopulta löytäisi sen oikean puoliskonsa parisuhdetta vaihtamalla, mutta todennäköisyys on pieni. Suurin osa joutuu sopeutumaan ja ottamaan vastuun omasta elämänilostaan. Joku viihtyy yksin hiljaisuudessa, toinen kaipaa vilskettä. Joku odottaa päivittäisiä rakkauden tunnustuksia, vaikka puoliso vaihtaa autosi talvirenkaat. Täytyy älytä, että renkaiden vaihto on rakkauden teko.

Riippuu mikä kullekin on tärkeää. Minä taas en voisi olla asiapertin kanssa kokonaista päivääkään. Parisuhde pitäisi kuitenkin olla parempi vaihtoehto kuin yksinolo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on käsite, parisuhde on IHMISET ja niiden toiminta ja kemiat. Meillä ei ainakaan kemiat toimi lainkaan, tapellen ja riidellen viemme asiat maaliin, rapatessa roiskuu sanotaan. Jos jotain haluan sen toteutan ja siihen ei puolisolla ole mitään jakoa olla vastaan. Parisuhde koostuu ihmisistä jotka tutkivat itseään ja katsovat, miten toimivat keskenään. Yhtään kaksosta ei ole mennyt keskenään naimisiin ! Jotkut asiat vain ylikävellään, piste !

Miksi suhteenne on olemassa??

Siksi, koska en oleta löytäväni täsmälleen samanlaista ihmistä kuin itse olen enkä edellytä sitä myöskään toiselta.

Se kai ei olekaan ideaalitapaus. Jos olisi, kaikki kaksoset olisivat keskenään paris

Täsmälleen samanlaista ihmistä ei muualta löydy.

Onko tärkeää, että puolisoehdokkaalla on hyvät talvirenkaat? Jostain vastauksesta näin mainittavan talvirenkaat.

Vierailija kirjoitti:

Tuskinpa, koska se olisi sukurutsaa.

Eli ei pidäkään yrittää hakea samanlaista ihmistä kuin itse on. Koska hän olisi käytännössä kaksossisaresi. Ja kuka harjoittaisi seksi sisaruksensa kanssa? No, on kai niitäkin.

Hyvä kysymys ap. Vastaan omasta kokemuksesta:

Olen toista kertaa naimisissa. Nykyinen parisuhteeni on kestänyt 13 vuotta. Meillä on seesteistä, mies on todella helppo ja joustava ja antelias. Mies kuvaa minua samoilla sanoin. Koska hän on antelias, ajattelee aina myös minun parastani ja kuuntelee minun toiveitani, niin totta kai olen vastavuoroinen. On helppo antaa, kun itse saa. Hän myös ongelmatilanteissa keskustelee, pysyy asiallisena ja asiassa. Riidat eivät koskaan kasva, vaan päätyvät johonkin kompromissiin tai joskus jopa konseksukseen.

Ensimmäosessä avioliitossa oli vähemmän seesteistä. Jos en ollut miehen kanssa samaa mieltä, alkoi hän syyllistämään minua niin, että kuulin olevani huono ihminen kun ajattelen niin kuin ajattelen. Eniten inhosin sitä, kun hän laittoi sanojani suuhun: sinä ajattelet xy - vaikka en ajatellut - ja sittenhän minä pillastuin. Riidat päätyivät monen päivän mykkäkouluun.

Nykyään ajattelen, että on kahdenlaisia ihmisiä, ottajia ja antajia. 



Jos kaksi ottajaa on yhdessä, on suhde riidantäyteinen.

Jos ottaja ja antaja ovat yhdessä, on suhde alistussuhde. Sellainen oli eka avioliittoni.

Jos kaksi antajaa on yhdessä, niin suhde harmoninen. Kuten nykyisessä avioliitossani.

Yritin 10 vuotta korjata liittoani lasteni isän kanssa. 10 vuotta luulin, että suurin vika on minussa. Ei ollut. Eksäni olikin patologinen valehtelija. Kun hänen todellinen minänsä paljastui, niin tajusin, etten pidä hänestä millään tasolla. Olkaa ihmiset rehellisiä itsellenne. Jos suhde on kaiken aikaa epätyydyttävä, eikä asiasta voi edes puhua puolisolle niin, että mikään muuttuisi, niin mitä elämää se sellainen on. 

Jos molemmat työskentelevät parisuhteen hyvän eteen ja huomioivat toisiaan, parisuhde on hyvä.

Jos vaan toinen tekee parhaansa ja toinen rötväilee, parisuhde ei ole hyvä, mutta monet jäävät siihen siitä huolimatta.

Jos vaan toinen tekee parhaansa ja toinen sabotoi suhdetta minkä ehtii, niin kytkintä nostetaan eilen. 

Jos parisuhde ottaa enemmän kuin antaa, itse lähtisin menemään, koska minulle parisuhteen pitää parantaa elämänlaatua sinkkuuteen verrattuna, ei huonontaa sitä. Siihen ei riitä se, että no joo, on isompi asunto ja turvatummat tulot ja hyväksytympi yhteiskunnallinen rooli. 

Yleensä, jos pitää pohtia, että onko parisuhde ja kumppani hyvä, niin se ei ole sitä. Hyvää parisuhdetta ja hyvää kumppania ei tarvitse edes miettiä, että onkohan. Vähän kuin joku sanoi, että ei minun tarvitse pohtia, että rakastanko lemmikkiäni ja tietoisesti tehdä töitä sen eteen, että rakastan lemmikkiäni. Se tulee luonnostaan. Näin myös hyvässä parisuhteessa hyvän kumppanin kanssa.

Liian usein näkee naisilla sitä, että "joo, Janne on tosi ihana ja rakastaa minua. Tuhlaa meidän rahat, ei puhu minulle, äyskii ja viskelee tavaroita, ei auta jos sairastun, jos voin huonosti hän alkaa voida vielä huonommin, ei siivoa, on jättänyt koiran kokonaan mun  vastuulle, ei anna minun opiskella/harrastaa rauhassa, vaatii että kaikki tehdään miten hän haluaa, pakottaa seksiin josta en saa edes orgasmia, ja käyttää vauvaamme vuoroin kärpäslätkänä ja ovistopparina. Mutta Janne on tosi hyvä ja meillä on hyvä suhde."

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että miehet ei koskaan vastaa sitä, mitä miehestä haluaisin. Pitää siis miettiä mikä on realistista laittaa miehen harteille. Mieheni on kohtuullisen helppo asuinkumppani, arjen asiat on helppo hoitaa ja hyvä isä. Myös viihdymme pääsääntöisesti hyvin yhdessä. Kuitenkaan romantiikkaa tai onnellisuutta en häneltä saa enkä usko saavani keneltäkään muulta mieheltä. Hankin ne asiat muita kautta itse. 

Jos luulee kumppanin tuovan onnellisuutta, se on aika varma epäonnistuminen. Sellaista suhdetta en ole nähnytkään (alkuhuuman jälkeen). Jokaisesta henkilöstä myös puuttuu jotakin. Jos kumppanisi täyttää 75% tarpeistasi, se on aika hyvä. Se ei poista sitä, ettemmekö voisi kaivata puuttuvaa 25% tai ihastua henkilöön, jossa se puoli täyttyy. Kuitenkin vain tyhmä vaihtaa 75% puolison siihen henkilöön, jolta löytyy vain se puuttuva 25%. Huono kauppa, johon harmittavan moni haksahtaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on käsite, parisuhde on IHMISET ja niiden toiminta ja kemiat. Meillä ei ainakaan kemiat toimi lainkaan, tapellen ja riidellen viemme asiat maaliin, rapatessa roiskuu sanotaan. Jos jotain haluan sen toteutan ja siihen ei puolisolla ole mitään jakoa olla vastaan. Parisuhde koostuu ihmisistä jotka tutkivat itseään ja katsovat, miten toimivat keskenään. Yhtään kaksosta ei ole mennyt keskenään naimisiin ! Jotkut asiat vain ylikävellään, piste !

Miksi suhteenne on olemassa??

Siksi, koska en oleta löytäväni täsmälleen samanlaista ihmistä kuin itse olen enkä edellytä sitä myöskään toiselta.

 

Ja miksi suhteenne on olemassa, vaikka ihmettelet, mikä siinä on pielessä etkä kykene keskustelemaan siitä kumppanis

Niin tai kumppani ei osaa kuunnella oikein vaan tulkitsee puheen itselleen sopivaksi, se on heikkouden merkki.

Vierailija kirjoitti:

Itse on tehnyt sellaisen päätelmän, tai oikeastaan ratkaisun, että puoliso ei ole viihdyttäjä. Olen naimisissa asiapertin kanssa. Kuivakkaan, mutta kunnollisen. Hankin itse väriä ja viihdykettä elämääni harrastusten kautta ja joihinkin juttuihin saan hänetkin mukaani. Saattaa olla, että ap lopulta löytäisi sen oikean puoliskonsa parisuhdetta vaihtamalla, mutta todennäköisyys on pieni. Suurin osa joutuu sopeutumaan ja ottamaan vastuun omasta elämänilostaan. Joku viihtyy yksin hiljaisuudessa, toinen kaipaa vilskettä. Joku odottaa päivittäisiä rakkauden tunnustuksia, vaikka puoliso vaihtaa autosi talvirenkaat. Täytyy älytä, että renkaiden vaihto on rakkauden teko.

Meillä maksetaan kulut 50/50. Molemmilla on omat autot, jotka huolletaan itse. Renkaat vaihdetaan myös itse omiin autoihin. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on osiensa summa. Vika on jommassakummassa tai molemmissa.

YLEENSÄ MOLEMMISSA !

Vierailija kirjoitti:

Itse on tehnyt sellaisen päätelmän, tai oikeastaan ratkaisun, että puoliso ei ole viihdyttäjä. Olen naimisissa asiapertin kanssa. Kuivakkaan, mutta kunnollisen. Hankin itse väriä ja viihdykettä elämääni harrastusten kautta ja joihinkin juttuihin saan hänetkin mukaani. Saattaa olla, että ap lopulta löytäisi sen oikean puoliskonsa parisuhdetta vaihtamalla, mutta todennäköisyys on pieni. Suurin osa joutuu sopeutumaan ja ottamaan vastuun omasta elämänilostaan. Joku viihtyy yksin hiljaisuudessa, toinen kaipaa vilskettä. Joku odottaa päivittäisiä rakkauden tunnustuksia, vaikka puoliso vaihtaa autosi talvirenkaat. Täytyy älytä, että renkaiden vaihto on rakkauden teko.

Mutta heräsi silti kysymys.... miksi olet parisuhteessa? Tai tuntuuko suhteenne parisuhteelta vai vaan työnjaolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde on käsite, parisuhde on IHMISET ja niiden toiminta ja kemiat. Meillä ei ainakaan kemiat toimi lainkaan, tapellen ja riidellen viemme asiat maaliin, rapatessa roiskuu sanotaan. Jos jotain haluan sen toteutan ja siihen ei puolisolla ole mitään jakoa olla vastaan. Parisuhde koostuu ihmisistä jotka tutkivat itseään ja katsovat, miten toimivat keskenään. Yhtään kaksosta ei ole mennyt keskenään naimisiin ! Jotkut asiat vain ylikävellään, piste !

Miksi suhteenne on olemassa??

Siksi, koska en oleta löytäväni täsmälleen samanlaista ihmistä kuin itse olen enkä edellytä sitä myöskään toiselta.

Se kai ei olekaan ideaalitapaus. Jos olisi, kaikki kaksoset olisivat keskenään paris

Olipa älynväläys. Voi sen kaksosen ottaa kumppanikseen myös toisesta perheestä, siinäkin tapauksessa naimisissa ovat kaksoset. Vaikutat todella pimpolta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi helvetissä ihmiset kiusaa itseään ja toisiaan olemalla suhteissa, joissa eivät viihdy?

Pelkäättekö te noin saatanasti vapautta?

Itseään ei pääse karkuun puolisoa vaihtamalla. Suuri osa ihmisistä on itse aika perseestä, kaikenlaista tunnelukkoa taustalla, ja silloin on ihan aiheellistakin pohtia tällaisia asioita kuin aloituksessa. Jos siis ihminen ylipäätänsä pitää pitkää ja vakaata parisuhdetta tavoittelemisen arvoisena asiana. Toki jotkut sitten ottavat opikseen joka suhteesta ja ovat aina pikkuisen parempia kumppaneita seuraavalle. Jotkut taas ottavat itseään niskasta kiinni siinä alkuperäisessä suhteessa ja kehittyvät ihmisinä. Moni ei siihen samassa suhteessa pysty, vaan ylpeys nousee esteeksi. Ja toki parisuhteeseen tarvitaan kaksi, mutta se vajavainen kumppanikin saattaa olla kehityskelpoinen ihminen. Jos halu panostaa parisuhteeseen ja kehittyä parisuhdetaidoissa puuttuu jommalta kummalta, niin sitten tilanne on hankala.

"Olipa älynväläys. Voi sen kaksosen ottaa kumppanikseen myös toisesta perheestä, siinäkin tapauksessa naimisissa ovat kaksoset. Vaikutat todella pimpolta."

Jos ottaa puolisokseen kaksosen toisesta perheestä niin siinä ei kyllä ole mitään eroa siihen, että jottaisi ei-kaksosen toisesta perheestä. 🙄🙄🙄

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että miehet ei koskaan vastaa sitä, mitä miehestä haluaisin. Pitää siis miettiä mikä on realistista laittaa miehen harteille. Mieheni on kohtuullisen helppo asuinkumppani, arjen asiat on helppo hoitaa ja hyvä isä. Myös viihdymme pääsääntöisesti hyvin yhdessä. Kuitenkaan romantiikkaa tai onnellisuutta en häneltä saa enkä usko saavani keneltäkään muulta mieheltä. Hankin ne asiat muita kautta itse. 

Jos luulee kumppanin tuovan onnellisuutta, se on aika varma epäonnistuminen. Sellaista suhdetta en ole nähnytkään (alkuhuuman jälkeen). Jokaisesta henkilöstä myös puuttuu jotakin. Jos kumppanisi täyttää 75% tarpeistasi, se on aika hyvä. Se ei poista sitä, ettemmekö voisi kaivata puuttuvaa 25% tai ihastua henkilöön, jossa se puoli täyttyy. Kuitenkin vain tyhmä vaihtaa 75% puolison siihen henkilöön, jolta löytyy vain se puuttuva 25%. Huono kauppa, johon harmittavan moni haksahtaa. 

Miksi te olette yhdessä? Sanot, ettet saa suhteesta onnea, mutta ilmeisesti se kuitenkin antaa enemmän, kuin ottaa? Eli plussan puolella ollaan?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että miehet ei koskaan vastaa sitä, mitä miehestä haluaisin. Pitää siis miettiä mikä on realistista laittaa miehen harteille. Mieheni on kohtuullisen helppo asuinkumppani, arjen asiat on helppo hoitaa ja hyvä isä. Myös viihdymme pääsääntöisesti hyvin yhdessä. Kuitenkaan romantiikkaa tai onnellisuutta en häneltä saa enkä usko saavani keneltäkään muulta mieheltä. Hankin ne asiat muita kautta itse. 

Jos luulee kumppanin tuovan onnellisuutta, se on aika varma epäonnistuminen. Sellaista suhdetta en ole nähnytkään (alkuhuuman jälkeen). Jokaisesta henkilöstä myös puuttuu jotakin. Jos kumppanisi täyttää 75% tarpeistasi, se on aika hyvä. Se ei poista sitä, ettemmekö voisi kaivata puuttuvaa 25% tai ihastua henkilöön, jossa se puoli täyttyy. Kuitenkin vain tyhmä vaihtaa 75% puolison siihen henkilöön, jolta löytyy vain se puuttuva 25%. Huono kauppa, johon harmittavan moni haksahtaa. 

Miksi ihmeessä olet miehen kanssa, jonka rinnalla eläminen ei tuo sinulle onnea tai romantiikkaa ei ole. Toisaalta se kumppanihan on heijastus itsestäsi. Mitä se kertoo Sinusta, ettei ole onnea tai romantiikkaa. Eihän sitä ole, jos et itsekään rakasta häntä. Vai oletko kykenemätön läheisyyteen tms. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen tullut siihen lopputulokseen, että miehet ei koskaan vastaa sitä, mitä miehestä haluaisin. Pitää siis miettiä mikä on realistista laittaa miehen harteille. Mieheni on kohtuullisen helppo asuinkumppani, arjen asiat on helppo hoitaa ja hyvä isä. Myös viihdymme pääsääntöisesti hyvin yhdessä. Kuitenkaan romantiikkaa tai onnellisuutta en häneltä saa enkä usko saavani keneltäkään muulta mieheltä. Hankin ne asiat muita kautta itse. 

Jos luulee kumppanin tuovan onnellisuutta, se on aika varma epäonnistuminen. Sellaista suhdetta en ole nähnytkään (alkuhuuman jälkeen). Jokaisesta henkilöstä myös puuttuu jotakin. Jos kumppanisi täyttää 75% tarpeistasi, se on aika hyvä. Se ei poista sitä, ettemmekö voisi kaivata puuttuvaa 25% tai ihastua henkilöön, jossa se puoli täyttyy. Kuitenkin vain tyhmä vaihtaa 75% puolison siihen henkilöön, jolta löytyy vain se puuttuva 25%. Huono kauppa, johon harmittavan moni haksahtaa. 

Eikö tarpeilla voi olla myös erilaisia painokertoimia? Vähän kuin tarvehierarkiassa. Jotkut tarpeet ovat tärkeämpiä, kuin toiset (esim. turvallisuuden tunne).

Mun kumppani huomioi kyllä mun seksuaaliset tarpeet, mutta henkisiä ei sitten oikein ollenkaan. Olen hänelle ilmaa makkarin ulkopuolella. Mutta täyttäähän hän seksuaalisia tarpeitani, niin mitä oikein odotan?

Seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ilman emotionaalista läheisyyttä on vain vaihdantataloutta. Ei parisuhteen pitäisi olla vaihdantaa. Eikä edes kaveruutta. Nimenomaan emotionaalinen läheisyys ja intiimiys määrittelee parisuhteen.