Kokemuksia kehohäpeästä sängyssä?

Minä häpeän omaa kehoani, montaa kohtaa siinä. Jossain liikaa, toisaalla liian vähän. Tiedän olevani liian kriittinen koska vastakkain sukupuoli on ollut paljon armeliaampi näiden "ongelmieni" suhteen. Seksissä en tee ns ihan kaikkea, osittain tuon häpeän takia. Mutta mitä enemmän luotan kumppaniin, sitä helpompia asiat ovat minulle. Nykyinen miesystäväni tietää nämä heikot kohtasi, ymmärtää eikä vaadi liikaa. Itse vastaavasti haluan hänen kanssaan pikkuhiljaa edetä pidemmällekin koska juuri hänen kanssaan se tuntuu hyvältä ja turvalliselta.

Tumma pyllynreikä,en aina ole muistanut kunnolla pestä

Vierailija kirjoitti:

Tumma pyllynreikä,en aina ole muistanut kunnolla pestä

Mulla sama, välillä jäännyt karvoihin sattumia ja pieni nopeasti laukeava kalu.

T. Markku

Ensimmäinen tyttöystävä silloin parikymppisenä halusi sammuttaa valot, ennenkuin riisui pikkuhousut. Taisin ehdottaa muutaman kerran jälkeen, että voisinko nähdä sen ihan valossa ja siitä lähtien valot jäi päälle.

Eräs nelikymppinen säätö levitteli kyllä sängyssä paikkojaan, mutta sängyn ulkopuolella piti kättään hävyn edessä, mikä tuntui ja näytti hölmöltä. Ja menkkojen aikaan ei saanut katsoakaan, jos oli alusvaatteisillaan.

Sitten vastakohdaksi oli yksi kolmekymppinen säätö, joka oli kokenut elämässä kaikenlaista pahaa ja josta etukäteen ajattelin, että varmasti alastomana näyttäytyminen miehen edessä voi olla vaikeaa, mutta päinvastoin, ei ollut mitään häpeäongelmaa ja viihtyi alasti ihan arkiaskareissakin.

Kehohäpeä on kaikkiaan surullinen juttu. Ikävin tapaus minkä olen kuullut oli useita vuosia yhdessä ollut pariskunta, jolla oli yhteisiä lapsiakin. Naisen toiveesta seksiä harrastettiin aina pimeässä ja saunassakin oli pitänyt pyyhettä. 

En mä tiedä onko se häpeää vai itseinhoa. Mutta juu, vaikeaa on. Aiemmin en pitänyt kehossani mistään, eikä tullut minkäänlainen seksi mieleenkään. Nykyään olen siinä vaiheessa, että edelleenkään en voi kuvitellakaan olevani miehen kanssa, mutta sentään jo kosken itse itseeni. 

Minulla se on aika tapauskohtaista. On ollut pitkä suhde jossa hengailtiin alasti, ei hävettänyt yhtään ja olin leikkisä ja itsevarma. Sitten on ollut suhde jossa en lopulta alun jälkeen halunnut olla edes alusvaatteisillaan enkä oikein sitä seksikkään harrastaa, mistään saunomisista tai kasuaalista alastomuudesta puhumattakaan. Minulla siis jos toinen ei puhu kehostani rumasti eikä vertaile muihin tai elekieli ole kummallisen jäykkää niin kehohäpeä ei puske pintaan. Jos taas toinen osoittaa arvostelemalla ja nyrpistelemällä että en kelpaa niin en kyllä todellakaan enää näytä itseäni.  

Joo. Muuten tykkään kropastani, mutta peräaukko on niin karmean näköisessä kunnossa (hetulat) että se rajoittaa seksiä todella paljon. En voi olla kontillani mieheen päin jne, koko ajan saa pelätä, näkyykö reikä. Ei ole kivaa.

Uuteen suhteeseen en voisi edes ryhtyä tämän takia.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Muuten tykkään kropastani, mutta peräaukko on niin karmean näköisessä kunnossa (hetulat) että se rajoittaa seksiä todella paljon. En voi olla kontillani mieheen päin jne, koko ajan saa pelätä, näkyykö reikä. Ei ole kivaa.

Uuteen suhteeseen en voisi edes ryhtyä tämän takia.

Käsittämätöntä, miksi moisen takia.

Itselläni on ollut monenlaista kehohäpeää. Lähdetään vaikka siitä, että ollessani nuorempi useampi tyttö naljaili siitä, että minulla oli jonkin verran ulkoneva rinta. Kysyttiin rintaliiveistä ja eräs lääkäriksi opiskelemaan päässyt oikein tieteellisesti perusteli, miksi hänen on sopivaa loukata kehoani. Naisella saa olla lättänä rinta, mutta pienikin ulkoneminen on miehellä lääketieteellinen diagnoosi eli rintojen liikakasvu. Siihen sain myöhemmin leikkauksen, mutta ei ennen kuin naiskirurgi yritti tämänkin estää ja laittaa minun mielenterveysongelmakseni.

Sitten vähän vanhempana naisten omaa sukupuolta ylistävät jutut ("kyllä nainen on kauniimpi" jne.) sekä tietoisuus siitä, että mies on naisille aika itsestään selvä ja arkinen juttu vaikuttivat todella paljon, kun en myöskään omistanut mitään satumaisia geeniomaisuuksia kuten valtavan pitkää pornopenistä tai hirveän pitkiä jalkoja ja selkää, jotta olisin todella pitkä. Tuli sellainen kuva, että naiset suostuvat seksiin mielenhäiriön vallassa ja kiihottuvat miehen läähätyksestä eikä miehestä itsestään. 

Kun ensimmäisen kerran tuli mahdollisuus harrastaa jonkinlaista seksiä, en pystynyt kiihottumaan, koska nuo asiat olivat mielessä ja loppujen lopuksi tämä tyttökään ei koskaan sanonut mitään kaunista miehistä sukupuolena, ja se tavallaan vahvisti epäilykseni. Hän tarjoutui ikään kuin objektina ja lahjana, jota en silloin osannut käyttää, koska minulta puuttui kyky tuollaiseen menninkäinen ja päivänsäde -vuoronvaikutukseen, jossa mies on huohottaja ja nainen katseltava.

Lisäksi tietysti ajattelin, että miehen alakerta on naisten mielestä kamala, koska niinhän he jatkuvasti sanoivat milloin missäkin yhteyksissä. Olin 2023 töissä yläkoulussa ja kuulin, kun kaksi tyttöä kovaan ääneen ja vilkkaan mielikuvituksen avulla perustelivat toisilleen, miten rumat ja inhottavat kivespussit ovat. Tähän joku voi tietysti älähtää, että "nehän ovat lapsia!" ja muuta vahinkokontrollia, mutta enpä noiden kahden vuoden jälkeen ole kuullut yhdenkään naisen sanovan mitään kaunista miehen värkistä ja jos sanookin, epäilen sen olevan ulkoa opeteltua teeskentelyä tai viittaavan todella pitkään pornopenikseen. Naiset kyllä asettavat kriteereitä miesten ruumiinosille, mutta edes se kriteerien läpäisy ei tarkoita sitä, että saisi jotain sen suurempaa huomiota, vaan ikään kuin vain käyttöluvan naisen ihailemiseen ja kosketteluun. 

Ongelmani on siis osittain sukupuolikohtainen ja osittain yksilökohtainen. Jos olisin tuuheatukkainen 196cm/21cm tiilileuka, niin ehkä näkisin asiat vähän eri tavalla ja olisin tyytyväinen yksilötasolla, koska olisin saavuttanut miesten maksimit. Jos kaali leikkaisi, niin olisin kuitenkin varmaan huomannut samat trendit kollektiivisella sukupuolitasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on ollut monenlaista kehohäpeää. Lähdetään vaikka siitä, että ollessani nuorempi useampi tyttö naljaili siitä, että minulla oli jonkin verran ulkoneva rinta. Kysyttiin rintaliiveistä ja eräs lääkäriksi opiskelemaan päässyt oikein tieteellisesti perusteli, miksi hänen on sopivaa loukata kehoani. Naisella saa olla lättänä rinta, mutta pienikin ulkoneminen on miehellä lääketieteellinen diagnoosi eli rintojen liikakasvu. Siihen sain myöhemmin leikkauksen, mutta ei ennen kuin naiskirurgi yritti tämänkin estää ja laittaa minun mielenterveysongelmakseni.

Sitten vähän vanhempana naisten omaa sukupuolta ylistävät jutut ("kyllä nainen on kauniimpi" jne.) sekä tietoisuus siitä, että mies on naisille aika itsestään selvä ja arkinen juttu vaikuttivat todella paljon, kun en myöskään omistanut mitään satumaisia geeniomaisuuksia kuten valtavan pitkää pornopenistä tai hirveän pitkiä jalkoja ja selkää, jotta olisin todella pitk

Tuohon lisäyksenä, että sitten keski-ikääntyvänä aikuisena joidenkin medioiden kautta on tullut vastaan tapauksia, joissa nainen on sanonut jotain kivaa ja se on vähän helpottanut tuota tunnetta. Esim. Brittien Naked Attractionissä oli binainen, jolle oli tarjolla naisia ja miehiä ja oman ilmoituksensa mukaan tämä nainen valitsi miehen kivespussin ulkonäön perusteella. Tosin tämä sama nainen myös kauhisteli pitkää esinahkaa ja juontaja lähti siihen ilmeillään mukaan eli täysin ristiriidaton tapaus sekään ei ollut. 

Vierailija kirjoitti:

Joo. Muuten tykkään kropastani, mutta peräaukko on niin karmean näköisessä kunnossa (hetulat) että se rajoittaa seksiä todella paljon. En voi olla kontillani mieheen päin jne, koko ajan saa pelätä, näkyykö reikä. Ei ole kivaa.

Uuteen suhteeseen en voisi edes ryhtyä tämän takia.

Olen tuo mies, joka kirjoitti pitkät jutut yllä. Tuo kuulostaa myös ikävältä jutulta ja olen pahoillani puolestasi. Tuollaisia ei helposti tule ajatelleeksi, että tuommoinenkin ongelma voi olla taustalla ja tietyt asennot altistaa häpeälle, jos sitä on tuntiakseen. 

Olen aina hävennyt kehoani. Ei tulisi mieleenkään yrittää sänkyhommia tällä ruholla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Muuten tykkään kropastani, mutta peräaukko on niin karmean näköisessä kunnossa (hetulat) että se rajoittaa seksiä todella paljon. En voi olla kontillani mieheen päin jne, koko ajan saa pelätä, näkyykö reikä. Ei ole kivaa.

Uuteen suhteeseen en voisi edes ryhtyä tämän takia.

Käsittämätöntä, miksi moisen takia.

Koska ne hetulat on todella oksettavan näköiset. Vähättelet asiaa, koska et ole nähnyt niitä. Ei yhdelläkään miehellä maailmassa seisoisi niitä katsellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Muuten tykkään kropastani, mutta peräaukko on niin karmean näköisessä kunnossa (hetulat) että se rajoittaa seksiä todella paljon. En voi olla kontillani mieheen päin jne, koko ajan saa pelätä, näkyykö reikä. Ei ole kivaa.

Uuteen suhteeseen en voisi edes ryhtyä tämän takia.

Käsittämätöntä, miksi moisen takia.

 

Koska ne hetulat on todella oksettavan näköiset. Vähättelet asiaa, koska et ole nähnyt niitä. Ei yhdelläkään miehellä maailmassa seisoisi niitä katsellen.

Kerro vielä missä ne hetulat sinulla ovat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo. Muuten tykkään kropastani, mutta peräaukko on niin karmean näköisessä kunnossa (hetulat) että se rajoittaa seksiä todella paljon. En voi olla kontillani mieheen päin jne, koko ajan saa pelätä, näkyykö reikä. Ei ole kivaa.

Uuteen suhteeseen en voisi edes ryhtyä tämän takia.

Olen tuo mies, joka kirjoitti pitkät jutut yllä. Tuo kuulostaa myös ikävältä jutulta ja olen pahoillani puolestasi. Tuollaisia ei helposti tule ajatelleeksi, että tuommoinenkin ongelma voi olla taustalla ja tietyt asennot altistaa häpeälle, jos sitä on tuntiakseen. 

Kiitos <3 Kaikkea hyvää sinulle.

En ole koskaan katsonut doggy stylessä anaalia. Kaiken huomion vie vulva jonka huulten väliin työnnän seisovan kaluni. 

Minä häpeän. Syynä on vanheneminen ja kehon muuttuminen. Olin nuorena kaunis, tai niin ainakin kuvailtiin. Kiinteä peppu, hoikka vyötärö, naisellinen lantio (ei leveä eikä hoikka). Oli myös terhakat rinnat, jopa kauniit omastakin mielestäni. Olen 49, kohta 49 v. Takapuoli on selluliittiä, reidet eivät ole kiinteät. Pohkeet ovat paksuntuneet. Vyötäröllä roikkuu löysä pussi, joka tuli heti ekan synnytyksen seurauksena. Se vatsa on ällöttävä, roikkuva ja arpinen. Rinnat ovat melko ok, mutta niitäkin alkaa maan vetovoima vetää alas. En pysty muuta kuin häpeämään kehoa. Liikun ja yritän syödä terveellisesti. En oikeastaan edes paina kuin 8 kg enemmän kuin 20 v., jolloin olin varmaan kauneimmillani. Lihavuus ei siis ole syy, vaan vartalon muoto.