Lue keskustelun säännöt.
Pian alkaa syysloma ja lapsen kaveri taas meillä aamusta alkaen
05.10.2025 |
Ovikello soi viimeistään klo 8.00 ja hän on koko päivän leikkimässä, tulee vähän kuin hoitoon.
Vaikka olenkin loman lapseni kanssa kotona, niin ei silti tarvitsisi olettaa, että olen mikään hoitotäti.
Kommentit (68)
Mä olen tykännyt kun lasten kavereita tulee meille oli sitten loma tai viikonloppu. Yleensä käydään keräämässä lauma kasaan sunnuntai-iltana. Asutaan sen verran syrjässä, että toivon ettei yksikään ala-astelainen lapsi tänne itsekeen tule.
Kellaritilat on tehty lapsille, siellä on tilaa askartaa, rakentaa legoilla ja konsolipelailla.. Keskikerroksessa keittiö ja oleskelutilat. Ylhäällä lapset nukkuu ja siellä rauhoitutaan. Jengiä kun on niin tekevät usein majoja ja/tai siskonpedit "aulaan".
Aamukasilta käännetään kylkeä lomilla. Aikaisintaan kympiltä aletaan aamupalan tekoon. Ulkoillaan paljon. Mahtuu temmeltämään pihalla ja metsässä.
Syyslomat menee mulla pitkälti siihen, että laittelen loppuja pihapaikkoja talviteloille ja Halloweenia esiin - siinä kaikki lapset tykkää auttaa, kun tietää juhlia parin viikon sisään.
Itsehän siis hyödynnän oman katraan lisäksi noita vieraita. Se on kaikille vanhemmillekin ok, että joskus 8 vuotiaat ovat kanoja ruokkimassa, perunapellolla auttamassa ja halkopaikkoja täyttämässä (ei tekemässä). Askereita piisaa kaikille ja leikkiinkiin jää aikaa.
Tänä vuonna miettineet, että keskiviikkona tulee parit vanhemmat grillihommiin ja pidetään kestit illalla. Vievät vieraat muksut koteihinsa ja me lähdetään to-la mummoloihin.
Vastavuoroisuutta on jonkin verran, vaikken mä sitä varsinaisesti edes odota. Lomilla mä mieluusti hamstraan mukuloita tänne.
Mä olen käyttänyt kotirouva vuoteni pieneen omavaraisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olette kummallisia vanhempia nykyään. Meille oli lasten koulukaverit tervetulleita aina, ja jos oli ruokailuaika tietysti lapsi söi meidän kanssa. Myös yökyläilyä oli usein. Tämä oli 80- luvulla.
Höpsis. Meillä äiti (opettaja) 1970-luvulla keksi meille aina jotain pientä joka lomapäiväksi. Oli toria, vesibussia, luontoretkeä, museo, pyöräretki j.n.e. Siihen hän ei halunnut muita lapsia mukaan. Emmekä mekään olisi halunneet. Joku naapuri yritti tivata että moneltako te sitten sieltä tulette takaisin (jotta heidän poikansa olisi voinut tulla meille) ja äiti sanoi, ettei tiedä ja on itsekin lomalla, jolloin opettajaihmiselle riittävät omat lapset aamusta iltaan. Oli se monelle vaikeaa ymmärtää silloin, että opettajakin on ammatti.
Mikä höpsis? Tuo edellinen oli lähempänä yleistä käytäntöä kasarilla kuin teidän perheen oma. Teillä äiti opettaja, joten ymmärtäähän sen, että haluaa keskittyä omiinsa silloin, ilman turhia hälinöitä.
70=80 luvuilla lapset muutenkin olivat enemmän laumasieluja kuin nykyään. Isoissa porukoissa mentiin yleisesti. Oltin sitten kotona lähiössä tai sukuloimassa maalla.
Ohis
Eikö se ole parempi että lapsella on kavereita? Ajaa nyt pois ehkä se ainutkin kaveri. Aikuiset on itsekkäitä ja tyhmiä. Kyllä se aika kaverin kanssa on tärkeämpi, kuin että kierrellään tylsistyneen äidin kanssa kauppoja, koska äiti on kateellinen lapsen kaverista.
Vierailija kirjoitti:
Olette kummallisia vanhempia nykyään. Meille oli lasten koulukaverit tervetulleita aina, ja jos oli ruokailuaika tietysti lapsi söi meidän kanssa. Myös yökyläilyä oli usein. Tämä oli 80- luvulla.
Oletpa hieno ihminen, kun pyyteettömästi hoidit koko lastesi kaveripiirin - ruokailuineen päivineen. Monet muut odottavat jonkinlaista vastavuoroisuutta, perheen omasta ajasta nyt puhumattakaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tykännyt kun lasten kavereita tulee meille oli sitten loma tai viikonloppu. Yleensä käydään keräämässä lauma kasaan sunnuntai-iltana. Asutaan sen verran syrjässä, että toivon ettei yksikään ala-astelainen lapsi tänne itsekeen tule.
Kellaritilat on tehty lapsille, siellä on tilaa askartaa, rakentaa legoilla ja konsolipelailla.. Keskikerroksessa keittiö ja oleskelutilat. Ylhäällä lapset nukkuu ja siellä rauhoitutaan. Jengiä kun on niin tekevät usein majoja ja/tai siskonpedit "aulaan".
Aamukasilta käännetään kylkeä lomilla. Aikaisintaan kympiltä aletaan aamupalan tekoon. Ulkoillaan paljon. Mahtuu temmeltämään pihalla ja metsässä.
Syyslomat menee mulla pitkälti siihen, että laittelen loppuja pihapaikkoja talviteloille ja Halloweenia esiin - siinä kaikki lapset tykkää auttaa, kun tietää juhlia parin viikon sisään.
Itsehän siis hyödynnän oman katraan lisäksi noita vieraita. Se on kaikille
Meillä lasten ja ystäviensä puuhille on varattu itäsiiven kolmas kerros. Sinne on sisäkkö järjestänyt kaikenlaista kivaa puuhaa ja hovimestari vie pikku purtavaa klo 12:45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette kummallisia vanhempia nykyään. Meille oli lasten koulukaverit tervetulleita aina, ja jos oli ruokailuaika tietysti lapsi söi meidän kanssa. Myös yökyläilyä oli usein. Tämä oli 80- luvulla.
Mielelläni itsekin tarjoan lapsille ruoan mutta en kyllä jaksa, että kavereita on aamukahdeksasta eteenpäin...enkä joka päivä
Oli ihan parasta, kun lasten kavereita tuli. Ei tarvinnut itse tehdä juuri mitään. Muistan, kun tyttöjä oli ehkä 5. Hyppivät hyppynarulla pihalla monta h.
Kaikki lapset oli kotona kasvatettu hyvin. Kysyin haluatteko makaronilaatikkoa ja jokainen soitti kotiin käykö. Ruokailun jälkeen voitiin vaikka leipoa korvapuusteja ja jokainen sai viedä pullaa kotiin.
Mä ostin hyvissä ajoin risteilyn Tukholmaan ja Tallinnaan ja varmaan lähes joka krt joku lähti mukaan, vanhempansa kanssa.
Itse herään aamulla aikaisin, ei haitannut aamuisen ovikellon soitot. Mutta vastasin lapset nukkuvat vielä
Höpsis. Meillä äiti (opettaja) 1970-luvulla keksi meille aina jotain pientä joka lomapäiväksi. Oli toria, vesibussia, luontoretkeä, museo, pyöräretki j.n.e. Siihen hän ei halunnut muita lapsia mukaan. Emmekä mekään olisi halunneet. Joku naapuri yritti tivata että moneltako te sitten sieltä tulette takaisin (jotta heidän poikansa olisi voinut tulla meille) ja äiti sanoi, ettei tiedä ja on itsekin lomalla, jolloin opettajaihmiselle riittävät omat lapset aamusta iltaan. Oli se monelle vaikeaa ymmärtää silloin, että opettajakin on ammatti.