Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oliko ennen tällaista? (Koulumaailma ja vanhempien pöyristely)
05.10.2025 |
Nyt kun olen seurannut muutamaa äitiryhmää somessa, olen yhä useammin törmännyt aloituksiin, joissa kauhistellaan mitä alakouluikäisiltä lapsilta vaaditaan. Milloin on liikaa läksyjä, kokeita, liikunnassa uimiseen tai joukkueurheiluun osallistuminen, nyt viimeisimpänä järkytys siitä, mitä jo eskarissa lapsilta vaaditaan.
Eräs tuttavani ei ymmärtänyt, miksi jo ekalla piti istua pulpetin ääressä koko tunti, kun hänen lapsensa pystyi keskittymään paremmin lattialla istuen ja maaten (ihan oikeasti, äiti oli tosissaan), eikä se kuulemma olisi häirinnyt ketään.
Vastaan tuli myös keskusteluketju, jossa vanhemmalle oli tullut paha mieli vanhempainillassa, kun opettaja oli iloissaan kertonut monen saaneen kokeesta kympin ja tämän oma lapsi oli saanut heikon arvosanan.
Keväisin stipendikeskustelu on samanlaista. Stipendiä ei saisi antaa parhaan koulumenestyksen takia, vaan yrittämisen tai muun toiminnan. Koska siitä tulee muille paha mieli. Siitä huolimatta että näitä palkintoja kyllä jaetaan stipendien ohessa.
Olen itse aloittanut koulutieni 80-luvulla ja ei tullut kuuloonkaan, että vanhemmat olisivat pöyristelleet normaaleille vaatimuksille. Läksyjä tuli ja ne tehtiin ja koulussa osallistuttiin kaikkeen toimintaan ja istuttiin omalla paikalla koko tunti. Tämä oli itsestäänselvyys. Samoin omat lapseni ovat toimineet. Stipendin sai parhaan keskiarvon oppilas.
Muistatteko oliko teidän kouluaikana jo tällaista kulttuuria, että lapsilta ei olisi saanut vaatia mitään eikä kenellekään olisi saanut tulla paha mieli, jos opettaja mainitsi jonkun muun saavutuksesta tai muuta vastaavaa?
Mitä näistä lapsista tulee, jos omaksuvat vanhempiensa asenteen ja todennäköisesti omaksuvatkin.
Kommentit (47)
Jos lapsella ei ole ennen koulua ollut kotonaan minkäänlaista säännöllistä elämää ja on saanut tehdä mitä haluaa, niin varmasti tuottaa vaikeuksia olla tunnit kiltisti oman pulpetin ääressä. Me 70-luvulla syntyneet taidettiin älytä se jotenkin kuin luonnostaan että pitää osata käyttäytyä ja olla lapsena, ei suunapäänä koko ajan äänessä. Koulussa oltiin hyvin kiltisti. Nykyajan lapset ovat hyvin levottomia ja jollain lailla perheen pomoja. Mitään ei kielletä ja lapsi tietää että huutamalla saa kaiken. Onko ihme että tällaisia lapsia on kun ne vanhemmat näyttää usein olevan teiniksi jämähtäneitä yli ikäisiä lippisjonneja ja äidit selaa puhelinta, isovanhemmat ei sitten edes halua näitä jälkikasvunsa riiviöitä kylään, koska eivät pärjää niiden kanssa ja oma juopottelu kärsii. Lapsista tulee väliinputoajia kun kasvatus jää sitten ei kenenkään tehtäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun lapsuudessani jonkun luokkakaverin äiti tosissaan kyseenalaistaisi, miksi Pirkkopetterin pitää istua tuolilla eikä hän voi maata väillä lattialla niin äippä olisi varmasti viety mielisairaalaan
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli apukoulut jonne joutui ne jotka ei pysynyt opetuksessa ja tehtävissä mukana. Muille jäi rauhallisempi luokka oppia asioita.
Meidän luokka oli rauhallinen -ja eikös vaan nuo häiriköt sitten AINA laitettu meidän kiusaksemme jossain vaiheessa.
Sai niille idiooteille kyllä nauraakin, ei sillä! :D
Vierailija kirjoitti:
Omassa kotokaupungissani rakennettiin hieno uusi koulurakennus, jossa oli kaikki luokat eskarista ysiin. Ei seiniä, mutta sohvia ja säkkituoleja ja muuta paskaa senkin edestä. Sittemmin väliseiniä rakennettiin koska minkäänlaista työrauhaa ei ollut. Tämä ilmeisesti tuli yllätyksenä. Oppilailla on myös nykyään tuplaluokkia, joissa kaksi opettajaa ja avustajia. Näitä "erityisiä" on sitten useampia samassa tilassa ja se oli yhtä helvettiä opettajille ja rauhallisille oppilaille jotka haluaisivat oppia. He jäävät näiden kasvattamattomien ja kurittomien lasten varjoon vaikka juuri he sitä huomiota ansaitsisivat.
Voi olla että joku konservatiivi huomautti asiasta mutta hänet hiljennettiin ja käskettiin painumaan 1800 luvulle. kuten aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ongelma on usein se, että lapselta ei osata tai haluta vaatia mitään ja annetaan periksi kaikessa, ei uskalleta kieltää tai sanoa ei, koska pelätään, mitä sitten tapahtuu.
Esimerkiksi kun lapsi ei halua pysyä käsiä vessakäynnin jälkeen, vinkaisee vanhempin pelästyneenä, että okei, eihän sun tarvitse. Kun ollaan leikkipuistossa ja lapsi ei halua vielä kotiin, alkaa vanhempi kysellä lapselta, että koska lähdettäisiin, tai anella että lähdettäisiinkö jo. Kun lapsi haluaa riehua esimerkiksi juhlatilaisuudessa tai bussissa, ei uskalleta sanoa lapselle ei, koska pelätään lapsen reaktiota, tai muiden ihmisten, siihen että lasta nyt kielletään tässä.
Tämä.
Ja kun opettaja saattaa olla sen lapsen elämässä ensimmäinen ihminen, joka sanoo "ei" ja asettaa rajat niin voi kuvitella, että on haastavaa. Ja opettaja siinä kuviossa on sitten se pahis.
Ja vanhemmat kuvittelevat, että yli 20 oppilaan luokassa opettaja palvelee jokaista yksilönä vanhempien toiveiden mukaisesti.
Alue: Aihe vapaa
Omassa kotokaupungissani rakennettiin hieno uusi koulurakennus, jossa oli kaikki luokat eskarista ysiin. Ei seiniä, mutta sohvia ja säkkituoleja ja muuta paskaa senkin edestä. Sittemmin väliseiniä rakennettiin koska minkäänlaista työrauhaa ei ollut. Tämä ilmeisesti tuli yllätyksenä. Oppilailla on myös nykyään tuplaluokkia, joissa kaksi opettajaa ja avustajia. Näitä "erityisiä" on sitten useampia samassa tilassa ja se oli yhtä helvettiä opettajille ja rauhallisille oppilaille jotka haluaisivat oppia. He jäävät näiden kasvattamattomien ja kurittomien lasten varjoon vaikka juuri he sitä huomiota ansaitsisivat.