Lue keskustelun säännöt.
Oliko ennen tällaista? (Koulumaailma ja vanhempien pöyristely)
05.10.2025 |
Nyt kun olen seurannut muutamaa äitiryhmää somessa, olen yhä useammin törmännyt aloituksiin, joissa kauhistellaan mitä alakouluikäisiltä lapsilta vaaditaan. Milloin on liikaa läksyjä, kokeita, liikunnassa uimiseen tai joukkueurheiluun osallistuminen, nyt viimeisimpänä järkytys siitä, mitä jo eskarissa lapsilta vaaditaan.
Eräs tuttavani ei ymmärtänyt, miksi jo ekalla piti istua pulpetin ääressä koko tunti, kun hänen lapsensa pystyi keskittymään paremmin lattialla istuen ja maaten (ihan oikeasti, äiti oli tosissaan), eikä se kuulemma olisi häirinnyt ketään.
Vastaan tuli myös keskusteluketju, jossa vanhemmalle oli tullut paha mieli vanhempainillassa, kun opettaja oli iloissaan kertonut monen saaneen kokeesta kympin ja tämän oma lapsi oli saanut heikon arvosanan.
Keväisin stipendikeskustelu on samanlaista. Stipendiä ei saisi antaa parhaan koulumenestyksen takia, vaan yrittämisen tai muun toiminnan. Koska siitä tulee muille paha mieli. Siitä huolimatta että näitä palkintoja kyllä jaetaan stipendien ohessa.
Olen itse aloittanut koulutieni 80-luvulla ja ei tullut kuuloonkaan, että vanhemmat olisivat pöyristelleet normaaleille vaatimuksille. Läksyjä tuli ja ne tehtiin ja koulussa osallistuttiin kaikkeen toimintaan ja istuttiin omalla paikalla koko tunti. Tämä oli itsestäänselvyys. Samoin omat lapseni ovat toimineet. Stipendin sai parhaan keskiarvon oppilas.
Muistatteko oliko teidän kouluaikana jo tällaista kulttuuria, että lapsilta ei olisi saanut vaatia mitään eikä kenellekään olisi saanut tulla paha mieli, jos opettaja mainitsi jonkun muun saavutuksesta tai muuta vastaavaa?
Mitä näistä lapsista tulee, jos omaksuvat vanhempiensa asenteen ja todennäköisesti omaksuvatkin.
Kommentit (33)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan tuollaisia on ollut. Siellä kitisköön. Opettaja ja koulu sen päättää mitä vaaditaan.
Muutaman ihmisen somekirjoittelulle ei yleensäkään pitäisi antaa minkäänlaista painoarvoa.
Ei tämä valitettavasti ole muutaman somekirjoittajan kertomuksia. Kuten kirjoitin, tunnen useampia opettajia, joiden kanssa olen myöskin keskustellut. Ovat siis luokanopeja ja yksi on erityisope yleisopetuksen puolella. Lähes kaikilla luokilla on myös koulunkäynnin ohjaajia, sillä muuten ei näiden tiettyjen yksilöiden kanssa säily työrauha. Ja kaikki eivät edes ole tuentarpeessa vasn ns normaaeja oppilaita He ovat saaneet olla uniikkeja ja vaativat sitä myös koulussa. Ja useimmiten vanhemmat tukevat tätä. /Ap
Niin? Opettaja vetää rajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittämätöntä ettei ihmiset muista omia kouluaikojaan. Aikoinaan koulu oli lapsen juttu. Vanhemmat eivät siihen juuri kuuluneet. Minun lapsuudessa ei ollut vanhempainiltoja eikä - vartteja. Homma sujui.
Ei monet vanhemmat vaadi enää missään lapsiaan käyttäytymään eikä vaadita kärsivällisyyttä ym. Sitä pitää eskarissa alkaa sitten harjoittelee, kun on yhtä sekasortoa.
"Diagnoosilapsia" on ollut aina. Silloin kuitenkin oli kuri, järjestys ja vaatimus. Diagnoosia ei ollut eikä sen taakse voinut piiloutua ja käyttää tekosyynä.
Ennen oli myös erityisluokat ja erityiskoulut. Diagnoosilapset eivät siis olleet häiritsemässä tavallista opetusta
En muista koska tämä upea "inkluusio" toteutettiin, mutta olisikohan siinäkin ajallinen yhteys oppimistulosten syöksylaskuun? Joka tapauksessa opettajat tietävät, että se on syy, miksi luokissa ei ole enää työrauhaa. Samassa luokassa on useampi aikuinen eikä homma toimi hyvin siltikään. Minulla on keskimmäinen lapsi peruskoulussa ja siitä onnellisessa asemassa, että heidän luokalla on vain yksi niinsanotuttu häirikkö. Kahdella rinnakkaisluokalla on aivan kauhea meno. Koulu on tavallinen ns hyvän alueen koulu, jota olen itsekin käynyt lapsena. Meininki oli täysin erilainen silloin. /Ap
Olin ekalla luokalla 80-luvun alussa. Meillä oli eläkeikäinen opettaja, joka marssitti meitä luokan ympäri 15 min välein. Poikkeuksena kuvaamataidon- ja musiikintunnit.
Jo tuolloin oli tiedossa, että pieni liikunta silloin tällöin parantaa keskittymistä. Toden totta, ei meillä riehuttu ja riekuttu, maattu lattialla tai kiipeilty seinille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainahan tuollaisia on ollut. Siellä kitisköön. Opettaja ja koulu sen päättää mitä vaaditaan.
Muutaman ihmisen somekirjoittelulle ei yleensäkään pitäisi antaa minkäänlaista painoarvoa.
Ei tämä valitettavasti ole muutaman somekirjoittajan kertomuksia. Kuten kirjoitin, tunnen useampia opettajia, joiden kanssa olen myöskin keskustellut. Ovat siis luokanopeja ja yksi on erityisope yleisopetuksen puolella. Lähes kaikilla luokilla on myös koulunkäynnin ohjaajia, sillä muuten ei näiden tiettyjen yksilöiden kanssa säily työrauha. Ja kaikki eivät edes ole tuentarpeessa vasn ns normaaeja oppilaita He ovat saaneet olla uniikkeja ja vaativat sitä myös koulussa. Ja useimmiten vanhemmat tukevat tätä. /Ap
Niin? Opettaja vetää rajat.
Miten yksi opettaja voi "vetää rajan", kun tiettyä lasta/lapsia ei ole pienestä pitäen kasvatettu ja johdettu, vaan lapsi on pyörittänyt aikuisia oman pillinsä mukaan? Ja nämä vanhemmat tukevat lastaan "taistelussa" opettajaa vastaan. Näin karkeasti sanottuna. /Ap
Vierailija kirjoitti:
Ennen lapset oli pariskunnan joka oli avioliitolla sitoutuneen tiimin tuotos nykyään lapsi on yhden yönvahinko jolle keksitään diagnoosi jottei muka huomata olematonta kasvatusta.
Ja sitten nämä litteä maa/puuttinisti/koronadenialistityypit sanovat, että piikeistä tulee autismia yms. - nykyään diagnosoidaan todella paljon ja herkästi. Joskus minun nuoruudessani meillä oli luokalla ihan varmasti ainakin pari ADHD, yksi ADD jne. - nämä olivat silloin vain niitä hiukan "vilkkaita", "syrjäänvetäytyviä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni oli ala-asteella ahkera ja teki aina tehtävänsä hyvin.
Stipendin sai kuitekin keväällä eräs häirikkö joka oli perseillyt koko vuoden paitsi ihan kevään lopussa ei perseillyt ihan niin paljoa.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin koulun vuosituhannen vaihteessa ja kyllä silloin oli jo tuollaista. Oli vanhempia joiden mielestä läksyjä oli liikaa kun oli jopa lukuläksy aapisesta ja matikasta usemapi tehtävä, lomat oli liian lyhyitä, esimerkiksi kun meillä olikahden tai kolmen päivän syysloma + viikonloppu ja koulu alkoi heti uudenvuodenaattona jälkeen. Stipendiä ei jaettu parhaan koulumenestyksen mukaan vaan stipendin sai vähävaraisesta perheestä tuleva poika joka menehtyi aika heikosti koulussa, mutta pojan isä oli töissä stipendin antajatahon firmassa.
Sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisissä olleita lapsia, vanhemmiltaan huostaan otettuja ja sijaisperheessä asuvia, orvoksi jääneitä ja sukulaisillaan asuvia sekä toisen vanhempansa menettäneitä lapsia piti ymmärtää ja heidän piti saada erivapauksia. Heidän tekemisiään ja toimintaansa katsottiin läpi sormien kun huoltajat perusteli, että kun tällä lapsella on niin vaikeaa, eivät siis joutuneet vastuuseen
Miksi sijaisperheessä asuvan tai orvoksi jääneen pitäisi saada erityiskohtelua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä oli. Kävin 50-60-luvulla kansakoulua ja opettajien ja lasten vanhempien yhteiskuntaluokat korostuivat ja numerot annettiin sen mukaan. Ja aina on ollut, myös 80-luvulla, joku vanhempien ammatti saattoi antaa vapautuksen.
Minusta vain hyvä, jos vanhemmat valvovat puolustskyvyttömän lapsen etua ja oikeuksia, sillä myös koulumaailmassa voi olla väärin kohtelua.
Mutta sitä en ymmärrys, mikä motiivi on ap. kaltaisille aloituksille, jossa haukutaan tämän päivän lapset ja vanhemmat ja sädekehä sovitellaan oman pään päälle. . Mikä on pointti? Onko se pahansuopaisutta vai mitä, kun kuitenkaan ei kerrota vinkkejä tai anneta muuta apua hyvään vanhemmuuteen, vaan syyllistetään ja hautataan.
Eiköhän vanhemmat hoida vanhemmuuttaan niillä voimavaroilla ja eväillä mitä on itse saanut?
Aloituksesta päätellen, juuri ap. sukupolvi on kasvattanut ihan itse tämän päivän nuoret vanhemmat ja antaneet eväät aikuisuuteen. Eikö sittenkään kasvatus onnistunut, jos huonoja vanhempia?
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni oli ala-asteella ahkera ja teki aina tehtävänsä hyvin.
Stipendin sai kuitekin keväällä eräs häirikkö joka oli perseillyt koko vuoden paitsi ihan kevään lopussa ei perseillyt ihan niin paljoa.
Mun lapsella oli luokan paras keskiarvo. Stipendi meni pari pykälää huonomman keskiarvon saaneelle pojalle, kun hänellä oli sopiva kirjainyhdistelmä diagnoosina. Stipendi siis oli nimenomaan koulumenestyksestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli. Kävin 50-60-luvulla kansakoulua ja opettajien ja lasten vanhempien yhteiskuntaluokat korostuivat ja numerot annettiin sen mukaan. Ja aina on ollut, myös 80-luvulla, joku vanhempien ammatti saattoi antaa vapautuksen.
Minusta vain hyvä, jos vanhemmat valvovat puolustskyvyttömän lapsen etua ja oikeuksia, sillä myös koulumaailmassa voi olla väärin kohtelua.
Mutta sitä en ymmärrys, mikä motiivi on ap. kaltaisille aloituksille, jossa haukutaan tämän päivän lapset ja vanhemmat ja sädekehä sovitellaan oman pään päälle. . Mikä on pointti? Onko se pahansuopaisutta vai mitä, kun kuitenkaan ei kerrota vinkkejä tai anneta muuta apua hyvään vanhemmuuteen, vaan syyllistetään ja hautataan.
Eiköhän vanhemmat hoida vanhemmuuttaan niillä voimavaroilla ja eväillä mitä on itse saanut?
Aloituksesta päätellen, juuri ap. sukupolvi on kasvattanut ihan itse tämän päivän nuoret vanhemmat ja antaneet evää
Olisiko ihan yleistä pohdintaa? Pahoititko tästä mielesi? Jotainhan on pahasti vialla koulumaailmassa, kun oppimistulokset ovat heikentyneet ja lapset hyppivät opettajien silmille ja häiriköivät muilta oppilailta työrauhan. Kotoa se kaikki käytös kuitenkin lähtee. Miksi tällaisten avuttomien vanhempien sukupolvi on kasvanut? Onko ollut valloillaan joku kasvatustrendi tai vastaava, vai onko tämän sukupolven vanhemmat jostain muusta syystä kykenemättömiä vanhemmuuteen? Ei tietenkään kaikki, mutta paljon enemmän näitä on kuin joskus ennen, kun itse kouluja kävin. /Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä oli. Kävin 50-60-luvulla kansakoulua ja opettajien ja lasten vanhempien yhteiskuntaluokat korostuivat ja numerot annettiin sen mukaan. Ja aina on ollut, myös 80-luvulla, joku vanhempien ammatti saattoi antaa vapautuksen.
Minusta vain hyvä, jos vanhemmat valvovat puolustskyvyttömän lapsen etua ja oikeuksia, sillä myös koulumaailmassa voi olla väärin kohtelua.
Mutta sitä en ymmärrys, mikä motiivi on ap. kaltaisille aloituksille, jossa haukutaan tämän päivän lapset ja vanhemmat ja sädekehä sovitellaan oman pään päälle. . Mikä on pointti? Onko se pahansuopaisutta vai mitä, kun kuitenkaan ei kerrota vinkkejä tai anneta muuta apua hyvään vanhemmuuteen, vaan syyllistetään ja hautataan.
Eiköhän vanhemmat hoida vanhemmuuttaan niillä voimavaroilla ja eväillä mitä on itse saanut?
Aloituksesta päätellen, juuri ap. sukupolvi on kasvattanut ihan itse tämän päivän nuoret vanhemmat ja antaneet evää
Ensimmäinen pirkkopetterin äiti tai iskä ilmoittautui ketjuun 🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin koulut 80-90 luvulla. Tehtiin ne tehtävät mitä piti, ei niistä kitisty.
Stipendejä oli muutamia erilaisia teemoja, yksi parhaasta todistuksesta, yksi kovimmalle arvosanojen parantajalle, yksi luokkahengen ylläpitäjille ym ei ollut niin että absoluuttisesti parhaat saisi aina ja muut ei koskaan.
Ennen oli myös erityisluokat ja erityiskoulut. Diagnoosilapset eivät siis olleet häiritsemässä tavallista opetusta