Henkinen herääminen ja sen tuoma yksinäisyys.
Minä tykkään olla yksin, nautin omasta seurastani ja hiljaisuudesta. Kun saan vain ihmetellä ja pohtia kaikenlaista.
Minua ei oikein kiinnosta enää epäaitous, johon liittyy pintankuvan kiillotus tai siihen liittyvät keskustelut. En samaistu turvan tunteeseen jonka ainoana lähteenä pidetään uraa, omaisuutta ja materiaa. Minusta tärkeämpää on sisäinen tyyni turva ja rauha. En väheksy ketään, joka saa turvaa materiasta tai joka ei pysty samaistumaan minun näkemyksiini. Minusta on vain hienoa jos ovat aidosti onnellisia niinkin mutta me vain eroamme ajatusmaailmaltamme niin paljon, ettei siitä seuraksi ole.
En samaistu kovin moneen enää eikä kovin moni minuun mitä olen keskustellut ihmisten kanssa. Olen kuin vähän eri taajuudella. Varmasti kaltaisiani on jostain mutta koska yksinolokin on niin täyttävää, niin on vaikea muodostaa suhteita toisiin.
Tykkäisin olla hiljaa ja istua luonnossa, keittää nuotiolla pannukahvit ja olla vain seurassa. Jakaa toisen ihmisen kanssa yhteisiä hetkiä ilman, että vaadimme toisiltamme muuta kun olemista.
Kommentit (6)
Minulla ei ole puhuttavaa kenellekään.
Niin tuttua. Olin myös pitkään yksin, mutta sattumalta kohtasin ihmisen, jonka kanssa ajattelen hyvin samalla tavalla. Kyllä meitä tällaisia on, mutta emme pidä itsestämme ääntä.
Vierailija kirjoitti:
Niin tuttua. Olin myös pitkään yksin, mutta sattumalta kohtasin ihmisen, jonka kanssa ajattelen hyvin samalla tavalla. Kyllä meitä tällaisia on, mutta emme pidä itsestämme ääntä.
Hienoa, että olet tavannut kaltaisesi. Kyllä se vaan on niin mahtavaa kun saa jakaa toisen kanssa hetkiä tässä elämässä.
Toivottavasti minäkin kohtaisin samalla aaltopituudella olevan ihmisen.
Aloittaja
Tervettä elämää.
Ei mitenkään erikoista, näin tekee moni.
Tyytyväisenä itseensä ja oloonsa.
Silti me tarvimme toisiamme, jossain muodossa.
Turha hömppä on humpuukia.
Kyllä ne oikeat ihmiset tulevat elämään siten kuten on tarkoitettu.
Tähän kun lisää vielä aika epätavallisen nuoruuden, johon liittyy päihteiden käyttöä ja muuta, niin ihmiset eivät oikein osaa suhtautua minuun kun kerron, että olen raitis. Minä taas tahdon olla rehellinen ja että kohtaan ihmisen kuin hän on ja hän minut. En halua epäaitoja kohtaamisia enkä tarkoita, että ihmisen täytyisi avautua kaikesta itsessään mutta kyllä sen tunnistaa, tahtooko ihminen vilpittömästi tutustua vai onko siinä muuta taustalla.
Aloittaja