Kotiuduin sairaalasta
Kotona mies ei ollut tehnyt yhtään mitään, ei siis saanut aikaiseksi mitään. Toipilaana sain aloittaa normaalit kotityöt ja hän vain ihmetteli ja pyöritteli peukaloitaan. Jääkaappi tyhjä, ei aineksia edes että olisi voinut laittaa mitään. Ei leipää, ei mitään, ei muuta kuin suoraan kauppaan hakemaan tarvikkeita, heikko olo ja vähän huojuva fiilis. Mies jättänyt likaiset vaatteensa lattialle, ei likapyykkikaappiin. Jääkaappiin jäi lähtiessäni kanaa ja juureksia, ne hän oli syönyt ja työntänyt likaisen uunipellin uuniin takaisin. Kun tulin kotiin, alkoi mitä, missä, milloin leikki, eikö mies oikeasti ymmärtänyt, että olen ollut sairaalassa toimenpiteessä eikä sieltä tulla lentämällä kotiin ja aloiteta maratonjuoksua saman tien. Kyllä mieli sumeni kun asiaa itsekseni kelasin. Nyt on kyllä vähintäänkin eksynyt olotila!
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meneppä nyt huilimaan ja anna olla. Aika nopeasti ehdit palstalle kirjoittelemaan.
Kotiuduin 3 viikkoa sitten, kiitos, kyllä nyt kirjoitus sujuu ja sujui silloinkin, ehkäpä kotoasi löytyy jokin vastaava tyyppi niin päätit, että siellä taas joku vain huvikseen valittaa?
No, jatkuuko parisuhde? Kai sen verran viisastuit että ominesi olet vaikka olisit kuinka sairas ja toipilas?
En katso, että se asia kuuluu mitenkään sinulle !
Mitä sitten valitat täällä? Haukut miestä, jonka olet itse valinnut ja mitä ilmeisemmin se mitäänsaamaton mies on silti parempi vaihtoehto kuin olla omineen? Valtaosa ei tähän suostuisi mutta jos valitset saman tien jatkaa niin miksi koet että valitus auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin ja olen kateellinen parisuhteessa oleville. Kuka auttaa kun on kipeänä? Kuka tekee punkkitarkastuksen? Kuka huolehtii kun olen tullut sairaalasta? Ei kukaan!
Tällaiset AP:n viestin kaltaiset miehet ei edes tule mieleen mulla.Ei sairaalasta kotiuteta yksin asuvaa, jos siellä ei pärjää, ja sitten kun vähänkin pärjää niin kotisairaala ja/tai kotihoito käy avustamassa. Terkuin sinkku jolla osastopäiviä vuodesta kroonisen sairauden vuoksi. Ei tähän karuselliin kaipaa miestä eikä kukaan mies jäisi mun omaishoitajaksi enkä sitä edes haluaisi.
Minua tuli kerran kadulla vastaan yksin asuva kollega, joka oli ollut jossain toimenpiteessä Helsingissä. Hän asui toisessa kunnassa ja hänellä oli edessä pitkä kotimatka. Kohtasin hänet Mannerheimintiellä ja hän vaikutti
Kela-taksit on keksitty. Jos ei sitä halua käyttää niin tietysti se on oma valinta sitten.
Miksi ihmeessä ap olet vielä yhdessä miehesi kanssa!??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivon, että tää ei ole totta.
Eihän tuollaisia miehiä ole. Eihän?
Kyllä on.
ei voi olla!?!? pakko olla keksitty juttu. mulla ainakin menis hermot vaikka mies olen itsekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun yksin ja olen kateellinen parisuhteessa oleville. Kuka auttaa kun on kipeänä? Kuka tekee punkkitarkastuksen? Kuka huolehtii kun olen tullut sairaalasta? Ei kukaan!
Tällaiset AP:n viestin kaltaiset miehet ei edes tule mieleen mulla.Ei sairaalasta kotiuteta yksin asuvaa, jos siellä ei pärjää, ja sitten kun vähänkin pärjää niin kotisairaala ja/tai kotihoito käy avustamassa. Terkuin sinkku jolla osastopäiviä vuodesta kroonisen sairauden vuoksi. Ei tähän karuselliin kaipaa miestä eikä kukaan mies jäisi mun omaishoitajaksi enkä sitä edes haluaisi.
Mikä krooninen sairaus?
Sekamuotoinen koliitti eli sekä haavainen paksusuolitulehdus että Crohnin tauti, näistä johtuva raudanpuuteanemia ja hypokalemia. IBD on yhteisnimitys näille.
No, nyt olet ihan itse havainnut sen tosiasian, ettei ukkos arvosta sua pätkääkään. Olet yleiskone.
Jos tilanne tyydyttää sua, jatka toki. Jos ei ja kaikesta päätellen ei, lähde lätkimään. Jos kämppä on sun, pistä kuvatus pihalle.
En aina ymmärrä naisia, vaikka itsekin sellainen olen. Miksi ihmiset ei arvosta itseään?
minkälaista työtä se sun mies tekee? ja onko se muka usein noin laiska ettei tee mitään??
Voi vee...