Työpaikkakiusaaminen, vertaistukea tai vinkkejä?

Ihnmiset ovat keskimäärin ihan perCstä. Typeriä laumasieluja. Itsekään en ole ikinä ymmärtänyt, miksi työpaikalla ei voida keskittyä vaan omiin työtehtäviin vaan pitää tunkea nokkansa toisten asioihin. Tämän takia ryhdyin yrittäjäksi.

minulla vastaavia vähän vastaavia kokemuksia....olin esim.laitoshuoltaja jonkin ..ja menin kysymään vähän ajan päästä tarkemmin työtehtävistäni..hän jutteli esimiehelleni..en itse ollut sinnä keskustelussa mukana...en tiedä miten hän asian esitti esimiehheni...mutta sen jälkeen loppui tervehtiminen ym.......jonkin aikaa jaksoin mutta en tiennyt mitä olisin voinut tehdä..en enää "uskaltanut kysyä asiasta...joten vaihdoin työpaikkaa...mutta tykkäsin muuten olla siellä vanhustyössä....muuta masennus iski myöhemmin eri asioiden takia..

Tuo aloitus on suoraan kuin meikäläisen kirjoittama. Jotenkin tuntuu että minun työpanosta ei nähdä tai ei haluta nähdä. Naisvaltainen työpaikka joten...

Älä syytä itseäsi, suomalaisista työpaikoista 80% on tuollaisia. Koveta itsesi tai etsi parempi työpaikka.

Taasko S, valitat täällä jatkuvasti ja kaikki sinun kanssasi työskennelleet tietävät miksi

Mä olen luonteeltani sellainen rauhallinen, pidän heikompien puolta ja yritän olla sovitteleva. Toimin pörssiyhtiössä osastomme vanhempana asiantuntijana.

Rekrytoin meille töihin yhden nuoren naisen (28v) toiselta osastolta. Olin kuullut että hän on hankalahko luonteeltaan ja hänen esihenkilönsä halusi hänestä eroon, joten antoi hänet meille mielellään. Mielestäni tämä nainen oli kuitenkin aikaisempien yhteistöiden merkeissä havaittu olevan  ammattitaitoinen ja nopea oppimaan, joten toivotin tervetulleeksi meille.

Hänellä oli ollut haasteita edellisessä pestissä, palkassa, lomien määrässä, työterveydessä ym eduissa. Ensitöikseni pistin ne asiat kuntoon, että hän saa tasan ne edut mitä hänelle kuuluu eikä mitään pimitetä niinkuin hänelle edellisessä pestissä tehtiin.

Ensimmäinen vuosi meni kivasti ja luulin että meillä menee todella hyvin.

Sen jälkeen hän alkoi saamaan kummallisia kiukunpuuskia, palavereissa haukkui minut koko tiimille, väitti että hänet suljetaan ulkopuolelle, ei auteta missään, ja kaikenlaista muuta ikävää, nimenomaan minuun kohdistuvana moitteena. Päälle vielä henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja. Sanallakaan hän ei ollut tyytymättömyyttään tätä ennen ilmaissut.

Tämä toistui parikin kertaa, eikä minulla vieläkään ole mitään hajua miksi hän tekee näin. Esihenkilömme kanta asiaan oli vain "yrittäkää nyt tulla toimeen keskenänne"

Yksi toinen vanhempi asiantuntija (12v tässä firmassa ollut) otti lopputilin, kun hän ei jaksanut enää katsella tämän naisen kiukuttelua, vaikkei se kohdistunut häneen.

Itsekin mietin vakaasti työpaikan vaihtoa, olen ollut tässä tehtävässä kymmenen vuotta.

Kiittämättömyys on maailman palkka. M43

Ei tuohon joutumiseen mitää tiettyjä neuvoja pysty antamaan. Itsellä muutama rankka kokemus taustalla ja juurikin työyhteisöstä. Kaikki tapahtui selkäni takana, ei mitään tietoa, että koko ajan kaivetaan kuoppaa, jokin outo aavistus oli. Syitä ei kukaan koskaan kertonut. Pelkäsivät varmaan, koska tein työni hyvin, sen laatuun ei koskaan puututtu tai kritisoitu. Lopulta otin itse paikasta lopputilin, jos jäät odottamaan, että tilanteet muuttuvat, saat odottaa ikuisuuden. Työpaikkakiusaamista kukaan saa poistettua tai edes reagoi. Vyyhti voi olla niin laaja. Petolliset yrittävät syrjäyttää uskolliset, ellet tajua lähteä itse.