Lue keskustelun säännöt.
Miksi et ole läheinen omien vanhempiesi kanssa? Miksi et auta heitä vanhuksena?
01.10.2025 |
Oma selitys on se, että oma vanhempani ei koskaan ole auttanut minua missään. Olen saanut yksin hoitaa muutot ja remontit ja huolehtia omista lapsistani. Taloudellisesti olen ollut täysin yksin sen jälkeen kun muutin pois kotoa 17-vuotiaana. Hän ei ole ollut kiinnostunut edes tutustumaan lapsenlapsiin.
Tottakai autan joskus sairasta vanhempaani, mutta en koe huonoa omaatuntoa siitä että en esim joka viikko käy häntä katsomassa. Sukulaiset tosin tästä yrittävät minua syyllistää, mutta minulla ihan tarpeeksi omassa perheessäni kun olen täysin ilman mitään apuja joutunut selviämään.
Kaiken lisäksi tämä vanhempani oli väkivaltainen minua kohtaan kun olin lapsi. Ei varmasti ole mitään kovin harvinaista ja moni sitä mieltä että pitäisi vaan antaa anteeksi ja unohtaa (vaikka ei ole koskaan edes pyytänyt sitä anteeksi). Vanhempani ei ollut myöskään mitenkään looginen tässä pahoinpitelyssä vaan saattoi esim hetken mielijohteesta lyödä päähän, kun sanoin jonkun väärän sanan tms, kun olin jo 10v ja olen siis nainen. Tottakai tästä jonkun asteisia traumoja on jäänyt jotka esim vaikuttaneet parisuhteeseen.
Kommentit (19)
He eivät enää ole tässä maailmassa, joten en voi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein koskaan oppinut tuntemaan heitä. Toinen on jo kuollut ja toisesta en ole kuullut yli 20 vuoteen mitään.
Koska vanhempani ovat aina suosineet siskoani, sekä psyykkisesti että taloudellisesti, niin päätin jättää vanhempani siskoni murheeksi. Hoitakoon lempilapsi vanhukset, minä nostin kytkintä.
Vierailija kirjoitti:
He eivät enää ole tässä maailmassa, joten en voi auttaa.
Tämä. Olin läheinen ja autoin, enää en voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti kuollut eikä isää kiinnostanut olla isä eli emme ole sen jälkeen olleet tekemisissä kun täytin 12. Itse ilmoitin etten jaksa luonaan ollessaan kuunnella sitä äitini jatkuvaa haukkumista minulle eikä saanut sitä vihaansa äitiäni kohtaan laantumaan niin lakkasin käymästä luonaan sekä pitämästä mitään yhteyttä.
Asuvat peräkorvessa, itse juoksen prekaarina työvoimana pienipalkkaisen työn perässä milloik minnekin. Ei ole rahaa eikä aikaa avustella. Mitä tässä pitäs tehdä, pakottaa vanhukset pois kodistaan ja kärrätä niitä mukana työn perässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen kuoli 36v ikäisenä, toinen 54v ikäisenä. aika vähän jäi muuta autettavaa kun perunkirjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhempani ovat aina suosineet siskoani, sekä psyykkisesti että taloudellisesti, niin päätin jättää vanhempani siskoni murheeksi. Hoitakoon lempilapsi vanhukset, minä nostin kytkintä.
Noin ajattelin minäkin mutta kuinkas kävikään , lemppari ei hoida ja minulle jäi paska nakki , olen liian tunnollinen ja ottaa päähän etten pysty olemaan välittämättä .Pilaa koko elämäni tämä tilanne ja vihaan kaikkia. Kaiken huippu että vanhempani on niin huolissaan lempparistaan .Paska tilanne enkä tiedä jaksanko enää kauaa tai en siis jaksa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 vuotta fyysistä-, henkistä- ja seksuaalista väkivaltaa riitti minulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska vanhempani ovat aina suosineet siskoani, sekä psyykkisesti että taloudellisesti, niin päätin jättää vanhempani siskoni murheeksi. Hoitakoon lempilapsi vanhukset, minä nostin kytkintä.
Noin ajattelin minäkin mutta kuinkas kävikään , lemppari ei hoida ja minulle jäi paska nakki , olen liian tunnollinen ja ottaa päähän etten pysty olemaan välittämättä .Pilaa koko elämäni tämä tilanne ja vihaan kaikkia. Kaiken huippu että vanhempani on niin huolissaan lempparistaan .Paska tilanne enkä tiedä jaksanko enää kauaa tai en siis jaksa .
Harmittaa kaikkien teidän kunnollisten ja tunnollisten puolesta kun teitä ei arvosteta ja palvotaan jotain lempilasta.
Lähtisin haastamaan tuota tilannetta, esimerkiksi kysymällä milloin lempilapsi on viimeksi soitellut ja heitä autellut. Että ei paljon lempilasta taida kiinnostaa. Ja ehdottaisin, että mitä jos lempilapsi hoitaisi jatkossa asian x, kun sinä et yksin jaksa kaikkea hoitaa.
Sitten sinä vain ajat palveluitasi vaiheittain alas. Jos vanhempasi eivät ole vielä kotihoidon piirissä, niin etsit heille yhteystiedot maksullisiin palveluihin: kauppakassi, siivous- ja ikkunanpesu, remontti ym. missä sitten olet heitä auttanut. Oman jaksamisen kustannuksella ei tuollaista epäarvostusta tarvitse kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi en auta heitå vanhuksena"
Koska en ole vanhus, älykääpiö. Opettele äidinkielesi.
Asun 300 km päässä ja kuten valtiovalta työikäiseltä edellyttää: olen työmarkkinan käytettävissä.
EK on hyvä vaan ja kustantaa tätä vastaan hyvän hoidon niille, jotka sitä tarvitsevat.
Muuten katson, ettei mulla ole velvollisuutta työhön. Ei yhteiskuntasopimusta rikota yksipuolisesti yhden perseestä revityn Petterihallituksen toimesta. Enpä muuten usko, että omaiset viitsivät hoitaa Riikkaa ja Petteriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä kuollut ja äitini hylkäsi minut aikalailla 16-vuotiaana. Siinä sitten on kovat halut "autella".
Äitiäni autoin loppuun asti hänen sairastuessaan vakavasti.
Isäni lähti lapsuudessani ja vaihtoi perheemme nuorempaan naiseen, joten tämä nainensaaa nyt sitten hoitaa isäni asiat, itse en vaivaudu.
Vierailija kirjoitti:
Äiti kuollut eikä isää kiinnostanut olla isä eli emme ole sen jälkeen olleet tekemisissä kun täytin 12. Itse ilmoitin etten jaksa luonaan ollessaan kuunnella sitä äitini jatkuvaa haukkumista minulle eikä saanut sitä vihaansa äitiäni kohtaan laantumaan niin lakkasin käymästä luonaan sekä pitämästä mitään yhteyttä.
Typerä ukko.
Äitini kuoli ennen eläkeikää, häntä hoidin sairauden aikana. Hän oli meidän perhettä yhdessä pitävä voima.
Isäni kanssa en ole läheinen, vaikka lapsena niin toivoin. Hän on elänyt jossain kuvitelmissa, että ollaan yhtä läheisiä kuin silloin, kun olin alle kouluikäinen. Karu totuus on, että sen jälkeen, kun kännykät tulivat, niin isä ei ole ollut läsnä. Hän kyllä vei harrastuksiin mutta puhui koko matkan aina puhelimessa muille. Iltaisin oli koneella tai teki töitä. Kun muutin kotoa, hän tuli välillä käymään, nukkui päiväunet tai puhui puhelimessa ja lähti pois. Kaikki keskustelut kääntyivät aina häneen, eikä hän malttanut kuunnella minun asioita, jos joskus soitti. Veljeni kanssa ovat oikein läheisiä ja myi muun muassa lapsuudenkotini hänelle. Samalla veli sai valita päältä kaikki perintöhuonekalut ilman, että niistä edes kerrottiin muille sisaruksille, mikä aiheutti epäluottamusta.
Välit viilenivät entisestään äitini sairastuttua. Isä huiteli edelleen menoissaan ja äitini hautajaisissa kysyi, koska voi alkaa seurustella ja parin viikon päästä esitteli uuden naisystävänsä ja pyysi pehmittämään tilannetta tämän lapsille. Sen jälkeen jokainen puhelu on päättynyt riitaan ja arvosteluun. Väittää muun muassa lapsuudenkokemuksiani vääriksi (meilläkin oli ruumiillista kuristusta) ja väittää minun muistavan asioita väärin.
Onneksi miehen puolelta sain ihanat appivanhemmat. Heitä varmaan tulee sitten hoidettua, vaikka he ovatkin onneksi sitä mieltä, että lapsia ei moisella saa turhaan kuormittaa.
Vanhempani ovat kuolleet eivätkä kaipaa apua
He eivät huolehtineet minusta lapsena, miksi siis huolehtisin heistä vanhuksina? Minut heitettiin kotoa 18-vuotiaana. Tai ei nyt kirjaimellisesti heitetty ulos, mutta vaadittiin niin isoa osallistumista ruoka- ja asumiskuluihin, että elin edullisemmin omillani. Yo-juhlat järjestin itse omalla kustannuksellani omassa asunnossa, koska se ei kuulemma ollut enää vanhempieni asia. Lyyraa äiti kyllä oli vailla ja loukkaantui kun en ostanut sitä...