Lue keskustelun säännöt.
Mikä vaivaa kaveria, joka kutsuu kahvittelemaan, mutta ei saa aikaiseksi sitä?
30.09.2025 |
Onko se vain turhaa lässytystä? Että tavataanpa ja juodaan kaffet jossain kahvilassa. Joo, kyllä me nähdään jne. Kuitenkaan sitä kutsua ei koskaan oikeasti tule. Olen kyllästynyt näihin tyhjän jauhajiin. Eräälle sanoinkin suorat sanat niin suuttui. Välimme kylmenivät huomattavasti, mutta ajattelin että olkoot koko ns.ystävä. Sanoin rehellisesti mielipiteeni että ystävyyden kuuluu olla vuorovaikutteista, enkä tykkää tuollaisesta valehtelusta että paskaa jauhetaan eikä ole minkäänlaista tahtotilaa näkemiseen. Se siitä, ajattelin. Näin vanhemmuuten olen alkanut suorasanaiseksi. Tyhmäksi tai idiootiksi en sentään hauku, vielä. Sekin voi olla edessä. Karsiutuu muutama idiootti, enkä tunne edes huonoa omatuntoa.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhden asian sanon puolusteluna. Että jos on kovin huono vointi tai että on parempia päiviä ja tuntuu että kykenee ja haluaa sinne kahville, mutta sitten tuleekin huono aika eikä kykene lähtemään ihmisten ilmoille tms. Eli iskee joku sosiaalinen ahdistus.
Mutta paljon tuo on vain sellaista sananhelinää eli kunhan tavan mukaan vaan sanotaan jotain tuollaista kohteliaisuudesta tms. vailla kuitenkaan totuuden pohjaa tai todellista halua tms.
Tai sitten olet kaverilistalla numero 5 ja jollei muut lähde niin sinua pyydetään.
Tunnustan. Olen saattanut sanoa, että mennään vaikka paremmalla ajalle kahville, kun olen halunnut päästä eroon jostakin tutusta, joka vaan höpöttää ja höpöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peittelee masennusta. Oikeasti ei jaksa mitään. Ehkä et ole tarpeeksi läheinen tietääksesi kaikkea. Tai sitten kaikki muu vaan menee sinun edellesi, jos ajanpuutetta ja kuormitusta. Tai sitten olet yksinkertaisesti ikävä ja vaativa tms., jota ei uskalla suututta. Kuka muutenkaan sanoo kenellekkään suoraan, että ei tee mieli nähdä enää, jos ei edes ole mitään riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden asian sanon puolusteluna. Että jos on kovin huono vointi tai että on parempia päiviä ja tuntuu että kykenee ja haluaa sinne kahville, mutta sitten tuleekin huono aika eikä kykene lähtemään ihmisten ilmoille tms. Eli iskee joku sosiaalinen ahdistus.
Mutta paljon tuo on vain sellaista sananhelinää eli kunhan tavan mukaan vaan sanotaan jotain tuollaista kohteliaisuudesta tms. vailla kuitenkaan totuuden pohjaa tai todellista halua tms.
Tai sitten olet kaverilistalla numero 5 ja jollei muut lähde niin sinua pyydetään.
Tässä on oletuksena se, että ihminen yleensäkin haluaisi kahvitella jonkun kanssa. Minä en halua ja siksi en pyydä kahville ketään siltä kaverilistalta.
Ap vaikuttaa sellaiselta henkilöltä, jota ei kyllä tekisi mieli tavata lainkaan.