Sardiniassa ihmiset elävät hyvin pitkään vaikka ihmiset tupakoivat paljon ja syövät paljon rasvaisia juustoja ja lihaa

Vierailija kirjoitti:

Oma mutu on, ettei rasva ja liha oikeasti ole ihmiselle haitallisia, vaan nehän on sitä tavallista, perinteistä ihmisravintoa, jolla muutkin nisäkkäät elää, ja kaikenmaailman viljat ja sokeriherkut on keksitty vasta myöhemmin. 

Rasva ja liha myös pitää nälkää loitolla paljon paremmin kuin hiilarit, jolloin ehkä kokonaisuutena tulee syötyä vähemmän. 

Ei ole mikään mutu vaan yksinkertainen fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Japanissa syödään täysrasvaisia tuotteita. Munia rakastavat, samoin tummaa lihaa (fileet on halvempia tän takia). Kanan nahka on suurta herkkua, kuten myös läskiset possunosat, rasvainen kalakin. Öljyssä uppopaistetaan ruokaa, mutta noin muuten käytössä on ihan aito voi. Kakuissa on kuohukermaa. 

Tästä ei haluta puhua Suomessa, koska sotii imagoa vastaan. 

Kyllähän tuo on ihan yleistietoa, kuten myös se, että japanilainen ruokavalio koostuu pitkälti kasviksista ja merenelävistä. Eihän se, että jotain syödään pääasiallisesti tarkoita sitä, etteikö syötäisi myös paljon muutakin. 

Pitkäikäisten japanilaistenhan pitäisi löytyä Okinawasta, mutta japanin alueista okinawalaiset ovat kaikkein lihavimpia, kakkosina oluekulutuksessa ja 4. iäkkäiden itsemurhissa. Lisäksi perinteisessä okinawalaisessa ruokavaliossa merenelävien osuus on ollut kai vain muutamia prosentteja.

Kaikkialla Sardiniassa ei eletä pitkään. Keskellä saarta vuoristoisella alueella eletään pidempään kuin rannikon kaupungeissa.

Eskimoilla on alkoholiongelma!

Sardiniassa on hyvin vähän esim liikenteen päästöjä. Voi olla että tulevaisuudessa lähes ainoat lisääntymiskykyiset kansat elävät tuollaisilla alueilla.

Ehkä siellä ei seurata somea ja median klikkiotsikoita joten korkea verenpaine ja stressi pysyvät poissa. Stressi tappaa länsimaissa. Stressi myös ajaa ihmiset lohtusyömiseen  ja unettomuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Liha ja juusto ovat ihmiselle tarkoitettua hyvää ravintoa, kaikkine rasvoineen.

Vain Suomessa ihmiset on peloteltu oikean ravinnon haitallisuudella.

Absurdi esimerkki tästä hulluudesta on meidän voi. 

Se sama voi, jota on viety vuosisatoja ulkomaille, ja jota ranskalaiset leipurit edelleen käyttävät tietyissä leivonnaisissa, on meille suomalaisille niin haitallista, että jopa lusikallinen siitä puuron päälle pilaa muun ruokavalion. 

Uusimman selvityksen mukaan maitotuotteet j liha voidaan korvata "terveyttä tukevasti" pavuilla, kalalla ja kasvimaidoilla. Tässä oli vain yksi mutta: A-vitamiinin, D-vitamiinin sekä monen muunkin saanti jää vajaaksi. 

Arvaako kukaan, mikä on se elintarvike, josta saisi tarvittavat A:t ja D:t? :D Kyllä, se on voi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Japanissa syödään täysrasvaisia tuotteita. Munia rakastavat, samoin tummaa lihaa (fileet on halvempia tän takia). Kanan nahka on suurta herkkua, kuten myös läskiset possunosat, rasvainen kalakin. Öljyssä uppopaistetaan ruokaa, mutta noin muuten käytössä on ihan aito voi. Kakuissa on kuohukermaa. 

Tästä ei haluta puhua Suomessa, koska sotii imagoa vastaan. 

Kyllähän tuo on ihan yleistietoa, kuten myös se, että japanilainen ruokavalio koostuu pitkälti kasviksista ja merenelävistä. Eihän se, että jotain syödään pääasiallisesti tarkoita sitä, etteikö syötäisi myös paljon muutakin. 

Pitkäikäisten japanilaistenhan pitäisi löytyä Okinawasta, mutta japanin alueista okinawalaiset ovat kaikkein lihavimpia, kakkosina oluekulutuksessa ja 4. iäkkäiden itsemurhissa. Lisäksi

Okinawalaisista lähinnä vanhukset ovat hoikkia, nuoremmat läskistyvät kovaa tahtia. Saarella syödään kyllä mereneläviä ja kasviksiakin, mutta ruokavaliossa on näkynyt pitkään mm. USA:n vaikutteet. 

Vierailija kirjoitti:

Myös Japanissa syödään täysrasvaisia tuotteita. Munia rakastavat, samoin tummaa lihaa (fileet on halvempia tän takia). Kanan nahka on suurta herkkua, kuten myös läskiset possunosat, rasvainen kalakin. Öljyssä uppopaistetaan ruokaa, mutta noin muuten käytössä on ihan aito voi. Kakuissa on kuohukermaa. 

Tästä ei haluta puhua Suomessa, koska sotii imagoa vastaan. 

Oletko nähnyt, miten pieniä annoksia Japanissa syödään? Esim. jälkiruokaa saattaa olla vain lusikallinen. Tuossa määrässä on ihan sama, kuinka rasvaista sen lusikallisen sisältö on. Keskimnäärin japanilainen ruoka on kuitenkin terveellisempää kuin suomalainen. Puolivalmisteita tai eineksiä ei käytetä niin laajalti kuin meillä.

Voisko Sardiniassa olla poikkeuksellisen paljon kuolleita henkilöitä joita ei ole merkitty mihinkään rekisteriin? 

Vierailija kirjoitti:

Sardiniassa syödään tietysti niitä sardiineja, jotka on terveellisiä. Maanviljelijä-geeniperimä tarkoittaa ainakin Suuomessa loputonta altistumista Kemiran lannoitteille ja Monsanton torjunta-aineille, jonka vuoksi maanviljelijöitä riivaa mitä erilaisimmat syöpäsairaudet. Tästä on sovittu, ettei puhuta, koska Suomessa on maailman puhtain ruoka, jonka Kekkonenkin jo tiesi kertoa. Lottovoitto se on 3 ja lisänumerokin, jos Suomeen syntyy.

Mulla on puhjennut hiljattain allergioita/yliherkkyyksiä nimenomaan viljoille sekä viljeltäville kasviksille. Allergiatesteissä ei löydy mitään, veriarvot ovat täysin normaalit, ei keliakiaa tms. Silti jokin aiheuttaa oireita. 

Olen miettinyt voisinko herkkänä ihmisenä oireilla noille torjunta-aineille ym. Sukujuuret ovat syvällä Savossa, jossa kasvoi lähinnä kaskiruis. Ehkä nykyaikaiset viljat eivät vaan sovi. Kasviksia ei ole alueella koskaan syöty isoja määriä, maitotuotteita senkin edestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Japanissa syödään täysrasvaisia tuotteita. Munia rakastavat, samoin tummaa lihaa (fileet on halvempia tän takia). Kanan nahka on suurta herkkua, kuten myös läskiset possunosat, rasvainen kalakin. Öljyssä uppopaistetaan ruokaa, mutta noin muuten käytössä on ihan aito voi. Kakuissa on kuohukermaa. 

Tästä ei haluta puhua Suomessa, koska sotii imagoa vastaan. 

Oletko nähnyt, miten pieniä annoksia Japanissa syödään? Esim. jälkiruokaa saattaa olla vain lusikallinen. Tuossa määrässä on ihan sama, kuinka rasvaista sen lusikallisen sisältö on. Keskimnäärin japanilainen ruoka on kuitenkin terveellisempää kuin suomalainen. Puolivalmisteita tai eineksiä ei käytetä niin laajalti kuin meillä.

Kyllä ne on ihan kunnon annoksia mitä syövät, niillä lähtee nälkä kunhan ensin tottuu pienempään annoskokoon. Vastaa arvioni mukaan toimistotyötä tekevän naisen kalorinkulutusta nuo ateriat keskimäärin, riisiä santsaavat jos jäi nälkä. 

Mitä tulee vikaan lauseeseen, naurahdin ääneen- todellakin arjessa käytetään säännöllisesti etenkin pakasteena saatavia lisukkeita ja ruokia! Heillähän on bento-kulttuuri, eli päivittäin on tehtävä lapsille ja puolisollekin katseenkestävä, monipuolinen eväsrasia. Hyvänä nyrkkisääntönä pidetään 3-4 lisuketta riisille, joista 1-2 proteiininlähteitä. Kyllä niille markkinoita riittää, eineksille!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös Japanissa syödään täysrasvaisia tuotteita. Munia rakastavat, samoin tummaa lihaa (fileet on halvempia tän takia). Kanan nahka on suurta herkkua, kuten myös läskiset possunosat, rasvainen kalakin. Öljyssä uppopaistetaan ruokaa, mutta noin muuten käytössä on ihan aito voi. Kakuissa on kuohukermaa. 

Tästä ei haluta puhua Suomessa, koska sotii imagoa vastaan. 

Oletko nähnyt, miten pieniä annoksia Japanissa syödään? Esim. jälkiruokaa saattaa olla vain lusikallinen. Tuossa määrässä on ihan sama, kuinka rasvaista sen lusikallisen sisältö on. Keskimnäärin japanilainen ruoka on kuitenkin terveellisempää kuin suomalainen. Puolivalmisteita tai eineksiä ei käytetä niin laajalti kuin meillä.

Sepä se, aitoa ruokaa EI TARVITSE syödä ylenmäärin, vaan pienempi määrä riittää.

https://allthatsinteresting.com/blue-zones-supercentenarians

In his research, Dr. Newman discovered that only 18 percent of exhaustively validated supercentenarians in the world have a birth certificate, meaning that the remaining 82 percent do not have documentation to prove their impressive age. In the United States, Dr. Newman found that close to zero percent of supercentenarians had a birth certificate, and even worse, 10 percent of them already had a death certificate.

Overall, the introduction of birth certificates was associated with a 69-82 percent fall in the number of supercentenarians.

With the supercentenarians who did present a birth certificate or a birthdate, Dr. Newman also discovered a suspicious pattern in the dates.

Supercentenarian birthdates are concentrated on days divisible by five: a pattern indicative of widespread fraud and error, Dr. Newman wrote in his study.

Importantly, Dr. Newman established a strong correlation between poverty rates and the number of supercentenarians.

Remarkable longevity is instead predicted by poverty, low per capita incomes, shorter life expectancy, higher crime rates, worse health, higher deprivation, fewer 90+ year olds, and residence in remote, overseas, and colonial territories, Dr. Newman explained. It seems as though the number of supercentenarians increases as access to official government documentation decreases, and pressure to commit pension fraud increases.

Sehän yhtä manjaanaa se elämä tuollapäin. Rapsutellaan munia auringon alla ja lekotellaan päivät pitkät...

Vierailija kirjoitti:

Tämähän paljastui pelkäksi huijaukseksi kuten muutkin näiden Välimerenmaiden syrjäkylien iäkkäät ja terveet vanhukset. Siellä ei vaan omaiset ilmoittaneet heidän kuolemistaan ihan ajallaan, jotta eläkkeitä ei katkaista.

Tästä vaan ei ole uutisoitu niin laajasti, kun oli vähän nolo kömmähdys tutkijoilta ja toisaalta tämän mullistavan välimerenruokavalion ympärille ehti kehittymään jo melkoinen bisnes.

Nämä kaksi asiaa eivät liity toisiinsa vaan aikaan ennen pikaruoan saapumista Kreikkaan. Jo 80 -luvulla huomattiin kreikkalaisten miesten syöpäkuolleisuudessa outouksia tupakointimääriin verrattuna syöpäkuolleisuus oli vähäistä. Samoin sydän- ja verisuonitaudit. Ainakin siihen aikaan pelkästään oliiviöljyn kulutus oli yli 12 litraa per henkilö ja ruokavaliossa korostuivat oliiviöljyssä uivat uunikasvikset, vuohenjuusto, kala, lampaanliha, oliivit, tuoreet vihannekset, leipä, viini. 

"Okinawalaisista lähinnä vanhukset ovat hoikkia, nuoremmat läskistyvät kovaa tahtia. Saarella syödään kyllä mereneläviä ja kasviksiakin, mutta ruokavaliossa on näkynyt pitkään mm. USA:n vaikutteet. "

https://en.wikipedia.org/wiki/Okinawa_diet#Food_proportions

The dietary intake of Okinawans compared to other Japanese circa 1950 shows that Okinawans consumed: fewer total calories (1785 vs. 2068), less polyunsaturated fat (4.8% of calories vs. 8%), less rice (154g vs. 328g), significantly less wheat, barley and other grains (38g vs. 153g), less sugars (3g vs. 8g), more legumes (71g vs. 55g), significantly less fish (15g vs. 62g), significantly less meat and poultry (3g vs. 11g), less eggs (1g vs. 7g), less dairy (<1g vs. 8g), much more sweet potatoes (849g vs. 66g), less other potatoes (2g vs. 47g), less fruit (<1g vs. 44g), and no pickled vegetables (0g vs. 42g).[2] As proportions of total caloric intake, foods in the traditional Okinawa diet included sweet potato (69%), rice (12%), other grains (7%), legumes including soy (6%), green and yellow vegetables (3%), refined oils (2%), fish (1%) and seaweed, meat (mostly pork), refined sugars, potato, egg, nuts and seeds, dairy and fruit (all <1%).[2] Specifically, the Okinawans circa 1950 ate sweet potatoes for 849 grams of the total 1262 grams of food that they consumed, which constituted 69% of their total daily calories.