Mielipiteesi serkukset eivät näe kuin kerran /kaksi vuodessa toisiaan vaikka asuvat 80km päässä toisitaan?

kun kerran itsekin tiedät, että he eivät ole yhtä innokkaita tapaamaan (keksivät tekosyitä)?



Nyt menee jo asian vierestä, mutta minua on usein tällä palstalla ihmetyttänyt kun ihmiset valittavat ettei " ystävät" halua/ehdi tavata.

Eikö viesti ole silloin selvä. Eikö itsestkin ole mukava mennä kyläpaikkaan johon tietää olevansa odotettu ja tervetullut?



Sori kun menee jo vähän paatokseksi, minua vaan niin ahdistaa juuri nyt nämä väkisin kylään ja seuraan tuppautujat.

ja tapaavat vain pari kertaa juhlissa ja ehkä kerran kesällä mökillä. Olen yrittänyt järkätä yhteistä tekemistä ja tapaamisia, mutta kun toinen osapuoli on aina niin nihkeä ja " kiireinen" , niin olen luovuttanut. odotan että lapset kasvaa sen verran että voivat tulla yksin bussilla meille, niin kutsun heitä sitten käymään useammin tai vien vaikka leffaan tms.

lapsena yhtä serkkua tapasin pari kertaa vuodessa mummolassa. Onko ne serkut nyt niin tärkeitä? Omilla lapsillani on vain yksi serkku ja ikäeroakin 15v... Mutta hänen perhettään tapaamme kyllä joka viikko, välimatkaa 60km.

ja ovat aina riemuissaan kun tavataan. Myös nuo serkut kuulemma usein puhuvat meidän lapsistaja haaveilevat että olisi kiva tehdä jotain yhdessä. Mutta aikuisten varassahan nämä suhteet vielä ovat...



2

Muita en ole nähnyt yli 15v...

Asuvat osa lähellä osa kauempana, lähin taitaa asua tässä 10-15km päässä, kaukausin jossain ranskan maalla

Itse leikin monet kesä lapsena serkkujeni kanssa ja suhteet ovat suht läheiset edelleen, säännöllisesti nähdään ja rahaa voidaan lainata toinen toisillemme jos tarvetta tulee. :D On sentään kyse suvusta. :)



Vaan on minulla niitä etäisempiäkin serkkuja, ja ihan on heidän vanhempiensa valintojen " ansiota" se. Kun eivät halua tulla mihinkään sukujuhliin, eivätkä koskaan visiteeraa kuin lyhyitä aikoja vaan, niin minkäs teet.

Jos kaikki juhlapyhät vietetään vain vaimon sukulaisten luona, niin perseestähän se on...

lastemme serkkujen perheitten kanssa, mutta meillä on ystäväperheitä,

joiden lapset ovat meille ja lapsillemme läheisiä.



Olisi kummallista, että pitäisi vierailla serkuilla vain sen takia että ollaan sukua. Vaikka olisihan se mukavaa ja käytännöllistä jos hyvät ystävät sattuisivat olemaan sukulaisia.

on niin kaukana omastamme, ettei kanssakäyminen tunnu yhtään luonnolliselta. Se on sääli, koska minulle ainoana lapsena serkut olivat muinoin aivan äärettömän tärkeitä ja läheisiä.

Terveisin yh-täti lapsineen, joiden seura ei kelpaa

Eikö ole myös yhtä luonnollista, että kaikki sisarukset ja serkut eivät välttämätta viihdy toistensa seurassa erityisen hyvin?



Mehän ihmiset ollaan niin erilaisia, että etenkin näin aikuisiällä vietän itse aikaa mielummin omien ystävien kanssa kuin velvollisuusvierailulla sukulaisissa.

parin kilometrin päässä, mutta eivät näe toisiaan kuin 1-2 kertaa vuodessa. Tämä toinen perhe päätti aikoinaan katkaista välit.

Entä jos äiti pitä huolen siitä, että vie lapset joka ikinen juhlapyhä omien sukulaistensa luo? Siinä ei miehen vikinä meinaa mitään. Turha sanoa, että mitäs on niin tossukka mies. Jotkut naiset ovat sellaisia pirttihirmuja, että ei kai niille edes oma isä voi mitään.

pari kertaa vuodessa, eikä mitään välejä olla katkottu, mutta ei muuten vaan olla mitenkään aktiivisesti tekemisissä toistemme kanssa

Nyt aikuisiällä en tapaa serkkujani lainkaan.

Välimatkat edelleen samat.

takaa ja kun en vaan jaksa ja kerkeä pitää kaikkii yhteyksiä, niin serkukset jää vähemmälle kun ei kiinnosta niin vanhempien kanssa yhteyksiä pidellä. Musta pääpointti ei voi olla se, että ollaan yhteyksissä vain siksi että ollaan serkuksia, jokainen saa valita tuttavapiirinsä ja kaverinsa ihan itse.

nirppanokka sukulaista joten lapsetkaan ei sitten usein tapaa serkkujaan.

Siis et on ihan normaalia että omien sisarusten tai miehen sisarusten kanssa ei olla tekemisissä? Tietysti on perheitä missä aikuisena sisarusten välit voi olla poikki, mutta se on sääli. Serkuissa voi löytyä paljon samaa..

Aikani koetin toimia välissä sovittelijana, mutta nyt olen jo luovuttanut.

Eikä mua häiritse ollenkaan.