Äitipuolet! Tänne saa purkaa patoutumia uusperhekuvioista ja äideistä.

Et sinäkään kovin joustavalta tai mukavalta ainakaan tän keskustelun perusteella valitettavasti tunnu..

millaisia k*sipätä äitipuolet yleensä on.



Ja sori hei, et sekaannuin teidän ketjuunne ihan ulkopuolisena ;)

tunnetko itses niin uhatuksi että kiellät ukoltas lapsiensa tapaamisen?Halveksin niin sun kaltasia heikkoja naisia.

Tämä aihe on vaan kaikkinensa niin tabu. Missään et saisi ääneen sanoa olevasi tyytyväinen ettet joudu olemaan ex-liiton lasten kanssa tekemisissä. Ihan kuin meidänkin tilanteessamme se olisi ollut minun valintani!?! Jos mieheni haluaisi hänen lapsensa olisivat meillä ja joutuisin vaan elämään sen asian kanssa tavalla tai toisella!

Mut tää toinen sakki vaan heittää paskaa kaikkien niskaan tuntematta ketään ja kertomatta miksi vituttaa niin paljon ku vieras ihminen hoitaa lastasi? Kai jostain toi viha kumpuaa?

ja lapset vaistoaisivat sun tuntees-Älä ikinä pidä lapsia niin tyhminä etteivät tajuais mistä kyse- Onko sulla 33 lapsia entisestä liitosta?Jos on,niin toivon sydämeni pohjasta (vaikka lapset ovat aina syyttömiä tilanteisiin) että miehes ei pidä heistä

Se on ihan kauhean kova vaatimus kenelle tahansa äidillekin, saati sitten jos lapset eivät ole omia. Mutta se nyt vaan on niin, että me ollaan aikuisia ja meiltä tulee voida odottaa kypsää ja aikuismaista käytöstä. Eron hetkellä lapsi menettää oman perheensä iäksi. On kauheaa jos hän joutuu lisäksi menettämään tavalla tai toisella toisen vanhemmistaan.

Yllä mainitusta syystä en paljon tällä palstalla viitsi olla. 33

Miehen lapset siis käyvät luonamme säännöllisesti. Lapsia on kolme, kaikki kouluikäisiä. Suhde lapsiin vaihtelee, yhden kanssa olemme kuin samaa perhettä, lapsi voisi ihan yhtä hyvin olla oma lapseni. Toisen kanssa olemme lämpimissä ja ihan läheisissäkin väleissä, ja kolmannen esimurkun kanssa menee ihan ok.



Taustat juontavat juurensa miehen exään, joka ei olisi millään suostunut siihen,

a) että mies päättää mitä tapaamisilla tehdään

b) että ex-vaimo ei voi sopia harrastuksia/menoja isän viikoiksi tai viikonlopuiksi isältä kysymättä

c) että minä, isän avovaimo, olen tapaamisilla mukana, halusipa ex-rouva sitä tai ei

d) että minä saan istua autossa äidin kotikadun varrella tai puuhastella omalla pihallani lastenvaihtotilanteissa.



Lasten äiti kehitteli useita ylläolevan kaltaisia tilanteita vuosien mittaan, ja lisäksi mustamaalasi ja panetteli minua yhdessä äitinsä kanssa (jota en koskaan ole tavannut), niin että lapset usein meille tullessamme ihmettelivät, miksi äiti kertoo minusta niin paljon valheita. Etenkin pienin lapsista alkoi pelätä tilanteita, joissa lasten äiti ja minä olisimme saattaneet kohdata, niin paljon hän pelkäsi äitinsä käyvän minun kimppuuni. Tällaiset toistuvat tilanteet vuosien mittaan nakersivat jaksamista ja vähensivät huomattavasti motivaatiota olla lasten kanssa.



Onneksi lapset kasvavat ja alkavat ajatella omilla aivoillaan, Nykyisin meillä sujuu lasten kanssa mukavasti. Ainoastaan lasten äiti ihmettelee miehelleni, miksi he eivät voi olla hyvissä väleissä !!! Mies on sanonut, ettei enää aio koskaan antaa naiselle anteeksi sitä, miten tämä käyttäytyi meitä kohtaan. Nainen nielköön nyt omaa soppaansa ja ihmetelköön, miten kuvio näin kääntyi.



Näinkin voi käydä, mutta sääliksi käy lapsia, joiden äiti on varsinainen hetken lapsi ja minun silmissäni uusavuton pentu, minusta äitiyttä ei mitatakaan sillä, miten monta jälkeläistä alapäästään pungertaa, vaan sillä, millaisen ihmisyyden mallin antaa lapsilleen elämässä.

Toivottavasti edes ymmärrät jotain.

Säälittää lähinnä äidin kakaramainen käytös. Onneksi pääsin siitä yli, mutta myönän totuuden nimissä, että vielä vuosi sitten oli vaikeaa nähdä lapsia, sillä kyllä he tullessaan tuovat osan sitä äidistä mukanaan, henkisesti, kulttuurillisesti jne. Jouduin tekemään kovasti töitä, jotta voisin asettua tuon kuvion yläpuolelle ja ymmärtää lapset vain lapsina, ei äitinsä lapsina. Kun sen oivalsin, elämäni kyllä helpottui.



Toinen " kova juttu" äitipuolena olemisessa on se, että vaikka välillä kuinka v*tuttaa, kun kuulee mitä sontaa äiti on kertonut lapsilleen, täytyy koittaa reagoida neutraalisti, tai jopa kääntää asioita parhain päin (äidin kannalta). Lasten äiti olisi todella yllättynyt, jos tietäisi, miten paljon hänenkin kotkotuksiaan olen lasten edessä koittanut kääntää parhain päin :)



Lapsilla kun on oikeus ajatella, että heidän vanhempansa ovat ykkösiä (lähes) joka asiassa. Ja niin he ovatkin, omille lapsilleen. Iän myötä nuo suomut silmiltä kyllä karisevat itsestään, mutta ei ole minun oikeuteni tai asiani yhtyä noita suomuja karistelemaan. Vaikka mieli tekisikin. Voi kyllä. Ja välillä niitä epäonistumisia tulee. Miehen kanssa kaksin voimme kyllä puhua miehen exästä mitä tahansa, mutta lasten kuullen puhumme hieman nätimmin :)

Minun ikäluokassa nyt sattuu suurimmalla osalla olemaan lapsia. Minkähän ikäinen kärttyinen kakara siellä kiukuttelee



t.7

Minä vaan sanon että uusioperhe onnistuu jos on tasapainoiset LAPSET ja AIKUISET. Minulla on ollut sellainen joskus. Missä kaikki onnistui lapset oli ihania ja aikuiset tuli toimeen keskenään. Pystyi joustamaan puolin ja toisin. Ei ollut pilkun viilaamista eikä roikkumista. Harmi kun muuten suhde ei kestänyt kun 3v mutta uusioperhe ei ollut syy siihen. Lapset pyysivät etten lähtisi ikinä pois, mutta harmi kun niin kävi. Tiedän että ne lapset menestyy hyvin. Vieläkin muistelen niitä vaikka vuosia on vierinyt useampikin jo.



t.7

Olin siis jäänyt erossa isälläni veljeni 13 v kanssa. Äitipuoli ei muuttanut isäni kanssa yhteen, ennen kuin olin 17 ja isäni saattoi jättää minut yksin asumaan. Nykyisin minulla on täysin välitä poikki isäni kanssa, koska hän tanssii tämän äitipuolen pillin mukaan. Se nainen oli / on niin mustasukkainen isäni entiselle perheelle, että meitä ei saisi olla olemassakaan. Asiasta kärsivät myös kaksi lastani, jotka ihmettelevät miksei heillä ole ukkia. Mieheni isä on kuollut. Miten voi oma isänikin mennä noin narussa uuden naisen kanssa (tai nythän se on ollut jo yli 20 vuotta). Alussa se nainen sentään sieti mietä silloin tällöin, noin 10 vuotta sitten lähti aina itse pois jos menin isäni luo kylään ja sen jälkeen katkesivat kaikki välit. Niin, äidilläni ei ole asian kanssa mitään tekemistä ja mitenhän tämä on minun vikani, oli sentään pikkutyttö kun vanhempani erosivat. Ihmettelen tuollaista ja muutama sana olisi tälle naiselle varattu, kuten myös isälleni. Veri on kuitenkin aina vettä sakeampaa, minun mielestäni.

Ootko itse ollu se ihana mukelo? Huutelitko paljonki et sä et oo mun mutsi.. ym.

Vierailija:

Ootko itse ollu se ihana mukelo? Huutelitko paljonki et sä et oo mun mutsi.. ym.

eukot vie virikepäiväkotiin ja hoitoon milloin minnekin, kun eivät jaksa koko päivää olla omien lapsiensakaan kanssa. Mutta auta armias jos äitipuoli haluaa joskus olla ilman näitä miehen aiempia lapsia tai vaikka viettää sitä naisteniltaa. Yhtäkkiä lapsi esimerkiksi palautetaan viikonloppuna ( vastoin suunnitelmia) isälleen, kun äitipuoli on yksin kotona ja siinähän ollaan kusessa. Ja sekään ei saisi harmittaa.



Kukaan ei ihmettele, jos äiti vie oman lapsensa päiväkotiin ja on vauvan kanssa kotona. Mutta auta armias jos äitipuoli tekis saman ( hoitais omaansa ja miehen isompi menis päiväkotiin) ni hän ois itse perkele. Näin se menee!



Kukaan ei ihmettele näitä etä-äitejä! Yleensä äidissä on kuitenkin jotain vinksallaan ja aika pahastikin, mikäli lapsi on isällään pääosan ajasta. EI aina, mutta yleensä kuitenkin on niin, että äidillä on esimerkiksi juuri pääkopassa pahemmanlaatuista häikkää. Normaaliäitien kanssa ei yleensä ongelmia tule esimerkiksi tapaamisista yms, sovitut jutut pitää jne. Mutta kun kaikki äidit eivät ole niitä täydellisiä äitejä! Mutta sitä ei moni tunnu tajuavan, niin vahva oletus on, että äiti on aina jotenkin hyvä tai jopa pyhä!



T: äitipuoli

kaikkensa sen oman-ydinperheen eteen

Olin vielä lapsi. Se on totta, että isäni on vässykkä.

Mitä jos äiti valittelisi väsymystään lapsien kanssa tai valittaisi miehensä suvusta. Täysi peesi tulis, mutta tätä tilannetta ei ymmärrä ku ne jotka siinä on.