Oletko asunut ulkomailla? Missä maassa ja kuinka kauan?

veljeni asui siellä etelässä Southamptonin liepeillä ja käväsin siellä ja ihastuin niin siihen maahan! Kun vielä kaikki täällä näköjään tykkää asua siellä, joten ilmeisesti ensivaikutelma piti paikkansa!

miten ei onnistuisi? senkun haet töitä täältä ja pakkaat kimpsut ja menet. niin minäkin tein aikoinani. englantihan on ihan kiven heiton päästä suomesta

Mukavaa oli ja olo oli rikas, kun suomen markalla sai mitä vaan. Ja ulkomaalaisena oli muuten vaan hyvä olla

Kiitos..

laita googleen language recruitment siinä tulee paljon eri paikkoja, missä esim halutaan suomen kielen osaajia.



www. thisislondon. co. uk / jobs



www. monster. co. uk



paikkoja on monia, töitä PALJON



muista et englannissa pitää kehua itseään maasta taivaisiin kun haet töitä

mä en kyllä laskin 3 kk oleilua jossain asumiseksi.

itsekehu on tervettä joten se kyllä minulta onnistuu! :)

32.

Saksassa, Sveitsissä, Liechtensteinissa, Italiassa ja Tsekeissä. Olen ollut au pairina, kaupanmyyjänä, tarjoilijana ja oppaana ja kaikkialla olen viihtynyt.



Suosittelen vilpittömästi kaikille ulkomailla asumista, mikäli siihen vaan on joskus mahdollisuus. Sitä oppii paljon uutta, erityisesti itsestään.

Kiva maa, kiva ilmasto, nytkin ihanan lamminta ja aurinkoista.

Muutin Belgiaan reilut 9 vuotta sitten. Silloinen poikaystävä jäi Suomeen, eikä hän ei ollut missään vaiheessa kiinnostunut muuttamaan ulkomaille, vaikka töitä olisi löytynyt. Palasin hänen takiaan välillä Suomeen, sain sieltä hyvä työpaikankin, mutta en viihtynyt, kun suhde ei voinut hyvin. Muutin takaisin Belgiaan vajaat 6 vuotta sitten, eikä mulla ole mitään kiirettä Suomeen.



Viihdyn kansainvälisessä ilmapiirissä. Niin mukavia kuin monet suomalaiset ovatkin, on mielenkiintoista ja haastavaa työskennellä ulkomaalaisten kanssa ja usealla eri kielellä. Koen eläväni rikasta elämää, kun opin erilaisia tapoja katsoa ja kokea elämää. Kaipaan Suomesta tottakai sukulaisia ja ystäviä, mutta vierailemme aika paljon toistemme luona ja onhan sähköpostit ja kännykät keksitty. Ruisleipää, makkaraa ja salmiakkia en kaipaa, ja niitä sitäpaitsi saisi täältäkin. Mitä pidempään asun poissa Suomesta, sen vaikeammalta ajatus paluusta tuntuu. Erityisesti Suomen talvi tuntuu vuosi vuodelta sietämättömämmältä kohdata ja kestää... Helpommin voisin kuvitella muuttavani vähän etelämmäksi, Belgiassa kun tuo aurinko on suht harvinainen vieras ;-)



Joku ihmetteli, kuinka av-mammat ovat paljon asuneet ulkomailla. Muista en tieda, mutta itse en ole edes mamma (vielä) mutta silti käyn vauva-lehden av-palstalla lähes päivittäin, koska täällä käsitellään valtavasti muitakin asioita kuin lapsiasioita, ja (yleensä) hyvässä hengessä. Ehkä muutkin ulkosuomalaiset käyvät täällä siksi?

tavattiin Englannissa, jossa olin opiskelemassa. Suomeen haluaisin ihan hirveasti, enhan ole siella kuin lomaillut 10 vuoteen. Mutta taitaa ton aijan tyonsaanti olla hieman mahdotonta. NYCssa asuu paljon Suomalaisia Nokian takia.

Kuutisen vuotta Italiassa Roomassa, vuoden verran Venäjällä ja toinen vuosi Puolassa.

Kyllähän sitä asuu ja elelee opettavaista elämää suurkaupungeissa, kun on vapaa opiskelija ja samalla satunnainen työntekijä, mutta nyt perheellisenä en enää jaksaisi moista matkalaukkuelämää. Onneksi on kieltenopen paperit plakkarissa ja kokemuksiaan ja koulutustaan voi hyödyntää täältä koto-Suomestakin käsin. Ja ihanat, tosin lopulta melko harvat, tosiystävät ympäri Euroopan pitävät yllä siteitä näihin kulttuureihin ja ns. entisen elämäni kuvioihin, vaikka nyt kotimuorina arki koostuukin pääosin ihan jostain muusta kuin piazzoilla venymisestä ja Italian byrokratiaa vastaan tappelemisesta (luojan kiitos!!!). Ü

lasken sen asumiseksi koska meillä ei ollut tänä aikana suomessa asuntoa.

Liki kaksi vuotta Aasiassa (en halua kertoa tarkemmin, koska meitä on niin vähän, etten halua tulla tunnistetuksi) ja kolme vuotta Brysselissä.



Elämä on elämää, asui missä tahansa. Joka maassa on omat hyvät ja omat huonot puolensa. Jos joku väittää olevansa onnellinen vain ulkomailla, on hänellä sisäisesti itsensä kanssa välit selvittämättä.

Jos tilaisuus tulee niin lähtisin vieläkin, tosin lasten kanssa olisi varmaan erilaista.

Oli todella iso muutos minulle, mutta nautin valtavasti. Asuin vuoden Floridassa , jossa on ympäri vuoden lämmintä ja pystyin harrastamaan kaikkea mistä saa vain haaveilla Suomessa talviaikaan. Nautin aivan mielettömästi. Kadun sitä niin paljon, että palasin Suomeen kun erosin miehestä. Nyt olen täällä kahden lapsen yh:na, joten mahdollisuuskin muuttoon nyt aika pieni. Olenkin päättänyt tutustua tarkoituksella ulkomaalaiseen mieheen jostain lämpimästä maasta, jotta päästään muuttamaan helposti ulkomaille.



Inhoan talvea ja tulen hulluksi täällä kylmässä :( Ei ole minun paikka.

Synnyin USA:ssa ja asuin siellä elämäni ensimmäiset 10 vuotta, eri puolilla Uudessa Englannissa sekä Keski-Lännessä.

Sitten muutettiin kolmeksi vuodeksi Sydneyyn, Australiaan.

Sieltä muutettiin kolmeksi vuodeksi Calgaryyn, Kanadaan.

Sieltä muutettiin kahdeksi vuodeksi Müncheniin, Saksaan.

Sieltä Tokioon, missä asuin puoli vuotta, en tykännyt tuosta paikasta. Muutin Suomeen opiskelemaan.



Lisäksi asuin opiskeluaikoina työharjoittelun takia Etelä-Amerikassa (Argentiinassa) 4 kuukautta sekä Tansaniassa kolme kuukautta.



Vanhempani asuvat tällä hetkellä taas USA:ssa, miehen vanhemmat puolestaan asuvat Kanadassa. Myös mies on viettänyt matkalaukku elämää lapsena.



USA on toinen kotimaani, tykkäsin varsinkin Bostonista sekä Chicagosta.

3 vuotta Norjassa ja 5 vuotta Irlannissa. Juuri muuttanut takaisin Suomeen. Molemmissa voisin asua uudestaan, töitä löytynyt kummassakin paikassa helposti.

eli olen asunut Saksassa (4 vuotta), Australiassa (2 vuotta) ja nyt viimeiset 10 vuotta USA:ssa, jonne ollaan jääty pysyvästi. Ei ole mitään hinkua takaisin Suomeen, vaikkei se elo täälläkään aina niin herkkua ole...Täällä kuitenkin on koti, työ, ystävät, harrastukset. Jos täältä jonnekin pitäisi muuttaa, niin eteläinen Saksa olisi ainoa jota voisi edes ajatella.