Miltä vauvakuume tuntuu?

Ehkä joillain tulee vaaleanpunainen-hattara-pumpuli olo, että haluan vauvan. Se voi kuitenkin olla myös esimerkiksi outo vaikeasti tunnistettava kaipaus tai olo siitä että jotain puuttuu. Luultavasti jokaisella ihan omanlaisensa tuntemus. 

Vierailija kirjoitti:

Lähipiirissäni on tosiaan useita lapsia iällä vauva- 5v. Lähes kaikkien elämä on kellontarkkaa ja erittäin suunniteltua, se on tuntunut ahdistavalta seurata vierestä. Onko lapsiarjen pakko olla semmoista? Toki säännöllisestä syömisestä ja riittävästä unesta on huolehdittava, mutta meneekö lapsi jotenkin pilalle jos vaikka tänään saa ruoan klo 10:30 ja huomenna klo 12? 

Varsinkin esikoislapsia on myös viihdytetty mielestäni "liikaa" äitien toimesta. Tarkoitan sitä, että nyt jo isompinakin nämä lapset vaativat ihan koko ajan ohjelmaa ja actionia. Jos niitä ei tarjota, alkaa päätön riehuminen. Tuntuu, että ovatko kaikki lapset semmoisia ja miten ihmeessä kukaan jaksaa koko ajan olla viihdyttäjän ja ohjelmatoimiston roolissa. Itsellä tulee hiki kun edes katson sitä touhua pari tuntia. Eikö lapsia voi opettaa olemaan ihan rauhassa välillä? 

Ap

Lapsiperheessä rutiinit ovat olemassa siksi, että niiden kanssa on helpompaa. On helpompaa ruokkia lapsi klo 10.30 kuin kello 12, jolloin lapsi on väsynyt ja liian nälkäinen. Kyse ei ole siitä, että lapsi menisi pilalle, jos joutuisi odottamaan, vaan siitä, että äiti haluaa toimia itsensä kannalta helpoimmalla tavalla. Mutta ne lapset eivät ole ikuisesti 2-vuotiaita, vaan kohta ne ovat 12 ja ottavat itse välipalaa jääkaapista.

Minä en ole viihdyttänyt lapsiani eivätkä he myöskään ole alkaneet riehua, jso en viihdytä. Jos opetat lapsesi katselemaan kirjoja ja touhuamaan rauhassa, he kyllä ymmärtävät kupletin juonen. 

Ei mulla ole koskaan ollut vauvakuumetta, jos sillä tarkoitetaan sananmukaisesti halua saada vauva. Olen kuitenkin aina tiennyt haluavani äidiksi, se oli ala-asteella haaveammattini siinä missä muut tytöt halusivat olla opettajia tai eläinlääkäreitä.

En ole hehkunut raskausajasta, en voimaantunut synnytyksessä, en niin erikoisemmin nauttinut vauvavuodestakaan. Taaperon kanssa alkoi jo olla kivaa. Lapsia minulla on kolme, vauva-aikoja ei ole tullut ikävä.

Keskustelun myötä kun taas aktiivisemmin ajattelen tätä aihetta, en voi sille mitään, että ajatus raskaana olemisesta ja imettämisestä jotenkin ällöttää. Ei siis muiden kohdalla, ainoastaan itseni. 

Mutta kiitos tähän mennessä vastanneille. Kiva olisi kuulla myös vela -henkilöiden ajatuksia, miten siihen on päädytty ja oletko ollut tyytyväinen päätökseen?