Syksy kääntänyt luonnonystävän tarkkailukirjan lehteä

Kukas pihalla myllertää. Kanervat vain liikkuvat, mikä siellä on, no sehän on oravaystävämme Osku. Paksu talvihäntä vain vilkkuu kun Osku etsii omasta valintatalostaan syötävää. Kanervaa kaatuu ja oksat heiluu, syksyn herkut pian piiloon, syksy kiristää otettaan ja ruokaa on varastoitava. Kauempana hääräilee toinen orava, Osku pohtii, mitenkäs vieras tunkeilija saadaan häädettyä hänen reviiriltään pois. Osku lähestyy lajitoveriaan ja syntyy melkoinen takaa-ajo, puuhun, alas puusta, taksisin puuhun peräjälkeä Osku ja Kaveri. Kaveri loittonee, Osku palaa takaisin reviirilleen. Orava on hassu eläin, erakko muutoin kuin lisääntymisen aikaan, muuten ei lajitovereita siedetä. Mustarastasemon kesäiset poikaset ovat omillaan, istuvat terassin kaiteella ja tarkkailevat ympäristöään, näkee vielä hyvin, että ovat keltanokkia, vikkeliä ja tarkkaavaisia. Marjakuusen marjat näyttävät kelpaavan ja mustikanvärisiä pikkuplänttejä näyttää olevan pihalaatoituksella, menee näköjään mustikatkin suoliston lävitse. Minua tarkkailleen metsäkauriin tarinan kerron teille toisella kertaa.