Aikuiset

Että minua riepoo aikuisten törkeä käytös muita kohtaan. Haukutaan ja naureskellaan. 

Ei minua muuten haittaisi mutta suurimmalla osalla näistä aikuisista on lapsia. 

Sitten kun lapset alkavat käyttäytymään ikätovereitaan kohtaan samalla tavalla, syytetään sosiaalista mediaa. 

Aikuiset puolustelevat itseään sanoilla: ei lapset olleet paikalla kun mä niin sanoi/ ei ne vielä ymmärrä. 

Joo totta, ei ne lapset sieltä päiväkodeista/kouluista/mummoloista jne. Näe/kuule vanhempiaan. Mutta asenteet toisia kohtaan tulee vanhemmista, kodin sisäpuolelta. Sosiaalinen media vai vahvistaa niitä asenteita pahempaan suuntaan, tai parempaan. 

Ei niitä päiväkodeissa/kouluissa opeteta, kuin matikkaa, äikkää, historiaa jne. 

Mutta eipä minua kiinnosta, kuinka pinnallinen ja väkivaltainen (henkinen, sekä fyysinen) sukupolvi meillä on kasvamassa, vaan enemmänkin minua haittaa kaiken tämän keskellä oma ymmärtämättömyyteni. 

Miksi ei voi myöntää haukkuneensa/ tehneensä jotakin törkeää jotain kohtaan? Jos on niin rohkea ja itsestään niin itsevarma, että pystyy olemaan törkeä toista kohtaan. Niin minne se itsevarmuus menee, kun pitäisi ottaa vastuu? Ja ehkä jopa kokea se vastuunkanto aikuisten oikeasti, aikuisten elämässä, siellä missä niitä lakipykäliä luetaan. 

Sysätään vaan syyt muualle, kuin omaan itseensä. 

En vaan käsitä, enkä tule. Ei tätä voi selittää omalla pahalla ololla, ei tätä voi selittää narsismilla, ei tätä voi selittää itsensä pönkittämisellä. Ei tätä voi ikinä selittää millään. 

Oli vaan pakko nyt purkautua anonyymisti tänää sattuneen tilanteen takia. Kiitos ja kumarrus, en kommentoi enää. Anteeksi myös kirjoitusvirheistä, sekä ajoittaisista ajatus katkoistani tekstissä, mutta toivottavasti ymmärsitte :)