Menenkö naimisiin, jos en rakasta?

voitte tietenkin kokeilla yhteiseloa, ehkä joku päivä rakastutte oikeasti toisiinne. Itse yritin suhdetta miehen kanssa, jota en rakastanut, eikä siitä mitään tullut, harmittaa jälkeenpäin kun tuhlasin miehen mahdollisuuden perheeseen (on kuitenkin jo ikää jonkin verran). Lapsen voitte toki tehdä sopimuksesta. En usko, että miehellekään riittää lopulta se, ettet tunne samoin, nyt ehkä sanoo niin, mutta miten on vuosien päästä? Eli sanoisin, älä mene ainakaan naimisiin.

Jäädä ilman perhe-elämää vai mennä ystävän kanssa naimisiin (ilman räiskyvää rakkautta) ja hankkia perhe?





Omalla kohdallani pahemmalta tuntuisi jäädä ilman perhettä.

Nykyään rakastan miestäni, kahden lapseni isää.

Onko sinulla koskaan ollut pitempiaikaista rakkaussuhdetta tai oletko ollut koskaan rakastunut? Jos oletkin sitä tyyppiä, joka ei koskaan suurella tunteen palolla rakastukaan?

joka on kuitenkin aina vain pettänyt minua.



Olen ollut ystäväni kanssa sängyssä. Ihanaa, kaverillista (jos sellaista sanaa voi käyttää) seksiä.



ap

Ehkäpä se aikaisempi (into)himosi ei ollut rakkautta, mutta tämä on?

Olen aina inhonnut hänen tyttöystäviään. Itsekin tavallaan uskon, että olen oikea nainen hänelle. Juu, tiedän, että kuulostaa sekopäiseltä.



ap

Nyt hylkäät tyhmät teinikuvitelmasi rakkaudesta. Olet jo sen ikäinen, että jotain pitäisi tajutakin.

Ystävyys on mielestäni hyvä pohja avioliitolle. Ystävää rakastaa. Rakastumisen tunteet usein hälvenevät ja jopa katoavat avioliiton aikana. Rakastaminen on viime kädessä kuitenkin valinta ja teko.

nykyään rakastan miestäni joka on kahden lapseni isä, MUTTA ei sama mies jonka kanssa menin naimisiin.

Jotain kutinaa.. Muuten ei kannata.



Minä menin naimisiin rakkaudesta ja rakkaus on monta kertaa hiipunut mutta aina uudestaan se on syttynyt. Olipas imelän kuuloista ;P mutta totta.

Vaikka ollaan oltu naimisissa vuosia niin silti on vatsanpohjassa perhosia kun ajattelen miestäni. Ei toki aina mutta usein..



Vaikea valinta..