Ylöstempaus älyttömyys vahvisti minulle että Jumalaa ei ole.

Ehkä se ennen kaikkea osoittaa, että "uskovaisten" typeryys on pohjaton.

Naapuri on mystisesti kadonnut. Liekö temmattu.

Epätäydellisyyslause:



Järjestelmä ei voi todistaa omaa ristiriidattomuuttaan, jos se on ristiriidaton.



Edes täydellinen ja ristiriidaton matemaattinen järjestelmä ei voi todistaa kaikkea - aina jää väitteitä, joita ei voida ratkaista vain järjestelmän omilla säännöillä.



 



Esim. 



Russellin paradoksi



Oletetaan joukko R, joka sisältää kaikki ne joukot, jotka eivät sisällä itseään alkionaan.



Kysymys kuuluu:



Sisältyykö joukko R itseensä?



Jos R kuuluu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen ei pitäisi kuulua itseensä.



Jos taas R ei kuulu itseensä, niin sen määritelmän mukaan sen pitäisi kuulua itseensä.



Vaikka Russellin joukkoteoreettista paradoksia ei suoraan voi soveltaa Jumalaan, sen periaatteellinen henki eli kysymys siitä, saako jokin asia välttää sääntöä, jota sovelletaan kaikkeen muuhun voidaan kriittisesti heijastaa Jumalan selityksettömyyteen.



 



Tässä kohtaa tullaan siihen, miten Jumala määritellään:



Klassisessa teismissä Jumala on välttämätön olento (necessary being), jonka olemassaolo ei tarvitse ulkoista selitystä.



Jumala ei ole kontingentti, eli hänen olemassaolonsa ei ole satunnaista tai selitystä vaativaa samalla tavalla kuin vaikka kivellä tai ihmisellä.







Eli sanotaan: Jumalan syy on hänen olemuksessaan Jumala ei tarvitse ulkopuolista syytä, koska hänen olemuksensa on olla olemassa.

Jumala on totta



Kaksoisrakokokeessa valo tai muu aineellinen hiukkanen, kuten elektroni, ammutaan kohti kahta lähekkäin olevia rakoja. Kun hiukkanen ei ole havaittuna, se käyttäytyy aaltomaisesti ja synnyttää interferenssikuvion. Tämä viittaa siihen, että hiukkanen kulkee molempien rakojen läpi samanaikaisesti. Kun taas mittaamme hiukkasen kulkua, se näyttäytyy eristettynä ja käyttäytyy hiukkasena. Tämä ilmiö osoittaa, että havaintomme vaikuttavat siihen, kuinka todellisuus ilmentyy.



Tämä havaintojen ja todellisuuden vuorovaikutuksen mysteeri on kietoutunut syvälle tieteen ja filosofian ytimeen. Mitä se oikein tarkoittaa? Tämä kysymys vie meidät keskusteluun filosofisista ja teologisista näkökulmista. Kaksoisrakokoe herättää pohdintoja tietoisuuden sekä havaitsijan ja havainnon välisestä suhteesta. Näyttää siltä, että maailmankaikkeus ei vain ole passiivinen näyttämö, vaan se on mukana vuorovaikutuksessa kokemuksemme kanssa.



Yksi tunnetuimmista jatkokokeista on kokeellinen tutkimus, jossa tutkijat tutkivat hiukkasten käyttäytymistä ottaen huomioon mittauksen vaikutuksen. Tässä kokeessa hiukkaset, kuten elektronit, saatettiin "pakottaa" käyttäytymään eri tavoin riippuen siitä, saatiinko niistä tietoa vai ei. Jos hiukkasista saatiin tietoa niiden kulkureitistä (esimerkiksi käyttämällä mittauslaitteistoa), interferenssikuva hävisi ja hiukkaset käyttäytyivät kuin klassiset hiukkaset. Toisaalta, jos mittausta ei tehty, interferenssikuvio säilyi.





OLEELISTA: Quantum eraser



Quantum eraser -kokeessa on mahdollista jälkikäteen "poistaa" tämä informaatio, joka paljastaa hiukkasen kulun. Tämä tehdään esimerkiksi lisäämällä järjestelmään elementtejä, jotka sallivat kvantti-informaation käsittelyn siten, että voit valita, haluatko nähdä hiukkasen kulkuinformaation vai ei, vaikka mittaus on jo tehty. Jos "poistat" tiedon (esimerkiksi käyttämällä erityistä polarisaatiota), interferenssipatterni palautuu, mikä osoittaa, että eloton hiukkanen tiesi ennalta poistetaanko sen kulkureitin informaatio. Tämän tiedon sille antaa Jumala.



Tämä herättää mielenkiintoisen kysymyksen: voiko tämä havaitsijan rooli viitata johonkin suurempaan voimaan, joka on kaiken takana? Kun ajattelemme tyhjää avaruutta ja sen sisältöä, voimme miettiä, onko se mitään ilman havaitsijaa. Tällä logiikalla voimme olettaa, että universumi tarvitsee tietoisuuden, Jumalan.

Ylöstempausälyttömyys on yhdyssana. Joten olet toope. 

Kaikella, mikä alkaa, on syy. Koska universumi on olemassa, sen on täytynyt saada alkunsa jostakin. Tämä ensimmäinen syy on Jumala. Koska universumi ei voi olla ikuisesti olemassa, on oltava jokin ulkopuolinen voima, joka on saanut sen aikaan.



On argumentti, joka on kehitetty erityisesti René Descartesin ja Anselmin toimesta, väittää, että Jumala on täydellinen olento. Koska olemassaolo on yksi täydellisyyden piirteistä, Jumalan on täytyttävä olla olemassa; muuten hän ei olisi täydellinen.



Universumissa on havaittavissa järjestystä ja tarkoituksellisuutta. Esimerkiksi luonnon monimutkaiset rakenteet ja elämän monimuotoisuus antavat ymmärtää, että on ollut älykäs suunnittelija. Tämä älykäs suunnittelija on Jumala.



Olemassa oleva kaikille yhteinen moraalinen laki viittaa siihen, että on olemassa yleinen hyvän ja pahan normi. Tämä voi viitata Jumalaan, joka on antanut meille tämän moraalisen lain.



Monet ihmiset väittävät kokeneensa Jumalan läsnäolon tai vaikuttaneen elämäänsä tavalla, joka on täyttänyt heidät rauhalla ja merkityksellä. Nämä henkilökohtaiset kokemukset ovat voimakkaita todistuksia Jumalan olemassaolosta.



Simulaatiohypoteesi on filosofinen ja tieteellinen ajatus, jonka mukaan todellisuus, jossa elämme, saattaa olla simulaatio tai keinotekoinen ympäristö, kuten tietokonesimulaatio. Tämä idea on saanut huomiota erityisesti teknologian ja tietokonepelien kehittymisen myötä. Simulaatiohypoteesi ehdottaa, että niin kehittyneet sivilisaatiot, joilla on mahdollisuus luoda äärimmäisen realistisia simulaatioita, saattaisivat simuloida omia esi-isiään tai muita maailmoja, ja että monet olennot saattaisivat elää näissä simulaatioissa ilman, että he ovat tietoisia siitä.



Simulaatiohypoteesia on käsitelty myös filosofiassa, erityisesti Nick Bostromin esittämässä esseessä "Are You Living in a Computer Simulation?" jossa hän esittää, että on todennäköisempää, että elämme simulaatiossa kuin alkuperäisessä, ei-simulaatiossa olevassa todellisuudessa. Bostromin argumentit perustuvat kolmeen pääväitteeseen, joista yksi on se, että kehittyneet sivilisaatiot todennäköisesti simuloisivat menneitä sivilisaatioita, ja että simulaatioiden määrä voi ylittää moninkertaisesti alkuperäisten sivilisaatioiden määrän. Jolloin me juuri nyt elämme simulaatiosssa.



Simulaatiohypoteesilla on monia filosofisia ja eettisiä seurauksia, ja isoin niistä on Jumalan olemassa olo.

The first gulp from the glass of natural sciences will turn you into an atheist, but at the bottom of the glass God is waiting for you.

Werner Heisenberg

Ihmisten hölmöily ei liity eikä vaikuta millään tavalla siihen asiaan, onko Jumala (joka ei todellakaan ole yksiselitteinen käsite) olemassa vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Naapuri on mystisesti kadonnut. Liekö temmattu.

Minun kossupullo on mystisesti kadonnut. Kai sekin on temmattu.

Paitsi että maailmankaikkeus ei tarvitse mitään yliluonnollisia jumalia toimiakseen. Joten se niistä "älykäs suunnittelija" -jutuista. Ne eivät ole edes tieteellisiä teorioita vaan uskovaisten pseudotiedettä.

Nyt vasta? Joka ikinen kuukausi on tämän ylöstempauksen pitänyt tapahtua jo vuosikausia.

Tietävätköhän uskovaiset, että he ovat suurelle osaa ihmisiä käytännössä avohoitopotilaita?

Niin sairasta on tuollaisiin kultteihin kuuluminen ja esineiden palvominen. Kaikki maailman paha alkaa uskonnoista, Buddhalaisuus ehkä pienenä poikkeuksena.

Vierailija kirjoitti:

Jumala on totta



Kaksoisrakokokeessa valo tai muu aineellinen hiukkanen, kuten elektroni, ammutaan kohti kahta lähekkäin olevia rakoja. Kun hiukkanen ei ole havaittuna, se käyttäytyy aaltomaisesti ja synnyttää interferenssikuvion. Tämä viittaa siihen, että hiukkanen kulkee molempien rakojen läpi samanaikaisesti. Kun taas mittaamme hiukkasen kulkua, se näyttäytyy eristettynä ja käyttäytyy hiukkasena. Tämä ilmiö osoittaa, että havaintomme vaikuttavat siihen, kuinka todellisuus ilmentyy.



Tämä havaintojen ja todellisuuden vuorovaikutuksen mysteeri on kietoutunut syvälle tieteen ja filosofian ytimeen. Mitä se oikein tarkoittaa? Tämä kysymys vie meidät keskusteluun filosofisista ja teologisista näkökulmista. Kaksoisrakokoe herättää pohdintoja tietoisuuden sekä havaitsijan ja havainnon välisestä suhteesta. Näyttää siltä, että maailmankaikkeus ei vain ole passiivinen näyttämö, vaan se on mukana vuorovaikutuksessa kokemuk

Paitsi, että siihenkään ei välttämättä tarvitse jumalia tunkea. Jokainen, mihin rakoon jumalat on tungettu, tiede on ajan mittaan osannut selittää. Tämäkään ei ole poikkeus. Toisaalta, universumi voi olla simulaatio, mutta onko sittenkään kyseessä "jumala"..

Nykyinen tiede on lähinnä filosofian suuntaus nimeltä materialismi

Siinä kaikki on mekaanista ja konemaista

Maailman kaikkeus on kuin kone

Eläimet ja kasvit ovat koneita 

Me olemme biologisia koneita

Jumala on luonut tuon koneen

Tosin materialismi ei ole ainoa filosofinen suuntaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapuri on mystisesti kadonnut. Liekö temmattu.

Minun kossupullo on mystisesti kadonnut. Kai sekin on temmattu.

 

Ykösellä?

Jos jotkut uskovista uskovat ylöstempaukseen, mitä se kertoo Jumalan olemassaolosta?

Ei mitään.

Kaikki lentokoneella lentäneet tietää mitä taivaassa on.

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tiede on uskomussysteemi



Nämä ihmiset sanovat, minä en usko Jumalaan, minä uskon Tieteeseen. Ja he nimenomaan uskovat.

Antropologiassa tämä käsitellään myös. Se on nykyajan valtauskonto.

Vierailija kirjoitti:

Tietävätköhän uskovaiset, että he ovat suurelle osaa ihmisiä käytännössä avohoitopotilaita?

Niin sairasta on tuollaisiin kultteihin kuuluminen ja esineiden palvominen. Kaikki maailman paha alkaa uskonnoista, Buddhalaisuus ehkä pienenä poikkeuksena.

Itse taas sanoisin, että kaikki maailman paha alkaa palleista. Ja kaikkialla missä on palleja, sitä pahaa laitetaan "uskonnon", "ihmisen", "tieteen", jne. nimiin. No kyllä naisetkin ovat kunnostautuneet pahuudessa, mutta ei se uskonto ole kuin sen pahuuden välikappale, itsessään täysin neutraali asia.

Esineiden ja kuvien ja nimien palvonnalla on moniakin funktioita. Mutta ei siitä sen enempää. Parempi kun ette tiedä xD