Millaisia ovat tuntemasi 50-vuotiaat naiset?

50 v on naiselle kuin uusi nuoruus. Lapset yleensä jo isoja, aikuisuudrn kynnyksellä ellei aikuisia. On koulutus, työkokemusta, talous usein ok. Voi kehittää itseään, opiskella, harrastaa, matkustaa jos rahaa, katsella uusia töitä, ryhtyä yrittäjäksi, putää huolta itsestään. Usein 50-vuotiaat ovat vähintään riittävön terveitä elääkseen täyttä elämää. Myös mueli on kypsynyt pois vääränlaisesta miellyttämisestä. Uskaltaa elää siten kuin haluaa ja itselle on hyvä. 

Viriilejä.

Kauniita, itsestään huolta pitäviä, aikaa itselle, itsevarmoja. 

Hormoneihin liittyviä terveysongelmia pukkaa, muuten menee oikein hyvin, kiitos kysymästä. 

Vierailija kirjoitti:

Hormoneihin liittyviä terveysongelmia pukkaa, muuten menee oikein hyvin, kiitos kysymästä. 

Noihin saa apua tarvittaessa. 

Vähän synkkä aloitus kyllä. Itse olen toiveikkaalla mielellä oleva 56v. Olen toipumassa vakavasta sairaudesta ja kiitollinen joka päivästä. Rahaa saisi olla enemmän. Lapset on jo aikuisia, onneksi. Nuorin oli vielä kotona kun sairastuin. 

No mulla teini-ikäisiä kotona. Töissä on kivaa. Ja 50v villitystä pukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kauniita, fiksuja ja kuumia. Siinä vaiheessa elämä vasta alkaa. Lapset pois jaloista, mies heitetty niska-perseotteella helvettiin jne.

Näin on ja menopaussi takana ja 35v innokas jääkiekkoilija käy hoitamassa ja hoidattamassa itseään. Tykkää, kun ei tarvitse kumeja, niinkuin fertiilien naisten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla 50v on lapsenlapsia, ainakaan jos on itse ja myös lapset kouluttautuneet ja tehneet uraa.

Missä kuplassa oikein elät? Ei tarvitse olla koulutusta tai uraa kun lapsia saadaan.

Onhan niitä, jotka tulevat mummoiksi jo 45-vuotiaina, mutta omassa tuttavapiirissä on lapsenlapsia vain muutamalla naisella, ja useimmilla 65-70 vuotiaista ei vielä ole. Johtuu siitä että joko lapsia ei ole itse hankittu tai on hankittu myöhään ja/tai omat lapset ovat vasta suunnitelleet hankkivansa lapsia siinä nelikymppisinä. 

Kaupungillakin näen usein naisia pienten lasten kanssa, enkä voi olla varma onko nainen lasten iäkkäämpi äiti vai nuori isoäiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvalla 50v on lapsenlapsia, ainakaan jos on itse ja myös lapset kouluttautuneet ja tehneet uraa.

Missä kuplassa oikein elät? Ei tarvitse olla koulutusta tai uraa kun lapsia saadaan.

No mutta ei niitä saada niin nuorina, että 50-vuotias olisi jo mummo. Minä olen 53-vuotias ja omat lapseni vasta opiskelevat, nuorin on vasta lukiossa. 

Kun olin 50v lapseni olivat 29v, 27v, 20v ja 8v.

Olisin oikein hyvin voinut olla jo moninkertainen mummo! Ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kun olin 55v.

Töissä ehdin olemaan 19v lähtien, tein oikein hyvä uran 44v aijana mutta opiskelin vasta 3 lapsen äitinä eli kolmikymppisenä. 

Mielenkiintoista ja hyvää elämää elän. Nautin elämästä. Ja opin uusia asioita joka päivä. 

Vanhoja mummojahan ne on,  mikä tämän kysymyksen tarkoitus oikein on?

Ylipainoisia ja ilkeitä. Valittavat joka asiasta. Varsinkin ex-ukostaan joka lähti nuoren ja kauniin matkaan.

Olen jo eläkkeellä, mutta vastauksista tuli mieleen, että todellakin minullekin viiskymppiset olivat hyvää aikaa.

Pääsin hyvään työpaikkaan ja oli mahtava tiimi naisia, minua hieman vanhempia eli oltiin kaikki viiskymppisiä. Kahvihuonekeskustelumme olivat ikimuistoisia. Kaikki olemme eläkkeellä nyt, mutta tapaamme edelleen säännöllisesti kahvin merkeissä keskustelemme sekä työ- että yksityisasioista.

Viiskymppisenä sain tehdä mielenkiintoista työtä, aloitin myös väitöskirjatutkijana yliopistossa. Matkustelin maailmalla sekä työasioissa että muuten. Kun olin kaikinpuolin vapaa ja ok-tulotkin, niin saatoin yhtäkkiä viettää kuukauden Pariisissa tai tavata Berliinissä asuvaa kaveriani. 

Jännää oli sekin että lapsuuden ja nuoruuteni tuttavat, samanikäiset siis, alkoivat pitää enemmän yhteyttä. Yksi suurimman osan elämäänsä ulkomailla asunut ystäväni vietti silloin lähes vuoden Suomessa, se oli kivaa. Lukioaikaista ystäväänikin tapailin useammin myös. Hassua kuinka viiskymppisyys tavallaan yhdisti meitä. Tuntui että meistä negatiiviset piirteet olivat hioutuneet pois ja ne hyvät jutut nuoruudesta olivat vahvistuneet. 

Tapasin myös työni kautta mielenkiintoisia ihmisiä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia. Ajalta on paljon hyviä muistoja.

Olin aika hyvässä kunnossakin, harrastin aktiivisesti liikuntaa. Kävelin paljon luonnossa, kävin altaalla useamman kerran viikossa. energiaa oli yllättävän paljon ja tunsin itseni naiseksi. Oli sellainen tunne että alkaa tajuta elämästä jotain ja on löytänyt itsensä, ja osaa nauttia hetkestä. Oli voimia tukea muita ja huolehtia itsestään.