Millaisia ovat tuntemasi 50-vuotiaat naiset?
Onko elämä jo melkein ohi siinä vaiheessa?
Vanhoja eukkoja jotka kitkuttelevat työelämässä? Elämästä nauttivia, joilla jo vakaa talous ja lapset lentäneet pesästä? Avioeron partaalla itseään etsiviä? 50-v villityksen lumoissa?
Kommentit (54)
Mä olen viiskyppinen ja lapset aikuisia.
Elän ihanaa elämää. Osa-aikatyössä omasta halusta ja harrastan mitä haluan. Paljo on vapaa-aikaa joka on todella ihanaa kun yksin kasvatin lapset.
Parasta 50-vuotiaana on se, että on tyytyväinen itseensä semmoisena kuin on. Ei vaadi liikoja. Nauttii pienistäkin asioista ja osaa pysähtyä niiden äärelle. Ymmärtää, että elämä itsessään on arvokasta. Ei pyri miellyttämään ketään itsensä kustannuksella, vaikka haluaa muillekin hyvää. Elää itsensä näköistä elämää niin pitkälle kuin pystyy. Olen nauttinut tänään kauniista syyspäivästä ja rauhassa nautitusta hyvästä kahvista.
Jos 25 tekee lapsen, on se lapsi jo 25 kun itse olet 50.... 20vuotias ei myöskään (toivottavasti) ole lukiolainen. Itse tein jo paljon töitä 20v ja 23v oli jo hyvät tulot.
No, tunnen itseni...50v naisen, jonka lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet omilleen. Mies lähti nuoremman naisen matkaan (hyvä niin), koska nyt minulla on aikaa tehdä asioita vaan itselleni ja tutustua itseeni uudestaan. Koko aikuisiän olen ollut jotain jollekin koko ajan, mutta nyt on aikaa ystäville, matkustamiselle ja työssäkin tykkään taas eri tavalla. Ehkä joskus löydän vielä jonkun miehen, tai sitten en, nyt nautin vaan tästä hetkestä:)
Vierailija kirjoitti:
Kauniita, fiksuja ja kuumia. Siinä vaiheessa elämä vasta alkaa. Lapset pois jaloista, mies heitetty niska-perseotteella helvettiin jne.
Samoin. Nyt olen villi ja vapaa ukosta ja vastuusta lapsesta. Nyt on jo niin paljon kokemusta että osaa elää itselleen täysin siemauksin ja käyttää rahanini mihin haluan. 💃💃💃💃💃💃
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia joita kolmekymppiset miehet haluavat.
Kukaan aikuinen vanhempi nainen taas ei halua näitä androgyynisiä nuoria miehiä, joiden vaareilla on enemmän testoteronia kuin heillä.
Vierailija kirjoitti:
Minun tuntemani viisikymppiset naiset ovat naisia parhaassa iässä.
Samoin. Viimein aikaa ja rahaa harrastaa ja tehdä asioita itseään varten. Ei enää lapsia huollettavana, monella miehensä kanssa uusi onni ruuhkavuosien jälkeen. (Osalla tosin myös tullut siinä vaiheessa ero.)
Onpa kiva ketju ja osoittaa, miten hienoja ja vahvoja on 50v naiset. Ilo kuulua porukkaan ja hieno sukupolvi. Huomasin, että peukkuja saaneet tosi paljon nekin, kellä menee tosi hyvin. Ei edes kateuttakaan ilmassa.
50 vuotta minäkin. Joku kirjoitti edellä, että nyt on aikaa ja mahdollisuus miettiä mitä minä haluan ja tarvitsen. Tämä on totta. Lapset eivät enää tarvitse minua niin akuutisti, kuitenkin olen saatavilla, jos tarvitsevat. Mutta mitä sitä keksisi. Alaa jo vaihdoin, aloitin harrastuksen, miestä en halua vaihtaa eikä kai ole mihinkään lähdössäkään. Töissä on pääsääntöisesti mukavaa, menoja ei tarvi laskea kovin tarkkaan, asuntolainaa ei enää paljoa jäljellä. Omat vanhemmat vielä hyvässä kunnossa. Kaikki siis hyvin. Yritän keskittyä tähän päivään enkä elää sitku-elämää.
Lapset vielä koulussa, avioeroa pyörittelen jahka lapset kasvavat. Talous kunnossa, urani ns.huipulla, ilman lisäkoulutusta en enää etene.
Esivaihdevuodet ehkä menossa, unettomuutta.
Parasta kuitenkin vahva itsetunto, ei enää tässä iässä jaksa draamailla. Tiedän arvoni.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen viiskyppinen ja lapset aikuisia.
Elän ihanaa elämää. Osa-aikatyössä omasta halusta ja harrastan mitä haluan. Paljo on vapaa-aikaa joka on todella ihanaa kun yksin kasvatin lapset.
Tosi samanlaista on sun elämä verrattuna muhun😀. Onnea meille💖.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harvalla 50v on lapsenlapsia, ainakaan jos on itse ja myös lapset kouluttautuneet ja tehneet uraa.
Missä kuplassa oikein elät? Ei tarvitse olla koulutusta tai uraa kun lapsia saadaan.
Kyllä se olet sinä, joka kuplassa elät. Tottakai ihmisellä pitää olla koulutus ja mielellään korkeakoulutus sekä työkokemusta ennenkuin lapsia hankkii. Pitäähän herranjestas lapselle olla jotain annettavaa. Ei niitä voi vastuuttomasti hankkia. Koulutuksen kautta tulee tieto, sivistys ja viisaus kaikille elämänalueille. Se myös takaa, että osaat jotain ja sinulla on joku pätevyys/ammatti. Työkokemusta tarvitaan, jotta löytää töitä jatkossakin, jos tarvis ja pystyy elättämään lapsen ja itsensä.
Onnellisia ja iloisia. Hyvä itsetunto. Heitä ei enää niin hetkauta mikään.
Tunnen paljon 55-60-vuotiaita, koska heitä onntyöpaikalla kymmeniä ellei sanota. Kaikki kauhean mukavia, aikaansaavia ja ahkeria. töihin leipääntyneet ovat olleet talossa pitkään, ei-kitisijät ovat uusia. Joiden perhetaustaa tiedän ja arvioisin, että puolet parisuhteessa, puolet eronneita.
Olen 53-vuotias nainen. Elämäni on hyvää ja tasaista. En ole varakas mutta olen tyyni ja suht tyytyväinen. Olen terve, ja minulla on tarpeeksi kiva työ ja oikein mukava perhe. Lapsi on jo aikuinen, omat urahaaveet on joko toteutetettu tai kuopattu, ja siksikin arki on paljon levollisempaa kuin 30- tai 40-vuotiaana.
En valita. Olin onneton ja masentunut nuorena ja ruuhkavuosina. Osaan nauttia tämänhetkisestä tyvenestä. Elämä on lyhyt.
Sellaisia joita kolmekymppiset miehet haluavat.