Lue keskustelun säännöt.
Kadehdin sinkkuja. Miltä parisuhteeni kuulostaa?
24.09.2025 |
Parisuhteeni hyvät puolet:
-taloudellinen tilanne on parempi
-kumppanini vaihtaa autooni renkaat
-kotona on kotoisa ja turvallinen olo kun siellä on muitakin läsnä, jota välillä osaan arvostaa todella paljon (...välillä, eli siis taas toisaalta välillä nautin yksinolostakin todella paljon)
-emme tappele kumppanini kanssa, toki pientä nahistelua on pienistä asioista jotka turhauttavat toisessa
-jos meillä on joskus tulevaisuudessa lapsenlapsia, olemme mummo ja pappa samassa osoitteessa. Eikä lapsia tarvitse järkyttää mahdollisella erolla. (lapsemme ovat jo täysi-ikäisiä, yksi asuu vielä noin vuoden tai kaksi kanssamme)
Huonot puolet:
-en koe vetovoimaa kumppaniini
-en kunnioita häntä (oikeasti). Pyrin tietysti olemaan näyttämättä tätä, mutta usein on tilanteita kun ajattelen kumppanini olevan typerä ja toimivan typerästi ja lapsellisesti, eikä hän mielestäni osaa olla vastuullinen kaikissa asioissa missä pitäisi olla. No, toisaalta, kukaanhan ei ole täydellinen... Mutta pointti on että ärsyynnyn tekemisistään ja tekemättä jättämisistään ja silloin en todellakaan kunnioita häntä mieleni tasolla. Näyttäytyy kumppanilleni ilmeisesti sillä, että silloin tiuskin hänelle ja arvostelen tekemisiään.
- - - - - - - - -
Haaveilen vapaudesta. Toisaalta, saan mennä ja menenkin kyllä aivan vapaasti, harrastan paljon ja teen ystävieni kanssa pieniä lomareissuja. Eli parisuhteeni ei estä minua tekemästä mitään muuta, kuin tutustumasta mahdollisiin uusiin kumppaneihin (jota en kyllä niin haikaile, tokikin olisi ihanaa vielä joskus rakastua ja kokea vetovoimaa toiseen niin, että asialle saisi luvan kanssa tehdäkin jotain)
Jotenkin näen kuitenkin sinkkuelämän hohdokkaampana, vapaampana ja tapahtumarikkaampana.
Olisikohan se sitä, vielä keski-ikäiselle?
Kommentit (60)
Vierailija kirjoitti:
Rahan takia siis olette vielä yhdessä, voi mies parkaa.
Parempi taloudellinen tilanne parisuhteessa olevalle on toki plussa, jonka myönnän (ihmettelen sitä joka EI pidä asiaa plussana) mutta kyllä se on vähäpätöisin asia joka minua tässä vielä pitää.
Olen työssäkäyvä velaton ihminen, jolla myös oma maksettu sijoitusasunto, joten ei mulla olisi taloudellisesti varsinaista hätää, vaikka tästä lähtisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ikisinkku, en ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti mietin: miksi et tunne enää vetovoimaa mieheesi? Minne se on kadonnut? Voiko vetovoiman saada takaisin?
Katosi jo ajat sitten, en tiedä miksi, mutta ainakin 15 vuotta sitten siis ja oman kokemukseni mukaan; ei saa vetovoimaa takaisin. (yritetty on kaikki keinot). Intiimielämä onnistuu, jos pystyn silmät kiinni kuvittelemaan tilalle jonkun muun. Ja/tai keskityn vain täysin itseeni ja omiin tuntemuksiin niin, että yritän sulkea kumppanin kokonaan pois mielestäni puuhan aikana. Tosi vaikeaa vaan nääkin temput, mielikuvitukseni ei vissiin ole tarpeeksi vahva, onnistuu ehkä 1/10 kerrasta. Ja kun intiimieloa on ehkä 2-4 x kk niin voi laskea siitä, kuinka usein homma on edes jotenkuten tyydyttävää..
Kumppanini ei siis "ällötä" minua, mutta ei saa myöskään minua yhtään syttymään, koska sitä vetov
Kiinnostais itteäkin, miten voisi saada tyydyttävän ja intohimoisen sek si elämän ihmisen kanssa, johon ei koe vetovoimaa?
Mielenkiintoinen avaus.
Itse olen syvästi masentunut sinkku, joka jäi tahtomattaan lapsettomaksi. Maksaisin valtavan summan rahaa siitä, että pääsisin vaihtamaan elämäni sinun elämääsi. Minulla on toki kaikki vapaus, mutta olen syvästi onneton ihminen, enkä enää nauti edes kuvankauniista luonnonmaisemista tai seksistä (silloin harvoin, kun seksiä pääsen harrastamaan).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ikisinkku, en ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti mietin: miksi et tunne enää vetovoimaa mieheesi? Minne se on kadonnut? Voiko vetovoiman saada takaisin?
Katosi jo ajat sitten, en tiedä miksi, mutta ainakin 15 vuotta sitten siis ja oman kokemukseni mukaan; ei saa vetovoimaa takaisin. (yritetty on kaikki keinot). Intiimielämä onnistuu, jos pystyn silmät kiinni kuvittelemaan tilalle jonkun muun. Ja/tai keskityn vain täysin itseeni ja omiin tuntemuksiin niin, että yritän sulkea kumppanin kokonaan pois mielestäni puuhan aikana. Tosi vaikeaa vaan nääkin temput, mielikuvitukseni ei vissiin ole tarpeeksi vahva, onnistuu ehkä 1/10 kerrasta. Ja kun intiimieloa on ehkä 2-4 x kk niin voi laskea siitä, kuinka usein homma on edes jotenkuten tyydyttävää..
Kumppanini ei siis "ällötä" minua, mutta ei saa myös
Kiinnostais itteäkin, miten voisi saada tyydyttävän ja intohimoisen sek si elämän ihmisen kanssa, johon ei koe vetovoimaa?
En usko että AP pystyy saamaan tyydyttävää ja intohimoista seksielämää nykyisen kumppaninsa kanssa. Mutta jos olisin AP, en siitä huolimatta harkitsisi sekuntiakaan eroa. (HUOM! Tämä on vain minun mielipiteeni!)
Perustelen:
Ei ole mitään takeita, että eron jälkeen AP vieläkään saisi sitä intohimoista ja tyydyttävää seksiä. Mutta erotessa AP ottaa todellisen riskin siitä, että jää yksin, ja menettää kaikki nuo edut mitä hän avausviestissään listasi.
Olen 100% tosissani kun sanon, että AP:n nykytilanne kuulostaa aika sairaan hyvältä. Kunpa itse olisin hoitanut elämäni niin, että olisin itse tuossa tilanteessa. Hyvä taloustilanne, oma perhe, sopuisa ja turvallinen kumppani. Kuulostaa unelmalta! Minulla ei ole mitään noista :D
Toki, en ole ikinä ollut voimakkaasti seksuaalinen ihminen, eli minulle tuo kipinän katoaminen ei olisi valtava katastrofi, varsinkin kun huomioi kaikki nuo hyvät puolet. Mutta ymmärrän että osalle intohimoinen seksi on tosi tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ristiriita tuossa sun viestissä. Kumppanisi on melko turvallinen kunnollinen mies mutta kuitenkin pidät sitä huonona kumppanina. Jätä vaan se mies ja etsi joku rikollinen juoppo joka hakkaa sinua kuitenkin.
En minä nyt ollut ketään miestä etsimässä. Kadehdin sinkkuja, ja haluaisin olla sinkku/elää itsekseni. Tai mietin tässä juuri, onko keski-ikäisen itsekseen olo sitä mitä kuvittelen sen olevan. Mitkä ovat huonoja puolia siinä? Sitähän en tiedä, kun ei ole kokemusta.
Ap
Kaipaat siis itseksesi oloa? Osta mökki tai kaupunkikoti, kumpi on enemmän sinua. Saat molemmat, parisuhteen ja itsekseen oloa.
- mökkeilevä vaimo
Ei, vaan kaipaan sitä tunnetta siitä, että olen täysin vapaa tekemään ihan mitä
Aina ihminen jotain haluaa. Sinä enemmän kuvittelemaasi vapautta, joku muu isomman asunnon, uuden auton tms. Kuulosta hyvältä tuo sinun nykyinen elämäsi.
Tuskin se siitä sen paremmaksi muuttuisi eromalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ikisinkku, en ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti mietin: miksi et tunne enää vetovoimaa mieheesi? Minne se on kadonnut? Voiko vetovoiman saada takaisin?
Katosi jo ajat sitten, en tiedä miksi, mutta ainakin 15 vuotta sitten siis ja oman kokemukseni mukaan; ei saa vetovoimaa takaisin. (yritetty on kaikki keinot). Intiimielämä onnistuu, jos pystyn silmät kiinni kuvittelemaan tilalle jonkun muun. Ja/tai keskityn vain täysin itseeni ja omiin tuntemuksiin niin, että yritän sulkea kumppanin kokonaan pois mielestäni puuhan aikana. Tosi vaikeaa vaan nääkin temput, mielikuvitukseni ei vissiin ole tarpeeksi vahva, onnistuu ehkä 1/10 kerrasta. Ja kun intiimieloa on ehkä 2-4 x kk niin voi laskea siitä, kuinka usein homma on edes jotenkuten tyydyttävää..
Kumppanini ei siis "ällötä" minua, mutta ei saa myöskään minua yhtään syttymään, koska sitä vetov
Hanki joku hyvä lelu, sillä voi korvata puutteen seksielämässä
Näin itse tein, kun on muuten hyvä kumppani, muttei osaa naisen tyydyttämistä, vain omansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ristiriita tuossa sun viestissä. Kumppanisi on melko turvallinen kunnollinen mies mutta kuitenkin pidät sitä huonona kumppanina. Jätä vaan se mies ja etsi joku rikollinen juoppo joka hakkaa sinua kuitenkin.
En minä nyt ollut ketään miestä etsimässä. Kadehdin sinkkuja, ja haluaisin olla sinkku/elää itsekseni. Tai mietin tässä juuri, onko keski-ikäisen itsekseen olo sitä mitä kuvittelen sen olevan. Mitkä ovat huonoja puolia siinä? Sitähän en tiedä, kun ei ole kokemusta.
Ap
Kaipaat siis itseksesi oloa? Osta mökki tai kaupunkikoti, kumpi on enemmän sinua. Saat molemmat, parisuhteen ja itsekseen oloa.
- mökkeilevä vaimo
Ei, vaan kaipaan sitä tunnetta siitä, että olen täysin vapaa tekemään ihan mitä mua huvittaa. Ja myös täysin itsenäinen ja vastuussa itsestäni. Ja vain itsestäni.
Tajuatko, etteivät kaikki sinkutkaan ole tuossa asemassa. Aika moni hoitaa iäkkäitä vanhempiaan. Eli kommenttisi tarkoittaa, että sinä et sellaista tekisi sinkkunakaan, vaan jättäisit vanhempasi vaikka sillan alle. Kaikilla ei ole yhtä surkeita vanhempia kuin sinulla, eikä ole mikään ylpeilyn aihe, ettei auta muita ihmisiä.
Mä en vois rahan takia kenenkään kanssa vakituisesti asua. Menis hermot saman tien kun ei tunne mitään vetovoimaa toiseen osapuoleen ja enemmänkin vaan ärsyttäis toisen läsnäolo jatkuvasti.
En jaksa myöskään seurustella kenenkään kanssa enää ilman seksuaalista vetovoimaa. Olen joskus nuorempana tehnyt ja se on ollut aivan hirveätä molemmille osapuolille. Olen loukannut ja satuttanut tahtomattani toista osapuolta ja toisaalta olen voinut pahoin ja yökkäillyt lähinnä koko ajan.
Tulen perheväkivaltaperheestä enkä halua, että omassa suhteessani olisi yhtään väkivaltaa, ei fyysistä eikä henkistä. Erittäin mielusti olen myös yksin ja omissa oloissani kuin tuollaisessa tilanteessa.
Parhain suhde on ollut kun kummallakin on ollut fyysistä ja henkistä vetovoimaa toisiinsa ihan aidosti ja vilpittömästi ilman mitään hyötymistarkoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä näitä "vielä keski-ikäiselle"-juttuja. Meinasitteko te kuolla jo nyt? Elämä on puolessa välissä.
Kenenkään avioliitto ei ole voinut kestää niin kauan. Aikuisen elämää on oletettavasti enemmän edessä, kuin takana.
Hei ap, olen sinun kanssa samassa tilanteessa. Päällisin puolin kaikki hyvin, seksi vain on ollut aina huonoa, yhteisiä vuosia yli 15. Kaipaan niin paljon kuumaa seksiä muiden kuin oman puolison kanssa. Kun olen tästä yrittänyt jossain avautua, saa paljon paskaa niskaan. Erosta on keskusteltu miehen kanssa. Lapsia monta, osa vielä päikyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus on iso osa parisuhdetta. Meillä noi plussat on samat, ja arvostankin miestäni. Meillä se miinus on yhteyden puute. Häntä pitää patistaa puhumaan, ja silloinkin sanoo vain, mitä luulee mun haluavan kuulla. Oikeasti en tunne häntä kauhean hyvin, ja tämä vaikuttaa haluuni sitoutua ja tunteisiini häntä kohtaan. Olen yrittänyt puhua omista ajatuksista, jotta hän ottaisi vähän esimerkkiä ja tuntisi turvallisuutta avautua myös itse, mutta ei. Mietin jo pitkään, miten paljon mun pitää yrittää, että se olisi tarpeeksi yritetty ja missä kohtaa voi lyödä hanskat tiskiin. Nyt yritän toista taktiikkaa: en enää yritä, en enää avaudu ja hän sitten huomaa muutoksen tai ei.
Tää on niin nähty moneen kertaan:
Voit olla 100% varma, ettei hän huomaa yhtään mitään. Ei hänellä ole mitään ongelmaa. Sulla on.
Sen jälkeen sä toteat, että olet yrittänyt kaikkesi (puhua ja olla hiljaa), että mitä jää jäljelle? Ei mitään. Ja ero tulee miehelle ihan puskista.
ap:n tapauksessa monikin asia mietityttää. Onko hän koskaan kunnioittanut puolisoaan? On koskaan tuntenut vetovoimaa? Jos kyllä, niin voisiko miettiä, mitä tällä välillä on tapahtunut? Mihin kunnioitus ja vetovoima on kadonnut? Jos suhde ei alunpitäenkään ole ollut hyvä, miksi ap on ylipäätään mennyt yhteen?
Siksi toiseksi, tilanne nyt ei vaikuta niin kovinkaan huonolta oikein kenenkään kannalta. Ap tuntuu saavan elää sellaista elämää, mitä haluaa ja kuitenkin saa parisuhteen edut (mm. talous ja turvallisuus) Eli pystyy oikeastaan syömään kakun ja myös säästämään sen. Mutta se ei tunnu riittävän, vaan pitäisi pystyä heittämään kakku lattialle jättämällä se kuitenkin pöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valitettavasti ikisinkku, en ole koskaan ollut naimisissa, mutta silti mietin: miksi et tunne enää vetovoimaa mieheesi? Minne se on kadonnut? Voiko vetovoiman saada takaisin?
Katosi jo ajat sitten, en tiedä miksi, mutta ainakin 15 vuotta sitten siis ja oman kokemukseni mukaan; ei saa vetovoimaa takaisin. (yritetty on kaikki keinot). Intiimielämä onnistuu, jos pystyn silmät kiinni kuvittelemaan tilalle jonkun muun. Ja/tai keskityn vain täysin itseeni ja omiin tuntemuksiin niin, että yritän sulkea kumppanin kokonaan pois mielestäni puuhan aikana. Tosi vaikeaa vaan nääkin temput, mielikuvitukseni ei vissiin ole tarpeeksi vahva, onnistuu ehkä 1/10 kerrasta. Ja kun intiimieloa on ehkä 2-4 x kk niin voi laskea siitä, kuinka usein homma on edes jotenkuten tyydyttävää..
Kump
Mikä h elvetti siinä yksin olemisessa on niin pelottavaa?????
Jos ei halua kohdata yksinäisyyttä, ja sen etuja, sitten pitää pysyä parisuhteessa. Simppeliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ristiriita tuossa sun viestissä. Kumppanisi on melko turvallinen kunnollinen mies mutta kuitenkin pidät sitä huonona kumppanina. Jätä vaan se mies ja etsi joku rikollinen juoppo joka hakkaa sinua kuitenkin.
En minä nyt ollut ketään miestä etsimässä. Kadehdin sinkkuja, ja haluaisin olla sinkku/elää itsekseni. Tai mietin tässä juuri, onko keski-ikäisen itsekseen olo sitä mitä kuvittelen sen olevan. Mitkä ovat huonoja puolia siinä? Sitähän en tiedä, kun ei ole kokemusta.
Ap
Kaipaat siis itseksesi oloa? Osta mökki tai kaupunkikoti, kumpi on enemmän sinua. Saat molemmat, parisuhteen ja itsekseen oloa.
- mökkeilevä vaimo
Ei, vaan kaipaan sitä tunnetta si
Mitä sä horiset vanhemmista? Joillakin vanhemmat on kuolleet tai jo hoitokodissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso ristiriita tuossa sun viestissä. Kumppanisi on melko turvallinen kunnollinen mies mutta kuitenkin pidät sitä huonona kumppanina. Jätä vaan se mies ja etsi joku rikollinen juoppo joka hakkaa sinua kuitenkin.
En minä nyt ollut ketään miestä etsimässä. Kadehdin sinkkuja, ja haluaisin olla sinkku/elää itsekseni. Tai mietin tässä juuri, onko keski-ikäisen itsekseen olo sitä mitä kuvittelen sen olevan. Mitkä ovat huonoja puolia siinä? Sitähän en tiedä, kun ei ole kokemusta.
Ap
Kaipaat siis itseksesi oloa? Osta mökki tai kaupunkikoti, kumpi on enemmän sinua. Saat molemmat, parisuhteen ja itsekseen oloa.
- mökkeilevä vaimo
Ei, vaan kaipaan sitä tunnetta siitä, että olen täysin vapaa tekemään ihan mitä mua huvittaa. Ja myös täysin itsenäinen ja vastuussa itsestäni. Ja vain itsestäni.
Ymmärrän hyvin äitinä tuon sinun kaipuun olla vastuussa vain itsestäsi, se on täysin normaalia siinä vaiheessa kun lapset ovat jo isoja ja kohta muuttamassa pois kotoa. Kun maaliviiva häämöttää niin tulee helposti tunne ettei jaksaisi enää yhtään. Kai kuitenkin ymmärrät että tuo juna meni jo kun teit lapsia. Vaikka pääsisit eroon miehestäsi niin olet hautaan asti äiti ja vähintään henkisellä tasolla "vastuussa" myös lapsistasi ja mahdollisista lapsenlapsista. Kehotankin sinua miettimään että mistä vastuusta lopulta sinä oikeasti pääsisit eroon ja jos eläisit yksin niin mitä uusia vastuita sinulle tulisi jotka miehesi on tähän asti hoitanut.
En tiedä minkä ikäinen olet mutta itse täytin tänä vuonna 50-vuotta ja tiedän että vaihdevuodet ovat ihan ovella. Huomaan miten paljon hormonitoiminnan muutos vaikuttaa ajatuksiini ja tunteisiini "enkä ole oma itseni". Tiedostan ettei ole mitään takeita siitä että pystyisin näissä tunnetiloissa tekemään päätöksiä jotka eivät hormonimyrskyn laannuttua tunnu virheiltä. Tästä syystä olen päättänyt että vaikka mieleni haluaisi tiettyjä isoja muutoksia, niin tässä tilanteessa en niitä tee, vaan jatkan kuten tähän asti. Päätösten aika on sitten kun myrsky on laantunut ja pääsen "uuteen normaaliin".
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, olen sinun kanssa samassa tilanteessa. Päällisin puolin kaikki hyvin, seksi vain on ollut aina huonoa, yhteisiä vuosia yli 15. Kaipaan niin paljon kuumaa seksiä muiden kuin oman puolison kanssa. Kun olen tästä yrittänyt jossain avautua, saa paljon paskaa niskaan. Erosta on keskusteltu miehen kanssa. Lapsia monta, osa vielä päikyssä.
Minä en ikinä rikkoisi lasteni perhettä sen takia että minä haluaisin kuumaa seksiä. Olet siis alunperinkin valinnut miehen jonka kanssa seksi on ollut huonoa ja vielä tehnyt hänen kanssaan monta lasta. Jotkut päätökset on vain sellaisia että niiden kanssa pitää elää. Ei ole ihme että olet saanut paskaa niskaan kun olet noin itsekäs.
Sinähän elä jo sinkku elämää. En usko että vaihtamalla paranee.
Mitä? Eihän kukaan pakota olemaan parisuhteessa? Sinkkuna olemisen voi aivan vapaasti valita! Jos kerran kadehdit sitä, niin miksi et ryhdy sinkuksi? Ihan hulluahan se on elää parisuhteessa, jos mieluummin olisi oikeasti sinkku! Toisinpäin se on vaikeampaa. Moni on sinkku, vaikka ei haluaisi, koska ei löydä parisuhdetta.
Rahan takia siis olette vielä yhdessä, voi mies parkaa.